Tammitunnelma

Etelän mailla jo kukkivat nurmet
ja lehdot ja vainiot aaltoilevat.
Siellä on jo nyt niin paljon valoa
lämpöä ja ilomieltä kaikkialla.
Meillä on vielä niin kalpean paljasta,
kylmää, elotonta ja suruvoittoista.

Kuinka vaatimaton sinä olet, sinä meidän Pohjolamme!

Siitä on kolme vuotta,
kun tunsin samallaista surumielisyyden tunnetta
samanlaisesta syystä,
silloin tosin voimakkaampana kuin nyt

Olin nähnyt Italian kevään,
sen kirkkaan taivaan,
sen iloisen auringon,
sen leikkivät, varjoisat rinteet,
sen multavat viinikentät,
olin nähnyt nuo iloiset ihmiset,
joista näytti tuntuvan siltä että he ovat jokainen
surun päiviä viettämään
liian nuoria,
liian kauniita,
liian runsailla luonnonlahjoilla varustettuja.

Tulin sieltä melkein suoraan tänne Suomen kylmään kevääseen,
tulin jäihin ja talveen
ja lumikinosten keskelle
ja keskelle tämän vakavamielisen kansan,
paljon kärsineen ja paljon ponnistuksia kestäneen.

Jotain hieman kaihomielistä tunsin silloin.


(Werner Donatuksen kirjeestä 1901)