Keisari Justianusta on pidetty yhtenä uutterimmista Bysantin valtiaista. Vanhan imperiumin yhtenäisyydestä uneksineen hallitsijan aikana koottiin Corpus iuris civilis, joka sisälsi Rooman valtakunnan oikeusperinnön, mahtava direktiivikokoelma, johon valtakunta oli hukkua. Syntyi myös runsaasti rakentamista, josta tunnetuin maamerkki on Hagia Sofia, Pyhän Viisauden kirkko Konstantinopolissa.
Aivan erinomainen Justinoksen teoista oli vanhan akatemian, filosofikoulun sulkeminen vuonna 529.
Opetus ja tiedollinen kulttuuri alistettiin uskonnolle, jolla puolestaan oli valtiollinen, imperiumillinen roolinsa.
Harvat lännen oppineet pitivätkin suuremmoisen Justianuksen aikakautta barbaarisena, ikävystyttävänä ja vastenmielisenä.
Tosin ei ole ihan niin, että kaikki oppineisuus hävisi ja tuotteistui ideologisiin tarkoituksiin. Klassista oppineisuutta viljeltiin kyllä Konstantinopolin Auditoriumissa. Aleksandrian, Antiokian ja Karthagon opetus- ja tutkimuskeskukset säilyivät jossakin muodossa arabivalloituksiin saakka. Sieltä arabit ja nouseva islam pian omaksuivat klassisen kulttuurin, veivät ja kehittivät sitä pidemmälle kuin pimenevä Eurooppa ja toivat sen vihdoin maanosan uuden intellektuaalisen heräämisen aamussa 1200-luvulla Pariisiin, jossa se yhdistyi varhaisskolastiikan pohjalle muodostuvaan korkeaskolastiikkaan.
Näitä lennokkaita mietteitä tuli aamulla mieleen ajatellessani sivistysyliopistoidean hiljaista hiipumista meillä ja maailmalla ja huippuyliopiston tunkemista hallitusohjelmaan.
Tieto ja oppiminen ideologisoidaan ja tuotteistetaan, vapaa henki kokee barbarian nousevan.
Rahallisesti se on tietysti jostakin pois. Luultavasti Helsingin yliopistosta, jota tulee koittelemaan miljoonasaneeraukset.
Tämä henkilöstön huikealukuinen vähentämisohjelma on edelleen olemassa. Eläköityminen ei riitä, niin hallinto- kuin opetushenkilöstöäkin joudutaan sen raameissa vähentämään. Ei ehkä puhuta vain laitoksista vaan kokonaisista tiedekunnista, mutta mistäpä minä tietäisin, arvelen vain.
Akatemiaa viedään niin että tukka tutisee. Tavaraa tuodaan tilalle. Kuvassa Juha Järveläinen: "Neidot ja narrit".
Aivan erinomainen Justinoksen teoista oli vanhan akatemian, filosofikoulun sulkeminen vuonna 529.
Opetus ja tiedollinen kulttuuri alistettiin uskonnolle, jolla puolestaan oli valtiollinen, imperiumillinen roolinsa.
Harvat lännen oppineet pitivätkin suuremmoisen Justianuksen aikakautta barbaarisena, ikävystyttävänä ja vastenmielisenä.
Tosin ei ole ihan niin, että kaikki oppineisuus hävisi ja tuotteistui ideologisiin tarkoituksiin. Klassista oppineisuutta viljeltiin kyllä Konstantinopolin Auditoriumissa. Aleksandrian, Antiokian ja Karthagon opetus- ja tutkimuskeskukset säilyivät jossakin muodossa arabivalloituksiin saakka. Sieltä arabit ja nouseva islam pian omaksuivat klassisen kulttuurin, veivät ja kehittivät sitä pidemmälle kuin pimenevä Eurooppa ja toivat sen vihdoin maanosan uuden intellektuaalisen heräämisen aamussa 1200-luvulla Pariisiin, jossa se yhdistyi varhaisskolastiikan pohjalle muodostuvaan korkeaskolastiikkaan.
Näitä lennokkaita mietteitä tuli aamulla mieleen ajatellessani sivistysyliopistoidean hiljaista hiipumista meillä ja maailmalla ja huippuyliopiston tunkemista hallitusohjelmaan.
Tieto ja oppiminen ideologisoidaan ja tuotteistetaan, vapaa henki kokee barbarian nousevan.
Rahallisesti se on tietysti jostakin pois. Luultavasti Helsingin yliopistosta, jota tulee koittelemaan miljoonasaneeraukset.
Tämä henkilöstön huikealukuinen vähentämisohjelma on edelleen olemassa. Eläköityminen ei riitä, niin hallinto- kuin opetushenkilöstöäkin joudutaan sen raameissa vähentämään. Ei ehkä puhuta vain laitoksista vaan kokonaisista tiedekunnista, mutta mistäpä minä tietäisin, arvelen vain.
Akatemiaa viedään niin että tukka tutisee. Tavaraa tuodaan tilalle. Kuvassa Juha Järveläinen: "Neidot ja narrit".
4 kommenttia:
on aina hurja kokemus, kun saa tunnistaa oman tajuntansa sisäpuolelle kuuluvan kuvan. tuo tussilla sävypaperille tehty 'neidot ja narrit' on sellainen.
työhuoneeni ovessa on kopio siitä. olen katsellut sitä niin kauan, että se on jo painautunut paperia pysyvämpään asuun, silmiin ja sydämeen.
Tietenkin? ironisoit, kun kirjoitit, että akatemian lakkauttaminen oli erinomainen asia, tai että harvat? lännen oppineet pitivät Justinianuksen aikakautta barbaarisena, ikävystyttävänä ja vastenmielisenä.
Eikö asia ollut juuri päinvastoin eli että Bysanttia pidettiin Euroopassa pahimmanlaatuisen uskonnollis-poliittisen juonittelun pesäpaikkana.
Eri asia sitten on Bysantin vaikutus Italian renessanssin katalysaattorina, kun oppineet lähtivät Konstantinopolista turkkilaisten uhkaa pakoon Italian eri yliopistoihin.
En ymmärrä akatemian lopettamista muuna kuin byrokraattis-autoritatiivisen hallinnon lyhytnäköisenä ja hybrisenä yrityksenä poistaa pakanalliset vaikutteet Bysantin valtakunnasta.
Ikäänkuin Platonilla ja Aristoteleella ei olisi ollut kuin pelkästään negatiivinen merkitys ja vaikutus keisarillis-teokraattisesti hallitun imperiumin kulttuuriin.
Näinhän asia ei tietenkään ollut kuten Konstantinopolin sekä muiden opetus- ja tutkimuskeskusten säilyminen osoittaa.
Hyvin nopeasti tultiin kuitenkin havaitsemaan, että Bysantti oli ainakin hallinnollisesti ja ehkä osittain jopa uskonnollisesti rappeutumassa organisaatioltaan.
Mohammedin paimentolaisheimot, joilla oli sittemmin tajua myös kreikkalaisen kulttuuriperimän suhteen, ja jotka omaksuivat sen ja kehittivät sitä, toimivat paljon joustavammin kuin Bysantti - olkoonkin, että myös Islam kärsi sisäisistä valtataisteluista ja sisällissodista (jo silloin).
Klaanien kesken käytiin sisällissotaan rinnastettavia valtataisteluja myös Pyreneitten niemimaalla, vaikka katoliset espanjalaiset yhä vielä pitävät yllä legendaa jostain yksipuolisesta Reconquistasta (jota juhlitaan vuosittain), jonka tuloksena muslimit ja juutalaiset lopulta lempattiin ulos maasta Isabellan ja Ferdinandin ultimaatumilla 1492.
Kärjistäen todettuna prosessi oli paljon monimutkaisempi, eli mitään todella systemaattisesti organisoitua Reconquistaa ei tapahtunut kuin vasta Isabellan ja Ferdinandin avioliiton jälkeen, jolloin Aragonia ja Kastilia yhdistyivät 1469.
(Katsoin viime viikolla netistä kaksi 1½ puolen tunnin BBC:n dokumenttia maurien vaikuksesta Espanjassa (ja Sisiliassa), joten muistini hieman 'virkistyi' niistä.)
Väitetään ja ilmeisesti aivan perustellusti, että renessanssin ensi askeleet otettiin Espanjan Toledossa jopa muutama sata vuotta ennemmin kuin se alkoi vaikuttaa ensin Italiassa ja sitten Ranskassa 1300-luvulta lähtien.
Sellainen matemaatikko ja oppinut kääntäjä kun Michael Scot (arvatenkin skotti) perehtyi 1100/1200-lukujen vaihteessa Toledossa arabien kääntämiin Aristoteleen teksteihin ja oli erittäin otettu Islamin sivistyksen - matematiikan, tieteen, filosofian ja taiteen korkeatasoisuudesta.
Scot aloitti työskentelynsä Aristoteleen tekstien kääntämisessä jo Stupor mundi ('maailman ihme') Frederik II hovissa Palermossa, johon tämä oli perustanut aikansa 'huippututkimusyksikön'.
'...kaksi 1½ puolen tunnin BBC-dokumenttia...'
Siinä on matemaatikoille pähkinä.
Helpotetaan:...kaksi 1½ tunnin jne...
Ad kafkaesque
Katsos vaan! Taiteilijamatrikkelissa verkossa on muutama kuva lisää.
Ad Rauno Räsänen
Ymmärsit yskän. Toledokin oli keskeinen.
Lähetä kommentti