Posti toi Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen konstituutiot yhtenä niteenä: Dei
verbum, jumalallisesta ilmoituksesta, Lumen gentium, kirkosta, Sacrosanctum consilium, liturgiasta, Gaudium et spes, kirkosta ja nykymaailmasta.
Toinen postilaatikkoon pudonnut kirja oli Katolisen kirkon katekismus (815 s.), joka esittää normatiivisesti roomalaiskatolisen kirkon opin uskosta ja moraalista.
Vatikaanin toinen kirkolliskokous muutti ja avasi katolisen kirkon. Katolisen kirkon katekismuksen työn johtajana oli Joseph Ratzinger, nykyinen Benedictus, joka aikanaan osallistui Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen, mutta jota on pidetty sen jälkeisen konservatiivisen tuulahduksen nokkamiehenä. Ratzinger johti pitkään Uskonopin kongregaatiota, joka on inkvisiotion raunioille perustettu laitos. Sakari Toiviainen väitteli hänen teologiastaan 1990-luvun puolivälissä.
Tuossa olisi nyt aihe jollekin katsoa ja verrata: miten katolinen katekismus suhteutuu Vatikaani kakkoseen.
Tuli mieleen toinenkin idea.
Meillä on tehty mittauksia, joiden mukaan ihmiset kyseenalaistavat sen, onko kirkolla sanomaa ja sisältöä.
Miksipä ei ottaa haastetta vastaan ja aloittaa "kirkolliskokous", Turun kokousten yhteyteen synnytettävä siistin sisätyön keskustelusarja, johon kutsutaan teologeja ja muita asiantuntijoita, vaikkapa viideksi vuodeksi, keskustelemaan kirkon sisältökysymyksistä esimerkiksi otsikon Luterilainen usko nykyajassa alla.
Piispat puheenjohtajiksi työryhmiin, joissa on kymmenkunta henkeä, näin kokonaismäärä olisi noin 80 henkilöä, jotka kokoontuisivat kahdeksi vuodessa. Arkkipiispalle ei omaa ryhmää vaan yleinen puheenjohtajuus.
Ryhmille kullekin yksi aihe. Aiheet voisivat olla vaikkapa seuraavat:
Arki ja pyhä
Totuus ja elämän selittäminen
Kärsimys ja nautinto
Uskonnollinen kieli
Globaalit kysymykset
Yksilö ja yhteisö
Laki ja oikeus
Elämä ja kuolema
Mitämaks? Laskeskelin, että jos 80 henkilöä kokoontuisi kahdeksi viikoksi vuodessa x 5 heidän matkakulunsa, majoituksensa ja ruokailunsa tuottaisivat summan, joka huitelisi jossakin miljoonan euron paikkeilla.
Ei se ole kuin vaivaisen kappelin hinta.
8 kommenttia:
Istuinpa siellä minäkin, kirkolliskokouksessa yhden vaalikauden. Ei taida käytännössä onnistua minkään keskustelujen junaileminen sen menon kyljessä.
Mutta itse asiasta olen samaa mieltä. Lempipaavini Johannes XXIII, tuo "veikkauspaaviksi" kutsuttu (risti-risti-yksi-yksi-yksi), joka käynnisti Vaticanum II:n, käytti italiankielistä termiä "aggiornamento", sitä ei 1960-luvulla osattu vielä suomentaa "päivittämiseksi".
Eikö Pepe johtamasi Portaanpään opisto voisi ottaa ohjelmaansa tällaisen pitkäjänteisen päivittämishomman. Senhän voisi osin hoitaa verkoitse. Puhutaan Kemppinen sisältökeskustelun maallikkomoderaattoriksi ja haastetaan teologisten sisältöjen päälle ymmärtävä porukka työhön.
Harmillisesti on kertynyt pölyä neulan kärkeen, kun hyppii niin vinyylin päällä, mutta tähän väliin: tämmöiseen tarvitaan viisasta maallikkoainesta, ei kertomaan siitä, "millainen kirkon pitäisi olla", vaan siitä, mitä maailmassa siitä näkötornista katsottuna tapahtuu.
Se raikastaisi paljon, koska muuten teologit jatkavat vanhaa tylsää jargoniaan. En tarkoita, että tässä mun aloituksessa olisi taustalla joku kaamea käännyttämisagenda. Paskat semmoisesta.
Taustalla on viime viikolla keskustelussa olleen Tillichin perusajatus, joka suomeksi voidaan muotoilla: millainen uskonto, sellainen kulttuuri. Kapulakielellä: uskonto on kulttuurin substanssi, kulttuuri on uskonnon muoto.
Ja tämä johtaa meidät siihen teologiseen hommeliin, että lutherilaisen regimenttiopin modernit tulkinnat ovat kaikki sieltä, missä kaikki on ruskeaa.
Katolisen kirkon 1994 julkaisema katekismus on muuten varsin avarakatseinen kirja, jos sen sillä silmällä lukee. Siinä on ihmisen iksuisuuskohtalon kannalta ovelalla tavalla se meininki, että kaiken aikaa kristikunta toivoo, että kaikki pelastu(isi)vat (mitä ikinä pelastus sitten onkaan). Yksi kysymys siitä nousee: mikä on uskonnollisen kielen luonne? Mikä on kirjaimellista ja mikä on symbolista? Kysymys toki koskettaa meitä kaikkia. Vertaa: "Kristus syödään, Kristus juodaan" (kannibalismia); "Kristus on ylösnoussut" (pääsiäismantra, joka ei minulle avaudu).
On yö, Teknari pyörittä Yami Bolon vuonna 1996 tai jotain julkaisemaa Warmonger-levyä, jonka perään Jah Shaka -tuotantoa oleva Wilie Williamsin Natty with a Cause, konereggaeta sekin, varmasti sopii hyvin. Päätän siis tältä erää ruminaation ja astun seuraavalle levelille illan meditaatiohenkistä fiilistelyä.
Siistiin sisätyöhön se, että koko homma pitäisi mielestäni aloittaa kylvötyöllä, perunaa tai habanero-chiliä tai mitä hyvänsä, ja keskustelun jatkuttua voisi sitten miettiä kasvun ihmettä ja siten asettaa koko touhu oikeaan mittakaavaansa.
On muitakin ideoita, mutta neula tuntuu lähestyvän vinyylin keskusta, joten, veijarit, ei muuta kuin ensi kertaan.
Jusa
Pääseekö "maallikkovääräleukakin" mukaan - oikomaan leukojaan?
Ne kun ovat "väärässä"...
*
Mistä muistuukaan pilakuva Paavista ja Bismarckista pelaamassa shakkia.
Paavi toteaa: "Minulla on vielä yksi siirto jäljellä", johon Bicmarck: "Mutta se onkin sitten viimeinen."
Alla alkuperäinen teksti ja linkki, josta löytyy enemmänkin aiheesta.
*
Abb.: Wilhelm Scholz (1824 - 1893):
Zwischen Berlin und Rom:
"Der letzte Zug war mir allerdings unangenehm; aber die Partie ist deshalb noch nicht verloren.
Ich habe noch einen sehr schönen Zug in petto."
— "Das wird auch der letzte sein, und dann sind sie in wenigen Zügen matt — wenigstens für Deutschland."
-- In Kladderadatsch. -- Nr. 22/23. -- 1875-05-16
*
www.payer.de/religionskritik/karikaturen13.htm.
Ad Jaakko
Joo, perustetaan varjokirkolliskokous, joka eroaa Turun kokouksesta siinä, että se on kiinnostunut sisällöistä.
Ad don jusa
En ole teologisen sivistyksen suhteen yhtä epäileväinen, mutta ajattelin, että porukassa pitäisi olla teologien lisäksi esimerkiksi kirjailijoita
Ad Rauno
Maallikkohan minäkin olen, kun en ole pappi. Teologiassa et ole maallikko. Mutta juu, kyllä maallikoita siinä merkityksessä kuin sanot, pitäisi kuulua konklaaviin.
www.payer.de/religionskritik/karikaturen13.htm
Ilman vahingossa lisättyä loppupistettä siis...
Hei hyvät Petri ja Jaakko Heinimäki et al,
Kiintoisa ehdotus Petrillä.
Miksi 8 teemaa ja miksi
80 ihmistä ( anteeksi
vaan jos en ymmärtänyt,
jos johdit sen jostain
keskeisestä)?
Hyviä nuo teemat ovat,
oikein hyviä, mutta voisko
niitä kirjoittaa jo tässä
vaiheessa hieman enemmän
auki.
Itsekin olen varsin kiinnostunut
kehittämään erilaisia uskontoon,
filosofiaan ja ylipäätään elämän-
katsomuksellisiin kysymyksiin
liittyviä substantiaalisia ja
"ei-substantiaalisia" juttuja.
En kuitenkaan kai transsubstantiaalisia asioita;)
Mutta olen kyllä tässä kirkko-
kontekstissa maallikko, vaikka
olenkin ko. oppiaineen, lukion uskonnon-(kin) opettaja.
Muuten Petri, eikö (Turun) kirkolliskokouksessa käsitellä sisältöasioita?
Ystävällisesti Matti, aboensis
Ad Matti
Lukumäärä tuli hiippakuntien määrästä vähennettynä arkkipiispalla ja ryhmän koolla 10. Sisältöpiikki oli vastaus Jaakko H:lle, ja siihen sisältyy hieman hymyilyä P. Saarikoski -hengessä: kristinusko tuli Turun kautta Suomeen ja sitä kautta se myös poistuu maasta. Mutta ei niin vitsiä, ettei hieman tottakin. Kirkolliskokous käsittelee niin paljon asioita, että sen teologinen luonne on aidosti jonkin verran kyseenalainen.
Hei hyvä Petri et al,
Ok. Kiitos 8:n selvityksestä.
Tietenkin voisi vähän piikitellä
ja kysyä, millaiset kysymykset
sitten ovat luonteeltaan "aidosti" teologisia.
Nimittäin senkin rajanveto, mikä
on teologinen asia ja mikä ei
saattaa olla vähän samankaltainen
kuin kysymys siitä, onko filosofia
tiedettä tai mikä on tiedettä,
mikä ei tai mikä on tieteellinen, mikä uskonnollinen kysymys ylipäätään? Nämä ovat vaikeita,
ainakin minusta, kysymyksiä ratkottaviksi niin, että niistä saavutettaisiin edes jonkinmoinen
yksimielisyys. Ymmärrän kyllä
pointtisi, mutta halusin tuoda
tämän tähän kontekstiin mukaan,
koska "kontekstit" voivat olla
tärkeitä kysymyksiä, jopa teologisia sellaisia.
Jatketaan harjoituksia.
Hyvää pääsiäistä!
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti
Lähetä kommentti