sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Quasimodoa

Sunnuntain liturginen nimi on Quasimodogeniti, mutta se ei ole viittaus Notre Damen kellonsoittajaan. Suomennettuna: kuin vastasyntyneet.

Sunnuntaina on kyse yhtäältä kasteen korostamisesta, joka varhain liitettiin juuri pääsiäisaikaan. Toisaalta on kyse ylösnnouseen tapaamisesta.

Teksti on Johannes 20: 19-31, jossa on pyhäkoulusta mieleen jäänyt kohta epäilevästä Tuomaasta.

Pelkkä ajatus, idea ei ole uuden elämän alku. Ajatus on aikaan ja paikkaan sidottu ja materiaalinen.

3 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Ja äkkiä oli ilta

Homo Garrulus kirjoitti...

Uusi elämä (kutsu tiedoksi, uusi tieto) syntyy kaaoksesta (David Weinberger). Se ei synny organisoinnista, mitä uskotaan ilmeisesti. Sen takia kaikki ei-tourette (sekavat), ei-borderline (rajalla olevat), ei-ADD ja ei-ADHD (keskittymishäiriöiset) ovat ihmisiä, joiden rooli on vain organisointi ja sen takia tekninen.

Tänä päivänä elämä lännessä organisoituu heidän (!) mukaan, ei siis tiedon tai uusien näkemysten mukaan. Siinä on kellonsoittajalle työtä varsinkin kun heitä työnnetään taustalle, koska teknisesti organisoivia ajatusten generaattoreita (vrt ajatusten analysoijia) on suhteessa enemmän kuin näitä "viallisia" ja "rumia reppanoita". Määrä kiilaa laadun ohi tilanteessa kun tilanteessa, ellei sitä etukäteen huomioi. Siinä meillä siis demokratian toinen puoli. Olikohan tämä liian naiivia tai liian vaikeasti selitettyä, täytyisikö tehdä gallup?

jarvelainen kirjoitti...

Salvatore Quasiomodi, Nobel-palkittu italialainen runoilija, jonka kokoelma Ja äkkiä on ilta suomennettiin joskus 1960-luvun alkupuolella. Pitääpä tonkia esille.