Tässä on muutama kuva kävelyreitiltäni, jota olen talsinut kolmisen viikkoa lähes joka päivä: 10 kilometriä.
Kävelykokemus ei ole ensimmäinen, mutta se on melko uusi sikäli, että olen siirtynyt kuntoliikkujaksi. Ennen tein niin, että kaksi viikkoa juostuani nostin matkoja ja vauhtia siten, että parin kuukauden menon jälkeen sain penikkataudin ja muut kipeydet jalkoihin.
Nyt ei enää polvet kestä sitä menoa. En ole enää siinä vedossa, että kyllä muutaman viikon harjoittelulla kymppi alle tunnissa.
Kävelysauvoja ei vielä ole, mutta buudeli jo on.
Hienoimpia näkyjä kuluneella viikolla olivat pellolle pysähtyneet joutsenet, joita oli parisataa. Sain tuon otoksen suurimman osan jo lähdettyä ja otin sen melko kaukaa, mutta lähtevien lintujen laulua se koettaa tallentaa.
Kuvat on tarkoitettu seuraavaa tarkoitusta varten. Henkilön tulisi harjoittaa noin 3-4 kertaa viikossa hikeä tuottavaa liikuntaa vähintään 30-45 minuuttia.
Tässä olevat kuvat ovat virtuaalilenkki, joiden katselu aiheuttaa henkistä hikoilua. Lukija voi kokeilla sitä ensin muutaman viikon ajan pienemmin aikamäärin ja katselukerroin, mutta kasvettuaan ihmisenä hän voi siirtyä yllä suositeltuun tempoon ja saada näin henkinen kuntonsa kovaksi.
Ilmaiseksi tämä kaikki. Juuri Sinulle.
Kävelykokemus ei ole ensimmäinen, mutta se on melko uusi sikäli, että olen siirtynyt kuntoliikkujaksi. Ennen tein niin, että kaksi viikkoa juostuani nostin matkoja ja vauhtia siten, että parin kuukauden menon jälkeen sain penikkataudin ja muut kipeydet jalkoihin.
Nyt ei enää polvet kestä sitä menoa. En ole enää siinä vedossa, että kyllä muutaman viikon harjoittelulla kymppi alle tunnissa.
Kävelysauvoja ei vielä ole, mutta buudeli jo on.
Hienoimpia näkyjä kuluneella viikolla olivat pellolle pysähtyneet joutsenet, joita oli parisataa. Sain tuon otoksen suurimman osan jo lähdettyä ja otin sen melko kaukaa, mutta lähtevien lintujen laulua se koettaa tallentaa.
Kuvat on tarkoitettu seuraavaa tarkoitusta varten. Henkilön tulisi harjoittaa noin 3-4 kertaa viikossa hikeä tuottavaa liikuntaa vähintään 30-45 minuuttia.
Tässä olevat kuvat ovat virtuaalilenkki, joiden katselu aiheuttaa henkistä hikoilua. Lukija voi kokeilla sitä ensin muutaman viikon ajan pienemmin aikamäärin ja katselukerroin, mutta kasvettuaan ihmisenä hän voi siirtyä yllä suositeltuun tempoon ja saada näin henkinen kuntonsa kovaksi.
Ilmaiseksi tämä kaikki. Juuri Sinulle.
Ja sitten synkemmin, miten vain. Menen iltapäivällä kävelylle. Molle kuoli eilen. Ajattelen Eiraa ja Heikkiä. En nyt niistä kolmenkymmen vuoden takaisista kuvioista, jotka värittivät lapsuuttani ja maalasivat kokonaan heidän nuoruutensa, aikamieheksi kasvaneena tiedä, onko maa syntinen laulu. Taitaa se olla, mutta myös jotakin muuta. Laulan mielessäni toisenlaista laulua. Lähtevien joutsenten laulua.
11 kommenttia:
kiitos petri. erityisesti kuvista. erityisesti sanoista.
Kävellessä on hyvä runoilla, mutta muistiin ei voi kirjoittaa. Pitää opetella ulkoa ja ulkoa kun laulaa. Negrospirituaalitkin olivat orjiuen "laulettu Raamattu".
Ravaatko Alapitkälle asti?
Kafkaesque
Sinulle ei voi oikein sanoa, että ole hyvä, koska olet sitä jo. Vieläkö olet Britanniassa. Olen huomenna päivällä Lontoossa.
Don Jusa
Se on vielä enemmän, kävely, juoksu, hesykasmia.
A-K.H
Melkein, vaikka se enemmänkin Arsenin heiniä. Hän asuu Pajujärvellä ja kävelee sinne ristisaatossa.
Mutta tuo tie vei kerran Alapitkälle. Se on se tie, jota pitkin Aleksanteri I matkusti 1819 Alapitkälle keskustelemaan heränneiden talonpoikien toiveesta saada Juhani Ahon isoisä Nilsiän ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Hänen Armonsa suostui. Siitä on sellainen viiden kilsan pätkä vielä tallella. Kun tässä nyt avoimeksi ryhdyttiin, niin kerron, että tein talon sen toiseen päähän muutama vuosi sitten. Tänä syksynä sain oman tieni nimen karttaan: Enkelparventie.
Teillä on sitten rakkaudesta suurin.
Toivottavasti säilyy. Enemmän se on tahdon kuin tunteiden asia, ja puhun tässä 37 vuoden kahden ihmisen kokemuksen tuottaman vakaumuksen syvällä rintaäänellä.
Silti siitä toisesta ei aina ihan tiedä. Sitä paitsi olisi sietämätöntä olla puhumassa samalla äänellä ja samoista asioista.
Tjooh, joskus joutsenten ääni on valittava ja surullinen, siinä voi olla pelkoa siitä pitkästä lentomatkasta, jonka jo tuntee ja tietää tulevaksi.
Haistaa ilmasta. Tuntee maan magneettikentästä.
Näkisinpä sen, mitä nuo joutsenet näkevät lennollaan. Hyvää matkaa, olkoon "metsästyksesi" satoisa.
Toissa kesänä tuli yövyttyä teltassa Isä Arsenin nykyisessä pihassa. Seuraava yö menikin Portaanpäässä.
Sittenhän olet melkein Kuokkasten naapuri.
rjRipsa
Jos ajatuksesi viittaa Eiraan, niin juttu on tälläinen. Voin sen kertoa, koska Eira on kirjoittanut siitä erääseen kirjaan. Rauni Mollbergilla oli kaksi todellista ystävää: toimittaja Aimo Siltari ja isäni, joka on kuvantekijä, muun muassa Mollen tyttären Eiran kummisetä. Olimme tekemisisissä Tampereella 70-luvulla, kun Molle teki elokuvaa Maa on syntinen laulu. Heikistä, joka on tasokas kuvataiteilija, en voi tässä sanoa mitään. Oli siinä paljon muutakin porukkaa läsnä. Erno Paasilinna, hieno kirjailija, jolta olen opiskellut lausetta, muun muassa. Oltiin eräänlainen perhe. Tapahtui kaikenlaista, mikä on kuvattu Eiran näytelmässä Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja siinä romaanissa, josta Molle suuttui pahasti. Viimeisten vuosiensa aikana Molle muuttui mukavaksi myös niiden ihmisten suhteen, joille hän ei ollut mukava aikoinaan. Tapasin häntä aina silloin tällöin. Mollen vaimo Piittu kuoli keväällä. Muistan Piitun siitä, että se istui meillä yöllä ja itki. No niin. Näin Eiran viimeisen kerran joskus 73 tai 74, eräässä linja-autossa. Olin noin 10-vuotias. Sitten, vappuna 2003 kävelin puolisoni kanssa pitkin Nevski Prospektia. Eteeni hyppäsi kaunotar, joka kysyi, olenko suomalainen. Sanoin kyllä. Hän jatkoi, oletko Järveläinen. Vastasin kyllä ja kysyin: oletko Eira. Ympärillä oli 7 miljoonaa imistä, ja kutsumme tätä venäläiseksi kohtaamiseksi. Sitten teimme kaikenlaista kivaa ja juttelimme vanhoista asioista.
Ripsa
Jaa. Mutta huomaankin, että taisin vain olla iltakävelyni mieteissä. Tarkoitit meidän kotia. Minulla on siitä 20 vuoden kokemus. Mutta se on niin iso asia, että siitä en kirjoita netissä. Meillä on täällä usko, toivo ja rakkaus.
petri
lauantaina lontoossa minakin ( ja viikon siita eteenpain pohjois-walesissa )- taalla on paremmat sateet kuin suomessa.
Lähetä kommentti