Karhu on täytetty ja lasin takana. Silti viesti on selvä ja menee perille.
Vähän kuin tässä venäläisen diplomaatin puheenvuorossa, jonka mukaisesti Suomen Nato-jäsenyyttä ei katseltaisi suopein silmin itänaapurissa.
Diplomaatti kutsuttiin kotiin, hieman ennen aikojaan, sillä kausi olisi muutenkin ollut lopussa.
Se oli lausunto lasin takaa ja täytetty.
Mutta viesti oli selvä. En tiedä, menikö perille.
Jos Venäjä virallisesti ilmoittaisi kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä, se hankaloittaisi Venäjän asemaa avarana demokraattisena länsivaltana.
Mutta kun täytetty karhu lasin takaa karjuu, asian voi ilmaista nykyisissä museaalisissa olosuhteissa yhtä kaikki.
Meillä kerrottiin, että kaukaa saa hakea tällaista, 70-luvulta. Venäjä on meille museo. Se mitä sieltä kerrotaan, kerrotaan lasin takaa.
Kannattaisi ottaa vakavasti, kun maa on näin määritelty.
Kun kone koukkaa ilmatilassa, kyseessä ei ole kaikki koneet, mutta kone kuitenkin. Jos meiltä ensin koukataan henkiseen ilmatilaan, niin koukkaus tehdään takaisin. Se on aluetta, jonka säännöt kieltävät, mutta kyseessähän on pelkkä museo. Ja itsepähän aloititte, voisi joku sanoa. Valitsitte museon säännöt. Pelaamme reilua peliä omilla säännöillänne.
Taitavasti tehty. Kyseessä on diplomatiaosaaminen.
Se ei ole niin, että asiat ovat toisin kuin miltä pinnalta näyttää. Ne ovat juuri siten kuin miltä näyttää, pinnalta.
Se, mikä minua ei tässä kiinnosta, koskee Suomen ja Venäjän suhteita. Se, mikä kiinnostaa, on kommunikaatio, viesti, se, miten kohtaavat kansat ylipäänsä toisiaan, ihmiset ihmisiä.
Tässä yksittäisessä tapauksessa on kyse pitkästä historiasta, jonka merkittävin sana on mutta. Entisaikoina suomalaiset diplomaatit vastasivat kaikkeen, mitä neuvostokollegat sanoivat, ilahtuneen myönteisesti: kyllä, mutta… Nyt kun puhutaan ronskimmin, otetaan heti perään pari askelta takaviistoon ja todetaan, että tämä oli tällainen juttu: ei tarkoitettu mitä sanottiin, mutta…
Vähän kuin tässä venäläisen diplomaatin puheenvuorossa, jonka mukaisesti Suomen Nato-jäsenyyttä ei katseltaisi suopein silmin itänaapurissa.
Diplomaatti kutsuttiin kotiin, hieman ennen aikojaan, sillä kausi olisi muutenkin ollut lopussa.
Se oli lausunto lasin takaa ja täytetty.
Mutta viesti oli selvä. En tiedä, menikö perille.
Jos Venäjä virallisesti ilmoittaisi kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä, se hankaloittaisi Venäjän asemaa avarana demokraattisena länsivaltana.
Mutta kun täytetty karhu lasin takaa karjuu, asian voi ilmaista nykyisissä museaalisissa olosuhteissa yhtä kaikki.
Meillä kerrottiin, että kaukaa saa hakea tällaista, 70-luvulta. Venäjä on meille museo. Se mitä sieltä kerrotaan, kerrotaan lasin takaa.
Kannattaisi ottaa vakavasti, kun maa on näin määritelty.
Kun kone koukkaa ilmatilassa, kyseessä ei ole kaikki koneet, mutta kone kuitenkin. Jos meiltä ensin koukataan henkiseen ilmatilaan, niin koukkaus tehdään takaisin. Se on aluetta, jonka säännöt kieltävät, mutta kyseessähän on pelkkä museo. Ja itsepähän aloititte, voisi joku sanoa. Valitsitte museon säännöt. Pelaamme reilua peliä omilla säännöillänne.
Taitavasti tehty. Kyseessä on diplomatiaosaaminen.
Se ei ole niin, että asiat ovat toisin kuin miltä pinnalta näyttää. Ne ovat juuri siten kuin miltä näyttää, pinnalta.
Se, mikä minua ei tässä kiinnosta, koskee Suomen ja Venäjän suhteita. Se, mikä kiinnostaa, on kommunikaatio, viesti, se, miten kohtaavat kansat ylipäänsä toisiaan, ihmiset ihmisiä.
Tässä yksittäisessä tapauksessa on kyse pitkästä historiasta, jonka merkittävin sana on mutta. Entisaikoina suomalaiset diplomaatit vastasivat kaikkeen, mitä neuvostokollegat sanoivat, ilahtuneen myönteisesti: kyllä, mutta… Nyt kun puhutaan ronskimmin, otetaan heti perään pari askelta takaviistoon ja todetaan, että tämä oli tällainen juttu: ei tarkoitettu mitä sanottiin, mutta…
9 kommenttia:
tämä oli kyllä nerokas, vähäeleinen mutta silti paljon puhuva päiväkirjamerkintä. Ja karhu todella on kirjaimellisesti metsän eläin ja vertauskuvallisesti vielä paljon enemmän, etenkin tässä yhteydessä, ja nämä eläinsadut tietenkin puhuvat täyttä totta meidän ihmisten elämästä. Lisää tämmöistä!
Don Jusa
Kohta vedät kehotuksesi takaisin: olen kuvannut lasin läpi dinosauruksia, valaita, leijonia ja vaikka mitä hirveyksiä.
Ennen ei passannut elämöidä isänmaallisuudella, eikä vieläkään. Vapautemme on ympäröity EU:n ja ongelmattomien Venäjä-suhteittemme piikkilangoin.
Ei ole olemassa vapaata isänmaallisuutta, missään.
Pahinta vapaus on herroille tyranneille, koska se kalahtaa ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Maailma on nytkähtämässä kohti kaksi- tai kolminapaista valta-asetelmaa. Ja ydinaseet ovat taas korkeassa kurssissa.
Sitä varten ammututkin karhut murahtelevat.
juuri kun ilahduin niin diplomaatin poisvetämisestä
(mitä tarkoitat että kaikki on miltä näyttää petri
ripsa, entä sinä, isänmaalllisuushan nyt on niin maan helppo asia, oveluutta puuttuu
vaikka ei sekään auta, jos koko ei riitä
hesarissa venäjän ulkoministeri kyselee suomen natokeskustelun perään aamulla kello yx
Minusta yllättävintä diplomaatin haastattelussa oli, että kysyttäessä mies todella vastasi, ja vieläpä ilmeisen avoimesti.
Muuta uutta asiassa ei mielestäni tullut esiin, paitsi ennustus heidän nykyisen presidentin vallankahvassa tavalla tai toisella mukana olosta.
No, senhän voi ottaa myös positiivisena viestinä. Hyviin suhteisiin naapurustoissa ei siten tule muutoksia.
Mitäs hemmetin isänmaallisuutta oveluus on?
Mun miälestä pitää olla oikia suomalaanen tai sitten ei! Muuten joku on het tryykäämässä tänne. Ja siis muutenhan me oltaas ruattalaasia.
Ei olla ruottalaasia eikä venälääsiä ja tuumaakaan ei anneta tappelematta! Minä olen nurkkapatriootti.
Niin, no. Kerran (vai oliko useamminkin) on jo meidät pyritty ruotsalaistamaan, ja se kestikin tosi kauan. Kerran yritetty venäläistää, joten kai se kolmas kerta toden sanoo: suomalaisina pysytään, ellei sitten peräti natolaistuta.
Geeniperimäämmehän rikastetaan kaikissa tapauksissa puolelta jos toiseltakin maapalloa, ja me teemme samoin eri puolilla planeettaa.
Olispa kiintoisaa nähdä vaikka esim. tuhannen vuoden kuluttua valtioiden rajoja kartalta. Siinä ajassa ehtii myös tapahtua aika paljon muutoksia heimojen, kansojen sulautumisessa toisiinsa.
Varsinkin jos eri maanosien kansojen vaeltaminen vain kiihtyy tulevaisuudessa.
Mutta eletään me vain nyt rauhassa tämä oma historianvaiheemme loppuun asti.
Tuhannen vuoden kuluttua meillä ei ole enää mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Ellei sitten ikuisen elämän rohtoa keksitä.
Lähetä kommentti