Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46: 2-8
Meidän linnam' on Jumal' taivaast'
Meidän kilpem' ja otam'
Hän auttaa meitä hädäst' ja vaivastä
Kuin usein päällem' kootaan;
Meidän vihollisem'
On hirmullinen,
Neuvois' monisä
Pahois' juonis'
Ei löytä hänen vertaans'
Häntä vastaan omast' voimast'
Ei tohtin' yksiikään mennä;
Sillä Isän Jumalan suomast'
Christus sotaan tuli tänne
Herra Zebaoth
Hält' voima pois ott',
Se jalo sankar'
Ja töisäns' ankar'
Sai voiton ylitsen pirun
Vaik' koko mailma vastaan olis'
Ja perät' meit' kadottaa tahtois'
Ei kuitenkaan edes tulis'
Eik' matkaan sais', mitä aikois'
Hänen päämiehens'
Osottakoon väkens'
Hän juonens' kanssa
Pyytää meit' ansaan
Itsep' hän kuoppaan lankee.
Rauhan he meill' pitää suoman,
Vaikk' ovat kiukus' ja hullun'
Sillä Christus on meidän voimam'
Hän on meit' auttamaan tullut.
Jos he meilt' pois temmaavat
Hengen ja tavaran
Olkoon ne heill'
Jää kuintenkin meill'
Jumalan valtakunta.
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei hyvä Petri,
Kiitos.
Luin aikoinaan vähän myös
vanhaa kirjasuomea ja Agicolan
tekstejä -oli hauskaa;). Oliko muuten
A:n kotikieli, äidinkieli, ruotsi vai suomi?
On kai varmana tietona vielä selvittämättä, vaikka lähes 100
%:n päätelmän voimme tehdä.
Simo Heininen puhui kerran, Akatemiatalolla Åbossa ( missä muualla se voisi olla;?), jos
toisenkin kiinnostavia siitä, miten
Micke joutui Viipuriin rehtoriksi
ennen tuloaan piispaksi. "Ystävä"
oli Micken Saksassa olon aikana
vähän järjestellyt vakanssijuttuja
omiin nimiinsä.
Voiko muuten filosofit olla toisten
filosofien ystäviä tai edes kenenkään
ystäviä -teologeista ja uskontotieteilijöistä nyt puhumattakaan? Itse haluan uskoa
siihen, että voi olla, siis olla bone fide, vaikka mulla on male fide ja ajattelen, että fide iustificans eli iustificationis on tärkeintä. Enkä edes
ala enää opetella muita toimintatapoja jostain kumman syystä;)
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti
Heininen kertoi eilen eräässä tilaisuudessa olevansa täysin vakuuttunut siitä, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi. Tieto ei perustu lähteisiin vaan siihen, että kerran joku oli pitänyt esitelmän siitä, että hänen äidinkielensä oli suomi. Paikalla oli Kauko Pirinen, jonka argumentit esitelmää kohtaan olivat olleet täydellinen teurastus.
Hei hyvä Petri,
Kiitos "hauskasta" jutusta!
Sait mut hyvästi nauramaan,
kiitos siitäkin.
Sellaisia siis ne teologit
ovat- juttuni piti näiltä
osin paikkansa;) No joo,
se, että ihmiset ovat kateellisia
milloin mistäkin ja riitelevät
teistä ja ojarajoista tms. on vanhaa tietoa -jo muinaiset...
Mutta jos me viljelemme, harrastamme kulttuuria ( lat. cultura), ystävyyttä ja yritämme
löytää toistemme argumenteista ja
muistakin puheista viisautta, niin
niitä viisauden jyviä saatamme
löytää. Lähtökohtaisesti on
mielekästä, moraalisesti hyvää,
viisastakin, olla ystävä tai ainakin kaveri ihmisten kanssa, jos ei ole syytä muuhun. Yhdessä me olemmme useimmiten, ehkä aina, enemmän kuin yksin. Kokonaisuus
on kuitenkin enemmän kuin osiensa
summa.
Ihminen ihmiselle inhimillinen ihminen, homo humanus ( vrt. Urpo Harva), vaikka ei sentään homo homini deus olisikaan ( vrt. Ludwig
Feuerbach)
Ystävällisesti Matti, ihminen ja vielä aboensis ( valitettavasti vielä pienellä i:llä, mutta jos joskus... en tohdi edes oikein ajatellakaan sitä,
mutta toivon, toivon, toivon...)
Lähetä kommentti