Kotipiha

Tammikuun alussa Aleksis Stenvallin eli Kiven syntymäkodilla näytti tällaiselta.

Talo on melko vauraan näköinen, mistä johtuen Palojoella eli pitkään huhu, että Aleksis olisi ollut Raalan isännän avioton poika.

Ei taida pitää paikkaansa.

Äiti osallistui J. F. Berghin körttiseuroihin, ja Seitsemän Veljeksen lopussa on kohtaus, jossa Juhanin tapaa pellolla hurmos - se viitannee Lapinlahden Telppäsniittyyn.

Minua on usein mietityttänyt, miksi Kivi ei tehnyt Simeonista körttiläistä. "Syntinen, saatana, kurja" tulisi ehdottomasti laittaa virsikirjaan tai Siionin virsien uudistettuun laitokseen.

Kivestä kertoo lisää Tarkiainen. Veijo Meren kirjat ovat kuitenkin ylittämättömiä.

Kiven kieli, jonka pohjat olivat vanhasta Raamatusta, Homeroksesta, Shakespearesta ja Cervantesista, on käsittämättömän tasokasta ilmaisua, jossa epiikalla ja lyriikalla ei ole rajaa.

Sen jälkeen ei kukaan ole taitanut kirjoittaa suomeksi.

Hänellä oli iloinen luonto ja valoisa maailmankatselma, mutta kuten Oiva Ketonen kirjassaan Kohtalon vaihtoehdot on osoittanut, sivistyneistön kansalaisrohkeus oli ylen vähäistä siihen aikaan.

On Agricolan juhlavuosi. Kielen näkökulmasta se on myös Kiven juhlavuosi.

Agricola keksi parisataa uudissanaa, kuten vauvasta että nisätti ja nuoresta miehestä miehukainen.