Otsikko ei tarkoita pappien bonuksia saati sitä, että bonuksena olisi pappi vaan hyvää paimenta. On hyvän paimenen sunnuntai. Psalmiksi on merkitty psalmi 23. Se on ollut niin opetettu ja luettu, että jos psalmeistakin valittaisiin kansallispsalmi tai valmistettaisiin postimerkki, se se olisi.
Käytin psalmia kerran esimerkkinä uskonnollisia tunteita koskevassa tutkimuksessa: "in passing by nice landscapes, the expression such as 'by tranquil streams he leads me' may appear in one's mind without that a person is willing to rush to a judgment that there is a Creator."
Tarkoitukseni tuossa oli keskustella uskonnollisten tunteiden episteemisestä luonteesta ja ottaa kantaa Patricia Greenspanin puolesta Martha Nussbaumia vastaan.
Nussbaum ajattelee, että emootioille on olennaista niiden sisältämät arvostelmat. Greenspan puolestaan on ehdottanut propositionaalisten tunteiden teoriaa, jonka mukaan kaikki tunteet eivät ole tai niihin ei liity arvostelmia vaan ne ovat muotoa "minusta tuntuu, että asia on niin ja niin". Kannatan tätä jälkimmäistä näkemystä. Arvostelma on asia, johon sisältyy uskomus. Kaikkiin tunteisiin ei sisälly uskomuksia vaan ne ovat luonteeltaan aavistelevampia.
Lauseeseen Herra on minun paimeneni liittyvä tunne ei tulkintani mukaisesti välttämättä sisällä arvostelmaa. Se voi olla myös aavistuksenomainen kokemus, melko miedon miellyttävän tuntemuksen sisältö.
Päivän evankeliumi on Johannes 10:11-16.
Hyvä paimen antaa henkensä lampaittensa edestä. Hän ei toimi kuten palkkarenki, joka livahtaa vaaran tullen pakoon.
Hyvällä paimenella on myös muita laumoja vartioitavana kuin ne joille hän tekstissä puhuu.
Aavistuksenomaista kieltä ja puhetta, vaikeasti avautuvaa, asioita lukkoonlyömätöntä.
sunnuntai, huhtikuuta 22, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hieno kirjoitus!
pj
Milloin ja miten aavistus, propositio tai miksi tuota tunteen sisältöä sitten kutsutaankin, sinun mukaasi, muuttuu arvostelmaksi?
Ja onko niin että vasta, kun tunne ymmärretään arvostelmaksi, se saattaa ilmaista tunteen 'autenttisen viestin tvs.'?
Vai voimmeko luottaa pelkästään aavistuksiimme?
(Tästä assosioituu mieleen Schleiermacherin 'divinaatio'.)
Kysyn toisin sanoen sitä, voimmeko perustaa uskomme aavistukseen vai pitääkö tunteen olla tiedollisesti oikeutettu (arvostelma), jotta myös usko olisi oikeutettu?
miten uskomus sisältyy asiaan, siis mihin asiaan
Ad Rauno
Nussbaumin esimerkki on tämä. Jos sanon "läheiseni on kuollut" tämä voi olla toteamus, jota en sisäistä. Jos alan itkeä, kyseessä on arvostelma, koska olen sisäistänyt asian ja kokenut sen itselleni merkittäväksi.
Omasta mielestäni asenne muuttuu arvostelmaksi silloin kun siihen sisältyy assentian sisältävä uskomus eli asenne, jonka mukaan jokin asia on asenteen subjektin uskomuksen mukaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi: tuo on hyvä ja tuo paha. Jos taas vain aavistelen tai aistin tai "tunnen" että jokin on hyvä ilman että uskon, että pitää paikkansa, että asia on hyvä, kyseessä ei ole arvostelma vaan propositonaalinen tunne.
Okei.
Eikös Simo Knuuttila pohdi kirjansa *Järjen ja tunteen kerrostumat' (1998) eräässä artikkelissa aivan samoja asioita?
Esittääkö itse asiassa saman näkemyksen kuin sinä?
Ad Rauno
Tunteet ja järki -kirjassa oleva juttu liittyy meidän keskusteluihin. Knuuttila kannattaa samansuuntaista näkemystä kuin minä, joka olen oppinut aristoteelisen lähestymistavan häneltä. Hän oli väitöskirjaohjaajani ja meillä oli työhuoneet vuosia vierekkäin. Näin tunnenäkemystä väännettiin lukemattomat kerrat yhdessä. Näkemykseni Nussbaumin teoriasta lienee kriittisempi kuin Knuuttilan, ja luulisin, että hän pitäisi eräitä ideoitani liian monimutkaisina, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että Greenspanin teoria on oikeansuuntaisin tarjolla olevista. Sen taustalla on osittain myös se, että lähdin liikkeelle tunteiden "tunneluonteen" tai affektiivisuuden korostamisesta ja vieroksuin tunteiden rationaalistamista. En kyllä saanut tästä ongelmasta kauheasti irti. Mikko Salmelan aihe on nykyisin tunteiden affektiivisuus. Arvostelmateoriaa kansainvälisessä keskustelussa kannattavat eri muotoisena Solomon, Nussbaum ja eräiltä osin Lyons. Affektiteoriaa Greenspanin ja minun lisäksi Peter Goldie, jonka työ on uusin; ilmestyi vuosituhannen alussa. Uskonnonfilosofiassa aiheesta on kirjoittanut lisäkseni Mark Wynn, mutta hän on Swinburnen koulua ja hänen otteensa on tietoteoreettisempi. Sitten on Thomas Dixon, joka on käsitellyt emootion käsitehistoriaa. Knuuttilan emootioiden historia, joka valmistui pari vuotta sitten, on perustutkimus mutta siinä ei ole modernia keskustelua. Tässä se porukka suurinpiirtein alkaa ollakin koolla, joka on viime vuosina ollut aktiivisempi. Kymmenkunta muuta nimeä vielä listaan, niin siinä koko konklaavi.
Tunteet ja järki -kirjassa oleva juttu liittyy meidän keskusteluihin. Knuuttila kannattaa samansuuntaista näkemystä kuin minä, joka olen oppinut aristoteelisen lähestymistavan häneltä. Hän oli väitöskirjaohjaajani ja meillä oli työhuoneet vuosia vierekkäin. Näin tunnenäkemystä väännettiin lukemattomat kerrat yhdessä. Näkemykseni Nussbaumin teoriasta lienee kriittisempi kuin Knuuttilan, ja luulisin, että hän pitäisi eräitä ideoitani liian monimutkaisina, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että Greenspanin teoria on oikeansuuntaisin tarjolla olevista. Sen taustalla on osittain myös se, että lähdin liikkeelle tunteiden "tunneluonteen" tai affektiivisuuden korostamisesta ja vieroksuin tunteiden rationaalistamista. En kyllä saanut tästä ongelmasta kauheasti irti. Mikko Salmelan aihe on nykyisin tunteiden affektiivisuus. Arvostelmateoriaa kansainvälisessä keskustelussa kannattavat eri muotoisena Solomon, Nussbaum ja eräiltä osin Lyons. Affektiteoriaa Greenspanin ja minun lisäksi Peter Goldie, jonka työ on uusin; ilmestyi vuosituhannen alussa. Uskonnonfilosofiassa aiheesta on kirjoittanut lisäkseni Mark Wynn, mutta hän on Swinburnen koulua ja hänen otteensa on tietoteoreettisempi. Sitten on Thomas Dixon, joka on käsitellyt emootion käsitehistoriaa. Knuuttilan emootioiden historia, joka valmistui pari vuotta sitten, on perustutkimus mutta siinä ei ole modernia keskustelua. Tässä se porukka suurinpiirtein alkaa ollakin koolla, joka on viime vuosina ollut aktiivisempi. Kymmenkunta muuta nimeä vielä listaan, niin siinä koko konklaavi.
Lähetä kommentti