_-_The_Last_Supper_(1495-1498).jpg)
Luin kirjasta, että kiira on paha henki, joka ajatetaan pois. Tätä päivää, kiirastorstaita, kutsutaan myös vihreäksi torstaiksi. Taustalla on latinankielinen nime dies viridium, joka merkitsee oksia ja on allegoria armahdettujen joukkoon liittymisestä.
Sotkoo nyt saarnaansa politiikkoo, mutta huomaan miettiväni sinivihreää hallitusta, jossa on mukana myös vihreät. Vihreiden mukaanottoa perustellaan opposition muodostamisella, joka taitaa olla hallituksenmuodostajan tärkein tehtävä. On kiinnostavaa, että vihreät on näin selkeästi luonnehdittu vasemmistopuolueeksi ja että porvarilliset valtapuolueet, kepu ja kokoomus luonnehtivat itseään vihreiksi eli ovat ikään kuin omineet vihreyden itselleen vihreiltä ja kuitanneet vihreän puolueen jonkinlaisena vasemmiston ulkoilmaryhmittymänä.
Nämä teemat eivät ole päivän hengellisestä sanomasta aivan erillänsä. On nimittäin ehtoollisen asettamisen päivä tai ilta. Ja jalkojenpesun.
Evankeliumikirjan tekstit sisältävät myös kuvauksen Mooseksen toiminnasta Israelin 12 pylvään asettamisen yhteydessä ja tähän liittyen uhritoimituksesta.
Jerusalemin ehtoollisen asettamisella on näin maailmanhistoriallinen merkityksensä. Se uudistaa ateriayhteyden ja inhimilliset kokemukset siitä, miten pelastumme materian kautta.
Ei vain henki, sisäisyys, aatoksen jalous ja korkeus pelasta. Leipä ja viini, materia pelastaa. Oikein jaettuna.
Todetaan nyt sitten vielä sekin, että siihen aikaan ei istuttu siten kuin Leonardo da Vinci kuvaa. He eivät kaiketi kokoontuneet pitkän pöydän ääreen vaan puolimakaavaan rinkiin tietyssä israelilaisesta perinteestä nousevassa järjestyksessä. Leonardon pöytä ja istumajärjestys sopii pikemminkin hallituksenmuodostamisen tiedotustilaisuuteen, jossa on maininta myös siitä, että oppositioon kuuluva kuuluu, ainakin toistaiseksi, porukkaan.
Mutta Jeesus ja hänen ystävänsä, siinä, biolaaksossa, he jakoivat leivän ja viinin. Ja Mestari pesi ystäviensä jalat.
Sotkoo nyt saarnaansa politiikkoo, mutta huomaan miettiväni sinivihreää hallitusta, jossa on mukana myös vihreät. Vihreiden mukaanottoa perustellaan opposition muodostamisella, joka taitaa olla hallituksenmuodostajan tärkein tehtävä. On kiinnostavaa, että vihreät on näin selkeästi luonnehdittu vasemmistopuolueeksi ja että porvarilliset valtapuolueet, kepu ja kokoomus luonnehtivat itseään vihreiksi eli ovat ikään kuin omineet vihreyden itselleen vihreiltä ja kuitanneet vihreän puolueen jonkinlaisena vasemmiston ulkoilmaryhmittymänä.
Nämä teemat eivät ole päivän hengellisestä sanomasta aivan erillänsä. On nimittäin ehtoollisen asettamisen päivä tai ilta. Ja jalkojenpesun.
Evankeliumikirjan tekstit sisältävät myös kuvauksen Mooseksen toiminnasta Israelin 12 pylvään asettamisen yhteydessä ja tähän liittyen uhritoimituksesta.
Jerusalemin ehtoollisen asettamisella on näin maailmanhistoriallinen merkityksensä. Se uudistaa ateriayhteyden ja inhimilliset kokemukset siitä, miten pelastumme materian kautta.
Ei vain henki, sisäisyys, aatoksen jalous ja korkeus pelasta. Leipä ja viini, materia pelastaa. Oikein jaettuna.
Todetaan nyt sitten vielä sekin, että siihen aikaan ei istuttu siten kuin Leonardo da Vinci kuvaa. He eivät kaiketi kokoontuneet pitkän pöydän ääreen vaan puolimakaavaan rinkiin tietyssä israelilaisesta perinteestä nousevassa järjestyksessä. Leonardon pöytä ja istumajärjestys sopii pikemminkin hallituksenmuodostamisen tiedotustilaisuuteen, jossa on maininta myös siitä, että oppositioon kuuluva kuuluu, ainakin toistaiseksi, porukkaan.
Mutta Jeesus ja hänen ystävänsä, siinä, biolaaksossa, he jakoivat leivän ja viinin. Ja Mestari pesi ystäviensä jalat.
9 kommenttia:
Asetettiinko ehtoollinen, ja jos, niin koska? Olen kuullut joistakin ehtoollisenasettamissanoista. Kasteen- ja avioliitonasettamissanat myös kiinnostaisivat. Jeesukselta on kyllä yksi hyvä kaksoiskäsky, vaikea noudattaa siinä missä vanhan liiton monet käskyt.
Ehtoollisen asettaminen perustuu kirkon uskon mukaan Jeesuksen sanoihin "kiirastorstaina" . Ne ovat Luukas 22, 14-21.
Tämä oli hyvä päiväkirjamerkintä. Yksi parhaimmista. Kun niin hirveän usein mä ajattelen, että olen vähän siellä kynnyksen kylmemmällä puolella, muutenkin kun niin eri vinkkelistä tuijotan juttuja.
Edelliseen blogiin unohdin kommentoida, että jos tuollaisesa listassa ei mainita Gustavo Gutiérrezin nimeä, niin jotain siitä puuttuu.
Tästä Tillichin ylläpitämisestä olen hämilläni, koska Pauluksesta irtoaisi tarinaa, mutta Pepe J. tietää siitä niin monta tarinaa, jota minä en tiedä, joten siksi vaikenen siitä.
Luvassa on silti Tillich-renessanssi tässä teologikehässä, jossa ihmiset viisastelevat tai vaihtoehtoisesti ovat hiukan vereslihalla elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Teologian ja psykologian välinen vuoropuhelu on tehnyt tuloaan niin kuin Bob Dylanin Slow Train.
don jusa
Koko vapautuksen teologia puuttuu listasta, maxima mea culpa
No, halusin vain kysyä. Oli "valtioviisaasti" vastattu. Ehtoollinenhan ei ole pelastuskysymys. Kirkon uskoon viittaamalla pelastuu henkilökohtaisuuksilta.
Ad a-k.h. Kysymykseen, asetettiinko ehtoollinen ja milloin voi vastata ensisijaisesti kahdella tavalla. Kirkon uskon mukaisella vastauksella tai sitten historiantutkimuksen näkökulmasta. Jälkimmäisellä ei ole käytössään materiaalia, jota se luonnehtisi lähteiksi eli se ei anna vastausta. Kolmas vastausyritys on eksegetiikan eli Raamatun kirjallisuudentutkimuksen vastaus. Sen piirissä osa tutkijoista arvelee, että ehtoollisen asettaminen periytyy varhaisen seurakunnan kulttikertomuksiin ja niiden taustalla olevaan Jeesuksen ateriakäytänteeseen. Eksegeettinen vastaus, joka siis on kirjallisuudentutkimuksellinen, ei vastaa suoraan uskonnollisen uskon tai historiallisen todellisuuden kysymyksiin vaan on lisä- tai apunäkökohta näiden peruskysymysten rinnalla.
Samanlainen keskustelu koskee kastekysymystä. Avioliitto lienee kysymyksenä hieman erilainen.
Da Vincin kuvasta vielä: se on kuva viimeistä ehtoollisesta. Katsottuna uskon kuvana se kuvaa sitä. Jos kysymys asetetaan siten, onko se valokuvan tapainen jäljennös viimeisestä ehtoollisesta, vastaus tulee vaikeammaksi. Luultavasti ei ole. Kuten eivät muutkaan uskonnolliset maalaukset, joilla on hengellistä merkitystä ja jotka kuvaavat sitä, mikä uskolle on totta. Mieleeni tuli ajatus tavanmukaisesta istumajärjestyksestä lähinnä Dan Brownin herättämän keskustelun johdosta. Siinähän kuvaa pidetään nimenomaan historiallisena dokumenttina, joka paljastaisi pimitettyjä salaisuuksia. Uskon, että kuva voi paljastaa "pimitettyjä" salaisuuksia, mutta ei niiden pimitettyjen salaisuuksien kategoriassa, joka liittyy Brownin kirjaan. Sen mukainen tulkinta on "tieteellinen" tulkinta ja vallitsevien tieteellisten tulkintojen valossa virheellinen. Toinen juttu on sitten se, miten tieteellinen tulkinta ylipäänsä tavoittaa kuvan esittämän totuuden. Itse uskon, että tässä yhteydessä ei ole tieteellistä totuutta.
don jusa, jarvelainen
Kävipä minunkin mielessäni tuota listaa lukiessa, että olihan sellainen kuin vapautuksen teologiaksi nimitetty liike varsin vaikutusvaltainen varsinkin Etelä-Amerikassa 1960-70-luvuilla.
Johannes Paavali II tuomitsi sen sittemmin marxilaisena.
Mihin katosikaan Vatikaanin II kirkolliskokouksen maltillinen vapaamielisyys?
Syy siihen, miksi se katosi, löytynee Johannes Paavali II:n ja myös tämän uuden Ratzingerin halusta tehdä vastaveto yleiselle sekularisoitumiselle ja kaikenmaailman derridamaisille postmodernismin "hämärämiehille" (Mark. C. Taylor).
Ei sen puoleen, että kannattaisin Vatikaanin nykyistä äärilinjaa, vaikka jonkunlaisena konservatiivina itseäni näissä pidänkin.
Samalla olen toki myös "vapaa henki" ;~]
(Saa nauraa...vaikka juuri nyt onkin pitkäperjantai.)
Ad Räsänen et don jusa
Vapautuksen teologiasta on suomeksi Elina Vuolan ja Tapio Saranevan esitykset. En pidä ajatuksesta, että praksis on ennen teoriaa, mutta muutoin kyseessä on kiinnostava liike. Se siinä on kiinnostavaa, että johtavat vapautuksen teologit resignoituvat iän myötä lohdutuksen korostamiseen. Boff oli viimeinen, joka sai siipeensä Vatikaanissa.
Lähetä kommentti