Uuden Suomen verkkojulkaisun mukaan suomalaiset käyttävät nettiä keskimäärin 7 tuntia viikossa henkilökohtaisten asioiden käsittelyyn työpaikalla.
Työantajan edustajana mielessäni väikkyi tiedotteen luettuani ilkeitä ajatelmia. Että jaa, kun tässä erityisesti takavuosina valitettiin, että työelämä on yleisesti huonontunut ja että suomalaisilla työpaikoilla on kiire, niin ei ihme, jos viiden päivän työt pitää hoitaa neljässä työpäivässä - jos kerran yksi kokonainen työpäivä viikossa käytetään nettiseikkailuun.
Katsokaas kun olen tällainen mustia ajatteleva henkilö, joka nuoruudessaan oli hippi, mutta nykyisin vetää jokaisen veneenheiluttamista vähän yrittävänkin kölin ali.
Ei vaiskaan.
Nettiseikkailua varmaankin harjoitetaan työpaikalla, mutta seitsemän tuntia saa aikaiseksi nettilehdet selaamalla ja kahvitunnilla suoritetulla laskujen maksamisella. Puoli tuntia päivässä uutisten katselua tekee jo 3.5 tuntia viikossa eli puolet mainitusta ajasta.
Minusta on työnantajan etu, mikäli henkilöstö lukee uutiset netistä, kellä siihen sitten on mahdollisuus. Ja parempi työnantajallekin, että porukka on maksanut laskunsa kuin että ulosottomies saapuisi ja veisi väen kesken työpäivän selvittämään selvittämättömiä asioitaan.
Suurempi ongelma kuin netin käyttäminen voi työpaikoilla olla se, että on saatu komennus Niniveen ja kaiken kukkuraksi jouduttu tällä ikävällä reissulla valaan vatsaan.
Valaan vatsassa on paljon sanastoa eli siis merilevää: kehittäminen, muutos, arvot, tiimi, tulos, tehokkuus, voimaantuminen, benchmarkkaus, innovaatio, strategia, pitkässäjuoksussa, loppupeleissä, tuote, osaaminen, asiakkuus, johtaminen, tahtotila, verkosto jne…
Siinä se taantuma on. Valaat ovat entisiä maaeläviä, jotka ovat taantuneet veteen. Niistä suihkuaa tuo kaikki.
Työantajan edustajana mielessäni väikkyi tiedotteen luettuani ilkeitä ajatelmia. Että jaa, kun tässä erityisesti takavuosina valitettiin, että työelämä on yleisesti huonontunut ja että suomalaisilla työpaikoilla on kiire, niin ei ihme, jos viiden päivän työt pitää hoitaa neljässä työpäivässä - jos kerran yksi kokonainen työpäivä viikossa käytetään nettiseikkailuun.
Katsokaas kun olen tällainen mustia ajatteleva henkilö, joka nuoruudessaan oli hippi, mutta nykyisin vetää jokaisen veneenheiluttamista vähän yrittävänkin kölin ali.
Ei vaiskaan.
Nettiseikkailua varmaankin harjoitetaan työpaikalla, mutta seitsemän tuntia saa aikaiseksi nettilehdet selaamalla ja kahvitunnilla suoritetulla laskujen maksamisella. Puoli tuntia päivässä uutisten katselua tekee jo 3.5 tuntia viikossa eli puolet mainitusta ajasta.
Minusta on työnantajan etu, mikäli henkilöstö lukee uutiset netistä, kellä siihen sitten on mahdollisuus. Ja parempi työnantajallekin, että porukka on maksanut laskunsa kuin että ulosottomies saapuisi ja veisi väen kesken työpäivän selvittämään selvittämättömiä asioitaan.
Suurempi ongelma kuin netin käyttäminen voi työpaikoilla olla se, että on saatu komennus Niniveen ja kaiken kukkuraksi jouduttu tällä ikävällä reissulla valaan vatsaan.
Valaan vatsassa on paljon sanastoa eli siis merilevää: kehittäminen, muutos, arvot, tiimi, tulos, tehokkuus, voimaantuminen, benchmarkkaus, innovaatio, strategia, pitkässäjuoksussa, loppupeleissä, tuote, osaaminen, asiakkuus, johtaminen, tahtotila, verkosto jne…
Siinä se taantuma on. Valaat ovat entisiä maaeläviä, jotka ovat taantuneet veteen. Niistä suihkuaa tuo kaikki.
8 kommenttia:
Niin. En ole ainoa, jolla työpäivä, työtehtävistä riippuen kylläkin, voi hyvinkin venyä yhdeksään tai kymmeneenkin tuntiin. Eikä taukojakaan juuri ole, sillä aikaa tuohon nettisurffailuun, jolloin siis työt tehdään, ei ole aina riittämiin. On näet niin, että yhtä tärkeää kuin onkin olla tekevinään sitä työtä, tärkeitä ovat myös ne hetket, jolloin luetaan iltapäivälehtiä, käydään tupakalla ja siis tosiasiallisesti tehdään sitä työtä. Jos tietoisuus ei anna alitajuiselle luovuudelle tilaa tehostua näiden lehtienlukutuokioiden aikana, ei hommasta tulee mitään. Voi sen kiteyttää niinkin kuin muuan oppinut toveri kerran neuvoi minua: tärkeitä eivät ole ainoastaan ne päivät, jolloin luet paljon. Tärkeitä ovat nekin päivät, kun opiskelet.
Rane
Hukkasin kommenttisi, joka kuului: Mikä on tämä valas? Jos kysyit kuvasta, se on sinivalas, Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta.
Kuulkka poja. Mää ole ahvena.
A-K.H
Täytyy sanoa talonmiehille, että käyvät kaivamassa kastematoja seuraavaa vierailuasi varten.
jarvelainen
No joo. Kiitos. Mähän todella? kysyin, mikä valas se oikein on....
En kysy enää. Pidä salaisuutesi. Tai älä pidä...eli...?
Rane
Kunpa voisinkin, mutta kun salaisuus ei ole minun, luojan kiitos. Valas on näkymätön käsi.
oletko termeihin kyllästynyt?
eikö niillä ole sisältöä
vaiko liian paljon sisältöä
eikö valas vedä puoleensa
loppuunpalaminenko Sinua kauhistuttaa
minua kauhistuttaa tämä: eliitini ansio ja pääomatulot kääntyvöt nousuun ja verotus heillä keveni
uusia autoja ei veroteta
Siiri
Kaikkea tuota.
Lähetä kommentti