Tarkoitukseni oli laittaa tähän Hans Holbein nuoremman maalaus Kristus haudassa, se, josta ruhtinas Myshkin toteaa Idiootissa: "Tuo kuvahan voisi viedä uskon." Tiedostonsiirto ei kuitenkaan onnistunut. Jääköön kuvaosuus tyhjäksi.
Kuvia on kirkon historiassa vastustettu idolatrian, kuvainpalvonnan takia sekä erityisesti ikonoklastisessa riidassa, johon liittyen vuonna 726 annettiin keisarillinen kuvainkieltoedikti. Kuvat kiellettiin, jotta kristinusko nousisi kuvat kieltävän Islamin tasolle ja vapautuisi munkkilaisuudesta.
Jerusalemin lähellä turvassa asuva Johannes Damaskolainen loi tämän riidan yhteydessä teologiset perusteet kuville: kuva on vertauskuvallisesti jumalallisen läsnäolon kantaja ja Kristus ei ole Kristus ellei häntä kuvata.
Tänään kuvana on kuollut Kristus.
Kun eilisessä kommentissa kysyttiin, voiko ateisti toimia pappina, niin tämän päivän vastaus on, että pappien tehtäviin kuuluu olla yksi päivä vuodessa ateistina. Kyyniseen tapaan voisi todeta, että pääsiäiseen sisältyy osio niille, joiden uskonnollisuus on muodoltaan sellaista, että se tarvitsee silloin tällöin radikaalipaukun.
Jumala kuolleena on tietysti paradoksaalinen, koska kuolemaan sisältyy teko: astui alas helvettiin/tuonelaan.
Helvetti on keskitysleiri, Tuonela pikemminkin elämän lähiö.
Hän astuu helvettiin, niiden joukkoon, jotka ovat siellä.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei arvoisa Petri,
Viittasin kommentillani jossain
määrin löyhästi Ernst Blochiin ja hänen trilogiaansa Das Prinzip Hoffnung (The Priciple of Hope) 1954-1959.
Blochin mukaan Jeesus syrjäytti
Jumalan ja asettui itse hänen pai-
kalleen. Hän vapautti tai ainakin
pyrki vapauttamaan itsensä muis-
takin herroista.
Minusta (melkein) jokainen, jos on rehellinen itselleen, haluaisi
Jumalaksi Jumalan paikalle ( ilman "asemantuomia" taakkoja kuitenkin). Siinä
minusta meidän ateismimme. Emme
tarvitse lunastajaa, ajattelemme
itse pelastavamme itsemme, jos nyt
mikään osa meistä huutaakaan - itsemme ulkopuolista lunastajaa. Homo homini deus, kuten teologi Ludwig Feuerbach teesissään sanoo.
Tämä ateismimme on välttämätöntä,
voidaan ajatella, jotta Jumalalla
on Jumalan arvoinen. so. kyllin raskas taakka kannettavaan, jonka vain Hän voi kantaa, koska vain Hän voi sen kantaa.
Hänen pitää tulla ihmiseksi ja kulkea "esikuvallinen" ihmisen, Ihmisen Pojan, tie, joka vie kuolemaan ja häväistykseen, tietyin tavoin ymmärrettynä totaaliseen inhimilliseen ja jumalliseenkin fiaskoon. Tämän katastrofin keskellä ristille tapettu, tappamamme ( johon Nietzschekin parodisoiden viittaa "Jumala on kuollut"-ironiahuudollaan), Jumala on välttämätön sovitusuhri, joka
lunastaa meidät jumalankieltäjät,
"ateistiset teistit", jotka luulemme toisinaan sen olevan totta, että jos Jumalaa ei ole
kaikki on sallittua, luvallista.
Eeli eeli lama sabaktani kuuluu
huuto, joka saa meidät aluksi
murheen valtaan, jotta me sittenkin voisimme
riemuiten, vihdoinkin täysin vapaana(!), kulkea Kristuksen seurassa, ellei
peräti rinnalla, andante Festivo.
Kiitos Sinulle inspiroivasta hienosta puheestasi, saarnastasi!
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti
Lähetä kommentti