Joulun alla ilmestyi merkittävä metsää koskeva tutkimus Metsät ja hyvä elämä. Monitieteinen tutkimusraportti, Seppo Vehkamäki (toim.), Metsäkustannus Oy.
Tutkimuksella on sellaisenaan annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle mutta sen näkökulmia tulisi hyödyntää myös suomalaisen yhteiskunnan tutkimiseen kokonaisuutena.
Teokseen sisältyvät artikkelit 1700-luvulta alkaen metsätaloutta värittäneestä kestävyysajattelusta ja sen suhteesta historiallisiin murroksiin, metsää koskevasta asiantuntija- ja käyttäjäntiedosta, metsätoimijoiden tulkinnoista ekologiasta, tapauskertomuksia sekä artikkeli ns. kestävyysmuuttujien välisistä suhteista.
Teoksen ensimmäinen artikkeli Seppo Vehkamäen ”Metsien käytön ja hyvän elämän murrosten vuorovaikutus – Kestävyysajattelun näkökulma” ja viimeinen artikkeli”Kestävää metsätaloutta – Sosiaalis-taloudellisten ja ekologisten kestävyysmuuttujien vaihtosuhteista” (Vehkamäki, Kati Vierikko, Jari Niemelä, Jani Pellikka ja Harto Lindén) ovat sen jykevintä antia.
Ne nostattavat esille moniarvoisen lähestymistavan, joka ottaa vakavasti eettisen näkökohdan metsätaloudessa ja liittää tähän esimerkiksi metsän kulttuuristen ja luontoarvojen merkityksen.
Artikkeleista käy monella tavalla ilmi myös eräänlaiset metsätragediat.
Vaikka metsää on koetettu hoitaa 1700-luvulta alkaen kestävästi, tulevien sukupolvien etu huomioon ottaen, sitä ympäröivä todellisuus on ollut täynnä murroksia, joissa metsän käytön ja hoidon tavatkin on jouduttu muuttamaan.
Metsätalous on ollut Suomessa keskeisin linkki kansainväliseen työnjakoon ja sen piirissä tapahtuneet murrokset ovat aiheuttaneet murroksia myös yhteiskunnassa ja ihmisten hyvän elämän toteutumisen ehdoissa. Kuinka paljon tällaisia muutoksia tulevaisuudessa kestetään?
Jälkimmäisessä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten esimerkiksi sosiaalis-taloudellisen kestävyyden ja ekologisen kestävyyden välillä vallitsee hintaan liittyvä vaihtosuhde.
Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että metsätalousvaltaisilla alueilla vaihtosuhteet ovat ristiriitaisia: metsätaloudella on negatiivinen vaihtosuhde metsän luontoarvojen kanssa, kun sitä mitataan riistan ja metsäkanalintujen määrällä, mutta positiivinen vaihtosuhde, kun asiaa arvioidaan puulajien moninaisuudella.
Tutkimuksella on sellaisenaan annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle mutta sen näkökulmia tulisi hyödyntää myös suomalaisen yhteiskunnan tutkimiseen kokonaisuutena.
Teokseen sisältyvät artikkelit 1700-luvulta alkaen metsätaloutta värittäneestä kestävyysajattelusta ja sen suhteesta historiallisiin murroksiin, metsää koskevasta asiantuntija- ja käyttäjäntiedosta, metsätoimijoiden tulkinnoista ekologiasta, tapauskertomuksia sekä artikkeli ns. kestävyysmuuttujien välisistä suhteista.
Teoksen ensimmäinen artikkeli Seppo Vehkamäen ”Metsien käytön ja hyvän elämän murrosten vuorovaikutus – Kestävyysajattelun näkökulma” ja viimeinen artikkeli”Kestävää metsätaloutta – Sosiaalis-taloudellisten ja ekologisten kestävyysmuuttujien vaihtosuhteista” (Vehkamäki, Kati Vierikko, Jari Niemelä, Jani Pellikka ja Harto Lindén) ovat sen jykevintä antia.
Ne nostattavat esille moniarvoisen lähestymistavan, joka ottaa vakavasti eettisen näkökohdan metsätaloudessa ja liittää tähän esimerkiksi metsän kulttuuristen ja luontoarvojen merkityksen.
Artikkeleista käy monella tavalla ilmi myös eräänlaiset metsätragediat.
Vaikka metsää on koetettu hoitaa 1700-luvulta alkaen kestävästi, tulevien sukupolvien etu huomioon ottaen, sitä ympäröivä todellisuus on ollut täynnä murroksia, joissa metsän käytön ja hoidon tavatkin on jouduttu muuttamaan.
Metsätalous on ollut Suomessa keskeisin linkki kansainväliseen työnjakoon ja sen piirissä tapahtuneet murrokset ovat aiheuttaneet murroksia myös yhteiskunnassa ja ihmisten hyvän elämän toteutumisen ehdoissa. Kuinka paljon tällaisia muutoksia tulevaisuudessa kestetään?
Jälkimmäisessä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten esimerkiksi sosiaalis-taloudellisen kestävyyden ja ekologisen kestävyyden välillä vallitsee hintaan liittyvä vaihtosuhde.
Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että metsätalousvaltaisilla alueilla vaihtosuhteet ovat ristiriitaisia: metsätaloudella on negatiivinen vaihtosuhde metsän luontoarvojen kanssa, kun sitä mitataan riistan ja metsäkanalintujen määrällä, mutta positiivinen vaihtosuhde, kun asiaa arvioidaan puulajien moninaisuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti