Johdatus myöhempien aikojen blogistiikkaan

Lumi on kuollut.
Pihojen märät nurmet ovat homehtuneet vihreiksi.
Horkkainen vesi on vailla jään takkia.

Lumi on kuollut.
Linnut lentävät edestakaisin löytämättä
pesäpuuta tai lampea johon laskeutua.

Sulaneiden vesien alla maa möyrii ja nostattaa aaltonsa
rannikoiden kaupunkeihin
joista lumi on kuollut
turistikeskuksiin
joista lumi on kuollut.

Lumi on kuollut,
hiljaa naristen, vedeksi höyrystyen, hajoten aalloiksi aaltoihin
jotka jäävät mustaan

liukuvat likaviemäristä toiseen kaatopaikkaan
joka on uusi maailma

Ja lumen hautajaisissa me kaikki olemme omaisia
ja me olemme synkin ilmein.
Muistelemme hyviä tekoja
kuten palloja, linnoja ja ukkoja, latuja, valkeita puita.

Lumi on kuollut
me sanomme
kun kuusi mustapukuista kantavat sulaa arkkua
vihreäksi homehtuneeseen mustaan maahan
likaviemäriin
josta kuollut lumi valuu uuteen maailmaan
kun me kohotamme äänemme
ja veisaamme
muistovärssyn:
lumi on kuollut.