Jos katsoisi vain tuota ratsuväkikuvaa, voisi tyhmempi olettaa, että kyseessä on chevalier-kaarti ja keisarin kruunaus. Missähän Mannerheim luuraa, ai niin hän käveli. Asioihin hiukkasen syvemmin perehtyneempi tietää, että ei, kuva on Buckinghamin palatsin edestä ja vuosisata ei ole 1800 vaan 2000.
Elämme maailmassa, jossa tällaista menoa kokoonnutaan katsomaan joka päivä klo. 10.30 paikallista aikaa. Menot kestävät reilun tunnin.
Aina olen ollut perso soitolle ja siis kuljen paikalle.
Mutta siellä on muitakin!
Väkeä virtaa pitkin kaupunkia. Syntyy joukkoja. Poliisi astuu niiden eteen ja selittää: ”Tiedättehän, Lontoossa ei tehdä rikoksia eikä meillä ole rikollisia. Mutta jostain syystä juuri tähän paikkaan saattaa saapua kriminaali. Pitäkääpä laukustanne kiinni, kuten tuo herra. Vai tahdotteko saada minut itkemään? Oi, ette tietenkään. Ja mistäpä sitä ollaan. Australiasta? Wonderfull.”
Ensin tulevat ratsukot. Niiden perässä soittokunta. Sitten paraatimarssi jalan. Ja uusi soittokunta.
Palatsin edessä sotilaat kävelevät edestakaisin seinästä aidalle. Joku huutaa käskyjä. Erikoisen pyssynpyörittelyn ja jalkainheittoseremonian jälkeen soittokunnat aloittavat soittonsa, pitävät konsertin, joka ei ole lainkaan hullumpi, eikös vain.
Ta-ra-rat-tat-ta-ta-ta-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa
Katsojia paikalla on tuhansia. Osa sullotaan rauta-aitojen taakse. Ratsupoliisit kulkevat ympäriinsä ja viheltävät pilliin nähdessään ihmisiä patsaiden päällä. Valokuvan saa kohottamalla kätensä taivaisiin.
Tätä katsotaan.
Jos joka päivä tunti ja paikalla on 5000 ihmistä se tekee kerrottuna 365:llä yhteensä 1 825 000. Melkein pari miljoonaa ihmistä tunnin verran vuodessa ammentaa henkistä pääomaa tästä näystä, joka on järjestetty kuningattaren, prinssipuolison, prinssin ja Camilla Parker-Bowlesin turvallisuuden takaamiseksi.
Tunnelma tiivistyy, jännitys kärjistyy. Tunteet lentävät valkoisin siivin Lontoon taivaan yllä.
En ole varma, onko näky ja ilmiö koominen vai peräti makaaberi. Makaaberista selvemmin esimerkiksi käy Daniel Edwardsin patsas, jonka nimi on Kuollut prinssi Harry. Harryn näköisveistos makaa siinä sotilaspuku yllä. Patsas on tehty niiden sotilaiden muistoksi, jotka eivät ole saaneet palvella maataan Irakissa. Sama kuvanveistäjä on veistänyt julkkisten synnytyksiä ja ruumiinavauksia. Klassiseen tyyliin tehtyjä kaikki ja sellaisina tavattoman vastenmielisiä.
Elämme maailmassa, jossa tällaista menoa kokoonnutaan katsomaan joka päivä klo. 10.30 paikallista aikaa. Menot kestävät reilun tunnin.
Aina olen ollut perso soitolle ja siis kuljen paikalle.
Mutta siellä on muitakin!
Väkeä virtaa pitkin kaupunkia. Syntyy joukkoja. Poliisi astuu niiden eteen ja selittää: ”Tiedättehän, Lontoossa ei tehdä rikoksia eikä meillä ole rikollisia. Mutta jostain syystä juuri tähän paikkaan saattaa saapua kriminaali. Pitäkääpä laukustanne kiinni, kuten tuo herra. Vai tahdotteko saada minut itkemään? Oi, ette tietenkään. Ja mistäpä sitä ollaan. Australiasta? Wonderfull.”
Ensin tulevat ratsukot. Niiden perässä soittokunta. Sitten paraatimarssi jalan. Ja uusi soittokunta.
Palatsin edessä sotilaat kävelevät edestakaisin seinästä aidalle. Joku huutaa käskyjä. Erikoisen pyssynpyörittelyn ja jalkainheittoseremonian jälkeen soittokunnat aloittavat soittonsa, pitävät konsertin, joka ei ole lainkaan hullumpi, eikös vain.
Ta-ra-rat-tat-ta-ta-ta-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa-ra-ta-taa
Katsojia paikalla on tuhansia. Osa sullotaan rauta-aitojen taakse. Ratsupoliisit kulkevat ympäriinsä ja viheltävät pilliin nähdessään ihmisiä patsaiden päällä. Valokuvan saa kohottamalla kätensä taivaisiin.
Tätä katsotaan.
Jos joka päivä tunti ja paikalla on 5000 ihmistä se tekee kerrottuna 365:llä yhteensä 1 825 000. Melkein pari miljoonaa ihmistä tunnin verran vuodessa ammentaa henkistä pääomaa tästä näystä, joka on järjestetty kuningattaren, prinssipuolison, prinssin ja Camilla Parker-Bowlesin turvallisuuden takaamiseksi.
Tunnelma tiivistyy, jännitys kärjistyy. Tunteet lentävät valkoisin siivin Lontoon taivaan yllä.
En ole varma, onko näky ja ilmiö koominen vai peräti makaaberi. Makaaberista selvemmin esimerkiksi käy Daniel Edwardsin patsas, jonka nimi on Kuollut prinssi Harry. Harryn näköisveistos makaa siinä sotilaspuku yllä. Patsas on tehty niiden sotilaiden muistoksi, jotka eivät ole saaneet palvella maataan Irakissa. Sama kuvanveistäjä on veistänyt julkkisten synnytyksiä ja ruumiinavauksia. Klassiseen tyyliin tehtyjä kaikki ja sellaisina tavattoman vastenmielisiä.
1 kommentti:
seuraava kouluparaatimme on 28.lokakuuta
sen harjoitteluun kuluu monen monta tuntia joka vuosi, osaa ottavat myös asevoimat, panssarivaunut ja tietysti joka paikkaan kerkiävät poliitikot
Lähetä kommentti