Tämä on ylimääräinen juttu, sillä on menoa sillä tavoin, että blogin päivitys jää joksikin aikaa huonommalle tolalle. Koetan kyllä parhaani.
Sain viime perjantaina Joensuun yliopiston rehtorin nimityksen systemaattisen teologian professoriksi kevätlukukaudeksi.
Sain viime perjantaina Joensuun yliopiston rehtorin nimityksen systemaattisen teologian professoriksi kevätlukukaudeksi.
Aloitan ensi torstaina, 1. 2. 2007
Tuli pyytämättä ja yllättäen.
Kiitos kysymästä.
Olen saari, johon saatiin sähköt, kun viimeinen asukas muutti pois. (Jorma Kapari)
Mukava ja kiinnostava asia tietysti.
Olen hoitanut päätoimista akateemista virkaa viimeksi 7 vuotta sitten.
Siitä taaksepäin saakin katsoa kauas, ettei akateeminen viranhoito tai muu elämä olisi värjännyt elämääni edestä, takaa ja keskeltä.
Sitten tuli mahdollisuus ja tarve toisenlaiseen tehtävään, jota hoidan edelleen ja tulevaisuudessa ja jonka aikana olen oppinut sitä mitä olen tahtonutkin: suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin monimutkaista toimintaa.
Että tiedän aika hyvin nyt ministeriöt, hallitukset, liitot ja keskukset, strategiat, aikeet ja projektit. Tärkeää oppia, josta olen erittäin kiitollinen.
Ja sen kliseenkin olen oppinut, että ihminen, ihminen ja ihminen. Kapulakielisemmin ilmaisten pitää paikkansa, että esimiehen aika täyttyy henkilöstöhallinnosta.
Jokainen on omanlaisensa, jokainen tarvitsee persoonallista kohtelua. Lähitaistelu tekee naisen ja miehen, eli joskus ryskyy, ennen kuin oppii tuntemaan, miten me tästä selviämme ja millainen sopii tässä suhteessa.
Totta se on. Ihminen, ihminen, ihminen. Siinä jos yritys onnistuu, kaikki loppu tulee perässä.
Akateemisessa elämässä on myllertänyt kaikenlainen työajanseuranta, tulosvastuu, huippuelämä ja upj, joiden vastineet ovat muuallakin, mutta joista olen oppinut yhden totuuden: ei se liike-elämä mitään kovaa ole, siellä on moraali ja tahto tehdä asioita hyvin, ottaa ihmiset huomioon ja käsitys oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta.
Kovuus on jossakin aivan muualla.
On esitetty epäilys, että opetusalalla.
Omalta kannaltani valmistautuminen on mennyt siihen perehtymiseen, että opintoviikkoa ei enää ole vaan piste, joka on ja ei ole 2Xov. 60 pistettä eli krediittiä on vuoden työ eli 1600 tuntia kuten kokonaistyöajassakin. Täytyy vielä katsoa miten sivumäärät on mitoitettu.
Ennen maisteri eli kandidaatti oli 160 ov, nyt se näyttää olevan 300 krediittiä.
Eurooppalaisia ollaan ja legendoiksi tullaan!
Toinen muutos näyttää olevan siirtyminen 5-portaiseen arvosteluun tenteissä. Se on ollut pitkään toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja kovasti on peistä taitettu, että siitä päästäisiin eroon, selkeään kolmiportaiseen malliin.
Itselleni juttu on tuttu Venäjältä.
Eräs kirgiisityttö tuli joku aika sitten ja valitti, että herra doktor, kun en ole koskaan ennen saanut arvosanaa 4.
Totesin, että onneksi olkoon vaan, sehän on hyvä. Jumalalle 5, minulle 4, opiskelijalle 3 ja laiskurille 2. 1 annetaan häpeäksi ja muistutukseksi siitä, että et läpäissyt kun et viitsinyt lukea.
Juu juu, hän jatkoi. Mutta kun kaikki muut opinnot parin vuoden aikana on arvosteltu arvolauseella 5 ja te, tohtori J tulette ja selitätte, että tuollaiseen pystyy vain Jumala.
Tuli pyytämättä ja yllättäen.
Kiitos kysymästä.
Olen saari, johon saatiin sähköt, kun viimeinen asukas muutti pois. (Jorma Kapari)
Mukava ja kiinnostava asia tietysti.
Olen hoitanut päätoimista akateemista virkaa viimeksi 7 vuotta sitten.
Siitä taaksepäin saakin katsoa kauas, ettei akateeminen viranhoito tai muu elämä olisi värjännyt elämääni edestä, takaa ja keskeltä.
Sitten tuli mahdollisuus ja tarve toisenlaiseen tehtävään, jota hoidan edelleen ja tulevaisuudessa ja jonka aikana olen oppinut sitä mitä olen tahtonutkin: suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin monimutkaista toimintaa.
Että tiedän aika hyvin nyt ministeriöt, hallitukset, liitot ja keskukset, strategiat, aikeet ja projektit. Tärkeää oppia, josta olen erittäin kiitollinen.
Ja sen kliseenkin olen oppinut, että ihminen, ihminen ja ihminen. Kapulakielisemmin ilmaisten pitää paikkansa, että esimiehen aika täyttyy henkilöstöhallinnosta.
Jokainen on omanlaisensa, jokainen tarvitsee persoonallista kohtelua. Lähitaistelu tekee naisen ja miehen, eli joskus ryskyy, ennen kuin oppii tuntemaan, miten me tästä selviämme ja millainen sopii tässä suhteessa.
Totta se on. Ihminen, ihminen, ihminen. Siinä jos yritys onnistuu, kaikki loppu tulee perässä.
Akateemisessa elämässä on myllertänyt kaikenlainen työajanseuranta, tulosvastuu, huippuelämä ja upj, joiden vastineet ovat muuallakin, mutta joista olen oppinut yhden totuuden: ei se liike-elämä mitään kovaa ole, siellä on moraali ja tahto tehdä asioita hyvin, ottaa ihmiset huomioon ja käsitys oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta.
Kovuus on jossakin aivan muualla.
On esitetty epäilys, että opetusalalla.
Omalta kannaltani valmistautuminen on mennyt siihen perehtymiseen, että opintoviikkoa ei enää ole vaan piste, joka on ja ei ole 2Xov. 60 pistettä eli krediittiä on vuoden työ eli 1600 tuntia kuten kokonaistyöajassakin. Täytyy vielä katsoa miten sivumäärät on mitoitettu.
Ennen maisteri eli kandidaatti oli 160 ov, nyt se näyttää olevan 300 krediittiä.
Eurooppalaisia ollaan ja legendoiksi tullaan!
Toinen muutos näyttää olevan siirtyminen 5-portaiseen arvosteluun tenteissä. Se on ollut pitkään toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja kovasti on peistä taitettu, että siitä päästäisiin eroon, selkeään kolmiportaiseen malliin.
Itselleni juttu on tuttu Venäjältä.
Eräs kirgiisityttö tuli joku aika sitten ja valitti, että herra doktor, kun en ole koskaan ennen saanut arvosanaa 4.
Totesin, että onneksi olkoon vaan, sehän on hyvä. Jumalalle 5, minulle 4, opiskelijalle 3 ja laiskurille 2. 1 annetaan häpeäksi ja muistutukseksi siitä, että et läpäissyt kun et viitsinyt lukea.
Juu juu, hän jatkoi. Mutta kun kaikki muut opinnot parin vuoden aikana on arvosteltu arvolauseella 5 ja te, tohtori J tulette ja selitätte, että tuollaiseen pystyy vain Jumala.
Koetin selostaa, että kun Hän on huippuyksikkö ja sinä olet ihminen, ihminen, ihminen.
5 kommenttia:
Onnittelut virasta ja harmi, jos kirjoittelusi vähenee.
Tosin vilpittömästi sanottumana en keksi turhempaa tieteenalaa kuin systemaattinen teologia, mutta varmaan vain tunnen asiaa huonosti. Joka tapauksessa nämä blogikirjoituksesi ovat minusta tähdellisempiä kuin systemaattinen teologia, josta avoimesti myönnän tietäväno kovin vähän. Kerran luin joskus muinoin, ehkä 1950 -luvulla kirkosta sen maallistumisen vuoksi eronneen jumaluusoppineen systemaattisen teologian oppikirjaa ja varsinkin sen loppuvaiheilla teki mieleni lähettää opus silloin vielä elossa olleen Pahkasian toimitukseen vinkiksi.
Lieneekö Pahkasikaakaan enää olemassa.
Siellähän olet Sajaman kanssa, laitoksessa(!), jota mikään tiedekunta ei aikoinaan oikein huolinut. Olikohan siellä joskus muita kuin Sajama puolittain (toinen puoli Kuopiossa)ja Mikko Y.
Onnex olkoon nimityksen johdosta.
Systemaattinen teologia kiinnostaa meikäläistä kovasti.
Luin äskettäin Alister McGrathin johdantokirjan "The Science of God" hänen kolmiosaiseen systemaattisen teologian esitykseensä (joka myös löytyy hyllystäni) "A Scientific Theology".
Jumalaa en sieltä kuitenkaan (toistaiseksi) löytänyt, en liioin armoa, mutta tieteenfilosofisesti se vaikuttaa varsin kunnianhimoiselta koosteelta.
On nimittäin minunkin hyvä oppia kriittistä realismia eikä aina haukkua "Truthlikeness" - naturalisteja tieteen kulissien takana lymyäviksi metafyysikoiksi.
Triviaalille sanoisin, että ajattelu nyt vain usein sattuu olemaan ylettömän abstraktia ja sellaisenaan nimenomaan pahkasikamaista käsite- lausepeliä tai jopa -tautologiaa, mutta minkäs teet.
Kielipeleihin pitää joka tapauksessa päästä ensin sisälle, ennenkuin niitä voi ryhtyä arvioimaan ja arvostelemaan.
Tai voihan sitä tietysti kailottaa mielipiteenään, mitä sylki suuhun tuo, edes yrittämättä ymmärtää jonkun diskurssin luonnetta.
Sehän on jopa muotia nykyään - puhua puoli tuntia yhteen pötköön kuin Jone Nikula "sanomatta sanaakaan".
Väitän kuitenkin suurena Pahkasika-fanina, että kyllä myös ne jutut on viilattu varsin tarkkaan, ennenkuin maailmalle päästettiin.
*
Ostin muuten viime viikolla Pahkasian kootut - "Pahkasika - Kymmenen kirjainta, joihin voit luottaa" (2006), joten repikää siitä(kin) mulle vakaumusta...
Ad omnia: kiitoksia!
Ad triviaali: juu, ei tästä ainakaan mitään hyötyä ole. Simo Heininen aikoinaan vähän rokotti entistä teologia Simo Seppoa, joka oli Joensuussa, että teologian tieteellisyyttä eivät kyseenalaista kuin jotkut Joensuun professorit. Olenkohan kävelevä todiste siitä?
ad a-k.h
Juu. Sajamaan olin yhteydessä kohta 10 vuotta sitten, joten on hauska nähdä, että miten nykyisin menee. Mikko on nyt Jyväskylässä herrana ja hidalgona.
Ad Rauno
Minulla on myös Pahkasika vakavasti, joka on tietysti hyvä johdatus. Alister McGrath lienee ainoa systemaattisella teologialla miljonääriksi edennyt. Tekee oppikirja englanninkieliseen maailmaan ja painokset ovat näin ollen laajoja. Tapasin kerran Helsingissä, edustaa ns. teologista oikeistoa (termi sopii englanninkieliseen keskusteluun), tietää paljon.
Ad dudivie
S.A.T kirjoitteli kaikenlaista Malagalla mutta kaatui yllättäen vatsasyöpään melko nuorena. Oikein ei ole jatkajaa työlle löytynyt. Luin niitä kirjoja aivan kipeänä nuorena teologian opiskelijana ja haaveilin, että ryhtyisin jesuiitaksi. Sitten myöhemmin luennoin pariinkin otteeseen Antwerpenin jesuiittayliopistossa, joka, kuinkas ollakaan, muutettiin heti valtiolliseksi yliopistoksi. Nuorena teologinen epäjumalani oli Lauri Haikola. Kuuntelin Teinosen viimeiset luennot. Sitten minusta tuli Tuomo Mannermaan assistentti. Opettajakseni tuli kuitenkin Simo Knuuttila, ja muita ei sitten enää ole tullutkaan.
Ad Dudivie
Heittäisköhän hatun naulaan ja kysyisi että mitäs pelattais
Lähetä kommentti