Pääsiäisen jälkeen on aika palata arkeen, muun muassa mielenkiintoisista keskusteluista, joita on käyty kommenttiosiossa.
Osaltani arkeen palaaminen tarkoittaa sitä, että käynnistän kohta volkkarin ja suuntaan Joensuuhun tutkimaan pyhiä salaisuuksia.
Arkeen paluun yhteydessä toteaisin uskonnollisista ja teologisista mietteistä vielä erään, joka jäi eilen pyörittämään mieltäni.
Pitäisi tutkia paremmin, kuka oli Tetzel, tämä anekauppias, joka osasi temput ja järjesti näytöksiä sekä myi hyvin.
Ja edelleen: jos luterilainen ja roomalaiskatolinen usko on sisällöltään olennaisissa kohdissa sama niin mikä muu jää luterilaisuuden ainoaksi historialliseksi olemassaolon perusteluksi kuin kaupallisuuden vastustaminen.
Luterilaisuuden historiallinen ydin on vastustaa kirkon muuttumista armotuotannon keskuskonttoriksi, jossa kaikki on muuttunut ostettavaksi ja hinnoiteltavaksi, tuotteistettu.
Tästä syystä kirkossa käydyt keskustelut tuotteistamisesta, luonnehdinnat, että armo on tuote ja että tässä ollaan vaikkapa sosiaalista pääomaa muodostamassa, mainostoimistojen avulla tehdyt prepaid-kampanjat jne. ovat luterilaisuuden itsensä kannalta äärimmäisen vaarallisia.
Rahapuheen myötä luterilainen kirkko nimittäin liittoutuu vallanpitäjän eli mammonan kanssa ja nakertaa oman olemassaolonsa ainoaa historiallista perustelua, joka on uskonnon tuotteistamista vastaan nouseminen.
Mikäli tällainen suuntaus, Tetzelin temppuilu jatkuu, luterilainen kirkko voi lakkauttaa toimintansa. Sisällöllisesti ortodoksinen kirkko ja roomalaiskatolinen kirkko riittävät tilanteessa, jossa luterilaisuus on alkanut ajamaan sitä, mitä vastaan se protestoi.
Ihan totta, ei niin oikeasti vielä ole. Mutta merkkejä on ilmassa: jo on lyöty kirves puun juurelle.
10 kommenttia:
PJ:
[....] mikäli tällainen suuntaus, tetzelin temppuilu jatkuu, luterilainen kirkko voi lakkauttaa toimintansa [....] luterilaisuus on alkanut ajamaan sitä, mitä vastaan se protestoi [....] ihan totta, ei niin oikeasti vielä ole. mutta merkkejä on ilmassa: jo on lyöty kirves puun juurelle [....]
uskon uskon tarpeellisuuteen, mutta en mihinkään erityiseen taloon, jossa tuota uskoa tulisi harjoittaa. minulla on se omakohtainen kokemus, että silloin jumala saapuu asuinsijaani suoraan kirkkaalta taivaalta, turvautumatta maallisen edusmiehen hankalampaan ja usein umpimähkäiseen välitystoimeen.
eivätkö kirkko ja usko ole periaatteessa toisilleen vihamielisiä ilmiöitä? minusta uskon luonteesta seuraa se, ettei se niinkään sovi eksaktisti muotoiltujen 'kirkkoväittämien' kuin käsitteellisiltä rajoiltaan epäselvempien emotionaalisten kokemusten välittämiseen.
pitäisikö pyrkiä nujertamaan tetzel-temppuilu vastaväitteillä? vai vetää yhtäläisyysmerkit uskon ja sokeuden välille, kirkon ja konsumerismin välille? väsyä ja vaieta? vai löytää keskustelusta se kipinä, joka käynnistää etsivän mielen?
valitseminen kysyy joskus enemmän henkistä voimaa kuin seuraaminen. joku vetäytyy tahdottoman nyökyttelijän osaan, joku kyseenalaistaa asioita ja kylmät suihkut pitävät hänen kriittisen järkensä hereillä. yksi tekee itseriittoisen kyhäilijän tavoin omat jumalansa - tietenkin käytettävissä olevasta materiaalista. sitten on se auktoriteettihakuinen ihmisjoukko, joka ei tunnu muuta kaipaavankaan kuin kaulaansa kytketyn hihnan päähän uutta taluttajaa.
Sic et non eli niin ja ei
pj
Hehheh...Tetezel oli paras kauppamies ever.
"kirkonryöstö tai väärä vala - 9 dukaattia
murha - 8 dukaattia"
"Huhuttiin myös, että Tetzel myi aneita tulevaisuudessa tehtäviä syntejä varten. Eikö tämä ollutkin paras henkivakuutus, jonka saattoi kuvitella?
Ja vielä kuiskittiin, että jos Jumalanäiti Maria olisi raiskattu, olisi Tetzel voinut välittää aneen tätäkin syntiä varten."
*
Katoliset jurist...ööö kirkonmiehet ovat aina olleet "fiksuja" raha-asioissa (toisin kuin Jeesus!)
Aikoinaan luultiin esimerkiksi, että kun paavit joutuivat asumaan Avignonissa, Ranskan kuninkaan "kontrollissa", niin Vatikaani menee konkurssiin, koska pyhiinvaeltajien (sen ajan 'turistien') mielenkiinto Roomaa kohtaan lopahtaa.
Toisin kävi, sillä järjestyksessä toinen "Avignonin vankeuden" ajan paavi Johannes XXII osoittautui loistavaksi organisaattoriksi ja finassineroksi.
Hän kehitti Vatikaanille sellaisen "tulonsiirtojärjestelmän", että se päinvastoin rikastui entisestään!
Tällainen on jo - ellei nyt teologista niin ainakin jotain 'muuta' neroutta...
Pitkään on puhuttu uskon tuotteistamisesta. Jumalan sanaa voitaisiin kaupata kuin Linnanmäen hattaroita, jotka ikävästi takertuvat suupieliin. Jyväskylässä pojat saivat myytyä lehteen hengelliset sivut, mutta se ei tullut tavaksi, mutta sillä kertaa tuntemani heput puhuivat päätoimittajan ympäri toteamalla, että uskonto kuuluu sanomalehteen siinä missä urheilu tai kulttuuri tai ulkomaanuuttiset.
Arkipyhä on sanakummajainen ja sen nykyinen sisältö on vielä kummallisempi. Itse kyllä pidän hiljentymisestä ja hartauden harjoittamisesta, koska se tekee hengelle hyvää. Siihen voi liittää hengellisen elementin, jos haluaa. Pitää olla päiviä, jolloin ei osteta eikä myydä, mutta koska kaikki kaupallistetaan, ei sekään liene mahdollista. Jotkut maksavat siitäkin, että voivat olla syömättä ja hiljaa.
hamemiehet ovat viehättäviä. tapasin yhden sellaisen tammikuussa, kun olin käymässä norbertiiniveljien luostarissa belgian tongerloossa. hän toimi oppaana luostarin leonardo da vinci -museossa. istuimme luostarin pikkukirkkokappelissa perimmäisten kysymysten äärillä ja kertailimme mittavaa syntitaakkaamme. hän puhui englannin ja flaamin liuosta, jota höysteli latinalaisilla sanaparsilla. ruumiiltaan hän oli hieman kuin säitten pieksemä varis, mutta kasvot olivat herkkähymyiset ja niissä oli nöyryyttä ja sädehtiväisyyttä maailmankaikkeuden edessä.
Ad kafkaesque
Mika Waltari kuvaa samanlaista kokemusta jutteluistaan Roomassa ja kertoo lausuneensa, että luteranus sum sed porta opra est.
Mitä tuo on suomeksi?
Olen luterilainen, mutta veräjällä
olen luterilainen, mutta portti on kätkössä / peitossa / suljettu ? ? ?
Dodii. Älä koskaan, koskaan siteeraa katsomatta kohtaa, josta muistat että se oli jotenkin kummallisesti lausuttu, sillä muistat kohdan ja kummallisuuden väärin. Waltarin Kirjailijan muistelmissa viitattu kohta (s.452) menee näin: Pater peccavi et luteranus sum. Porta est sempre operta. Sempre siitä oli mieleen näköjään jäänyt ja opertan kautta ja kanssa sekoittunut sanaan apertus - avoin.
Lähetä kommentti