Korostaisin

Jos joku alkaa korostaa jotakin, hänellä lienee mielessä, ettei hänen kantiltaan olennainen asia tai ilmiö ole riittävästi huomioitu.

Jos hän jatkaa korostamista, voi syntyä erimielisyyttä, semminkin, jos ei korostaja jousta.

Jos korostaja ei jousta, syntyy riita ja korostaja ajautuu erillensä muista keskustelijoista.

Silloin on ollut yleensä kysymys siitä, ettei korostaja ole korostanut asiaa, joka olisi aidosti liian vähän huomioitu vaan langennut ajatusvirheeseen, jonka mukaisesti korostettu on elämän ja kuoleman kysymys ja muusta viis.

Kreikassa hairesis merkitsee valintaa. Suomeksi termistä käytetään muotoa heresia, harhaoppi.

Harhaopin syntymisen lievä muoto on skisma.

Suurin osa harhaoppisyytteistä erehtyvät luonnehtimaan skismaa harhaopiksi. Skismaan auttaa, jos auttaa, keskustelu ja jousto. Harhaoppiin korvasuojaimet, poliisi ja putka.

Kun eivät muut innostu, alkaa harhaoppinen kiljumaan, että korostaisin, korostaisin.

Harhaoppi syntyy, kun jokin sinänsä tosi asia valitaan totuuksien joukosta ja aletaan soittaa ainoastaan sen torvea.

Vaikka että Ukko-Noa oli kunnon mies.

On helppo saada joukko kiljumaan tätä samaa, sillä asia on varmasti totta ja sitä ei ole riittävästi tuotu esille.

Harhaoppisuuden ongelma on se, että harhaoppinen on aina oikeassa. Niin kuin onkin. Ukko-Noa todellakin oli kunnon mies.

Harhaoppi ei siis ole virheellinen tai väärä käsitys, vaan oikea käsitys joka on nostettu muiden ylitse ja joka rampauttaa ja pimentää muut oikeat käsitykset.

Siinä seurassa lausuu hiljainen hoosianna huulillaan kuin Mika Waltari kerran Roomassa: "Luteranus sum sed porta opra est."