Luther ja juutalaiskysymys

Osa ammattiteologeistakin on esittänyt Martti Lutheria vastaan eräänlaisen vestigia terrent -argumentin, jonka mukaan tuon siitä saa kun seuraa hänen ajatuksiaan. Syytös liittyy Lutherin juutalaiskannanottoihin, jotka eivät ole hänelle kunniaksi.

Martin Marty esittää asiasta valaisevia huomioita suomennetussa elämänkerrassa Martti Luther (Ajatus, 2006), joka on hyvä lisä Baintonin laajalle ja Peter Mannsin syvälliselle elämänkerralle. Peteristä kerron vielä joskus enemmän, sillä vuonna 1988 soitin hänen ovikelloaan Mainzissa ja vietimme monta rattoisaa päivää, kuten myös hieman myöhemmin Suomessa hänen vieraillessaan täällä.

Marty viittaa Lutherin 1523 ilmestyneeseen kirjoitukseen Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen. Kirjoituksessa hän sanoo tulleensa kirkon johdon taholta samanlaisen arvostelun kohteeksi kuin juutalaiset. Juutalaiset keskittyivät sentään Vanhaan testamenttiin, kun kirkon johto laiminlyö koko Raamatun. Hänen ja juutalaisten pitäisi olla eräänlaisia liittolaisia. Kummatkin vastustavat samoja asioita.

Vuoden 1536 jälkeen ääni kellossa muuttui. Luther alkoi osallistua juutalaisvastaiseen politiikkaan, joka oli osa ajan henkeä. Niinpä esimerkiksi jalomielinen ja humaani Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti, että tahtoisi koko Euroopan yhtä tyhjäksi juutalaisista kuin Ranska jo oli. Erasmuksen mielestä juutalainen usko oli kirouksista vaarallisin.

Erasmus ei siis pitänyt juutalaisuutta rotuopillisista syistä tuomittavana vaan uskonnollisista syistä. Sama pätee Lutheriin, mikä on syytä huomata ennen kuin häntä aletaan luonnehtia natsiksi ennen natseja.

Kirjoituksessaan Juutalaiset ja heidän valheensa Luther toistaa eräitä yleisiä käsityksiä: juutalaiset myrkyttävät kaivoja sekä vievät kristittyjen lapsia ja ottavat näistä verta ruoanlaittoon. Nämä eivät siis, toistan, ole Lutherin omia keskintöjä, vaan hän liittyy siihen, mitä kristillinen Eurooppa yleisesti ajatteli.

Kristuksen murhaajana Luther ei juutalaisia pitänyt. Sen olivat tehneet 'me', kaikki syntiset ihmiset yhdessä. Jo 1100-luvulla Petrus Abelard oli väittänyt, että juutalaiset eivät ristiinnaulinneet Kristusta. Jeesus ei ollut heille Kristus, joten he ristiinnaulitsivat juutalaiset kapinoitsijan.

Lutherin juutalaisvastaisuuden kärki kohdistuukin paradoksaalisesti siihen, että nämä eivät ristiinnaulinneet Kristusta. Hän arvostelee rabbeja siitä, että nämä eivät hyväksy Kristus-keskeistä tulkintaa Vanhasta testamentista. Koska juutalaisuus kiistää tämän tulkinnan, he eivät kunnioita Kristusta eivätkä siis myös omaa vertaan ja lihaansa vaan sortuvat jumalanpilkkaan.

Tähän näkemykseen yhtyi Lutherissa voimistunut maailmanlopun odotus. Hän koki oikeauskoiset viimeisten aikojen 'kostajiksi'. Heidän tuli vaatia maalliselta virkavallalta juutalaisten karkottamista. Synagogat, rabbien kirjat ja jopa heidän kotinsa tulisi polttaa.

Lutherin ensimmäinen arvostelija oli rouva Katariina, joka ei voinut hyväksyä hänen näkemyksiään. Myös Melanchthon oli erittäin vaivaantunut. Marty toteaa osuvasti: "Raamatun tutkija ja hengellinen taistelija oli aiemmin saarnannut, että Jaakobin tavoin hän oli voittanut Jumalan ja ihmisen. Nyt hän osoitti, että ei ollut voittanut edes itseään."

Lutherin näkemykset ja erityisesti niiden johtopäätökset ovat luotaantyötäviä. Jäljet pelottavat -argumentti on kuitenkin eräänlaista teopolitiikkaa, joka ei perustu tosiasioihin. Luther ei pitänyt juutalaista rotua hävitettävänä vaan esitti, että Euroopassa ei tulisi sallia juutalaista uskoa. Paha näkemys sekin, mutta lopullista ratkaisua hän ei esimerkiksi kuuluissa viimeisessä saarnassaan Varoitus lopun lähestyessä 1546 esittänyt.

Aihe on monimutkaisempi kuin ensisilmäykseltä näyttää. Ne, jotka ovat syyttäneet Lutheria, osin oikeutetusti, ovat usein viitanneet ns. Barmenin synodin jälkeisen Tunnustuskirkon toimintaan Saksassa. Saksassa oli maanalainen kirkko, jonka kuuluisimmat nimet olivat Martin Niemöller ja Dietrich Bonhoeffer, joka vastusti natsismia ja sen hallintoa. Kuten Minnamari Helaseppä on äskettäin osoittanut, Tunnustuskirkko ei kuitenkaan kunnostautunut mainittavasti juutalaisten puolustamisessa tai osoittanut huomattavaa kiinnostusta tähän suuntaan.