Katselusta

Olen elänyt muutaman vuoden luullen, että analogisten televisiokanavien mitätön ohjelmatarjonta johtuu alasajosta: luodaan painetta, jotta ihmiset hankkisivat digiboxin.

Opittuani elämään ilman televisionkatselua, aloin ajatella, että mitäpä digiboxilla. Uutiset kuulee radiosta tai tarvittaessa voi katsoa netistä esimerkiksi Ylen sivuilta videoina.

Sattui kuitenkin pääsiäisen aikana sähköstä, piuhoista ja laitteista käsittävä sukulainen kylään. Samanaikaisesti katselin halpakaupan esitettä. Kriisitilanteita varten terästetty järkeni teki nopean päätelmän: alle 5o euron koje tuossa ja piuhaekspertti tuossa, osta, osta!

Ei siihen kyllä olisi pihoista ymmärtävää tarvittu. Niitä oli kaksi, toinen seinään ja toinen televisioon. Ohjelmistoasennus helppoa.

Siitäkö siis avautui BBC:n loistavampaa loistavien dokumenttien ja sarjojen tahi klassikkoelokuvien maailma?

Ensinnäkin BBC on selvittänyt, että sen ohjelmat eivät ole enää nykyisen kysynnän maailmassa kannattavia. Tasoa on rutkasti madallettava, jotta kukaan enää katsoisi. Television tarkoitus on korvata olut eikä antaa inspiroivaa katsottavaa. Toiseksi näitä dokumentteja ei juurikaan näytetä.

Kanavavalikoima vaihtui kahdeksaan tai yhdeksään entisen kolmen sijasta. Ohjelmatarjonta ei kuitenkaan laajentunut, minun maun mukaan. Turha luulo uskoa, että digiboxi avaisi uuden maailman.

Vaikka mitäpä tässä katsomaan.

Kävin eilen silmälääkärissä. Määräsi ensimmäisen moniteholinssit. Ikänäköä on tullut. Vahvuudet ovat sitä luokkaa, että en ole rekkamies.

Kun näkö lähtee, niin mitä muuta voisi katsoa kuin olevansa arvohenkilö?