Ihmiset

Tasavallan presidentti välitti ruudusta sanoman, että siirtolaisia ei saa pitää vain tarpeellisena työvoimana vaan myös ihmisinä.

Niin voi turvallisesti lausua. Se pitää paikkansa.

Kategorinen imperatiivi kertoo meille, että älä koskaan, älä koskaan kohtele toista ihmistä välineenä vaan päämäärien valtakunnan asukkaana: jos istut juhlissa arvohenkilön vieressä vaikka et siihen kuuluisi, käyttäydyt halpamaisesti ja välineellistävästi.

Mutta mihin asiayhteyteen tiedonanto loppujen lopuksi kuuluu?

Sisäministeriön ja työministeriön kissanhännänvetoonko?

Ja jos siihen, niin kumpaan suuntaan ohjeistus on osoitettu. Jos eilen illalla alkanutta pakolaiskeskuksen toimintaa kuvannutta telkkadraamaa on uskominen, lausunto suuntautuu sisäministeriöön.

Äskettäin Osmo Soininvaara esitti, että sisäministeri pelaa nyt roolia, jonka avulla Tony Halmeelle menneitä ääniä kerätään valtapuolueelle. Siihen liittyen Suomella oli tuntuvia vaikeuksia saada pakolaiskiintiönsä täyteen viime vuonna. Työministeriön suunnalta esitettiin, että jutun taustalla on syrjintää.

Tai ehkä lausunto sittenkin on suunnattu työministeriölle ja sen voimistuvaan otteeseen ulkomaalaispolitiikassa.

Paras lopettaa tähän muistaen kielenkäytöltään ihaltavan Mauno Koiviston ajatusta, että tasavallan presidentin puheita ei saa selostaa.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että työ on yksi keskeisimmistä ihmisoikeuksista. Meillä on luultavasti tarve työvoimalle, jota omasta takaa ei ole riittävästi. Jos tarpeemme ja siirtolaisen tarve kohtaavat, myös siirtolaisen ihmisyys voi tulla paremmin turvatuksi ja kohdatuksi kuin tilanteessa, jossa hänellä ei ole muita tulevaisuudennäkymiä kuin se, että on saapunut turvalliseen ja vauraaseen demokratiaan.

KS piispa Arseni lausui äskettäin osuvasti, että isänmaa on syntymämaan lisäksi maa, johon joku on asettunut pysyvästi.

Työ on pysyvän asettautumisen keskeinen tekijä. Ihmisille.