perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Elealle kiitos, sain siltä pallon


Elea on Etelä-Italiassa, mutta sen filosofikoulu oli kyllä kreikkalainen.

Herra Parmenides korosti korostamistaan, että totuuden voi saavuttaa, kun pohtii. Hän oletti, että maa on pallonmuotoinen ja maailmankaikkeuden keskipiste. Uutta oli nimenomaisesti maan pallonmuotoisuus, maailmankaikkeuden pallonmuotoisuuden ajatus esiintyy jo miletoslaisessa ajattelussa. Nykyisin tämä Hawkings tahtoisi, että he olivat oikeassa.

Parmenideen mukaan on kaksi tietä (methodos). Nämä ovat totuus ja luulo ei doksa. Totuuden tiellä on keskeistä se mikä on (to hon). Se mikä on, on olevaa ja totta ja se mikä ei ole, on ei olevaa ja epätotta. Näille muotoutuivat ristiriidan ja kolmannen poissuljetun laki. Jotta jotakin voisi käsittää ja sanoa olevaksi, sen on oltava muuttumatonta, liikkumatonta, ajatonta, jakamatonta ja pallon muotoista. Tämä Parmenideen idea on toisin sanoen invariaabeleiden piirteiden periaate.

Zenon elealainen kehitti paradoksit, mutta niihin olemme jo paneutuneet. Ne herättävät kysymykset ajan ja liikkeen jaettavuudesta sekä äärettömän käsitteestä.

Embedokles esitti, että se mikä todella on, on muuttumaton ykseys. Maailma on saanut alkunsa moneudesta, alkuaineista, joita ovat ilma, maa, tuli ja vesi. Sitä hallitsevat kaksi sielullista voimaa: Rakkaus ja Viha. Rakkauden ollessa voitolla syntyy Kaikkeuden Pallo Viha taas repii aineet erilleen.

Kaikkeus on elävä olento, joka kasvaa Rakkauden alulla ja hajoaa Vihan voimalla.

Kaikkeuden pallo muodostuu Anaksagoraan mielestä partikkeleista eli pikku ainesosista (spermata). Ne ovat rajattomasti jaettavia kuin kvantit ja kvarkit ja kenties muuttuvat aalloiksi.

10 kommenttia:

Kapinaliitto kirjoitti...

Tarkoittiko herra P., että maa-planeetta vai todellisuus ideoineen jne., mikä on enemmän kuin se tellus, jonka kuva on maantiedon oppikirjan kannessa?

Itse Parmenideestä en niin tiedä - sen ehkä, että tosiaan tämä kuuluisa erottelu kahdenlaisen ei-olemisen välillä on keskeinen: absoluuttisesti ei-olevaa ei voi ajatella. Ajattelun täytyy aina suuntautua johonkin. Ja tähänhän nämä filosofian kaksi tietä liittyvät: oikea tie vie totuuteen. Right? Oletko blogissasi kirjoittanut Zenonista? Lienee mennyt minulta ohi niin kuin niin moni asia, enemmän tai vähemmän tärkeä.

jarvelainen kirjoitti...

Don Jusa
Parmenideelle planeetta maa on pallo. Todellisuuden pallonmuotoisuus oletettiin jo miletoslaisessa filosofiassa. Zenoniin viittasin lokakuussa olleessa blogissa Paradokseja. Esisokraattisten kirjoittajien fragmentit on teoksessa Early Greek Philosophy, transl. ed. Jonathan Barnes, Penguin books. Suomessa heistä on kirjoittanut laajemmin Stenius. Sihvola-Thessleff esittää skolaarin katsauksen. Rupesin lukemaan näitä ja vähän muitakin väiteltyäni vuonna 2000. Ajattelin, että jos lukisin tätä kamaa, ei olisi liikaa luettavaa. Parin vuoden illat siinä mukavasti kuluivatkin. Suomeksi on vähän niukanlaisesti tekstiä, mutta esimerkiksi ruotsalaisen Henriksonin suomennettu Antiikin tarinoita 1 ja 2 on sikahauska. Marke Ahosen suomennos Diogenes Laertioksen teoksesta Suurten filosofien elämät ja opit on suuren ylistystyksen aihe. Aristoteleen Metafysiikassa on filosofianhistoriallinen katsaus, joka on tärkeä lähde. Olen esitelmöinyt näistä muun muassa elektroniikka-asentajille, mikä oli mukava kokemus.

a-kh kirjoitti...

Pidän enemmän lentävistä lautasista.

mattitaneli kirjoitti...

Hei hyvät Petri ja Don Jusa,


Kiitos Parmenides-pohdinnoistanne.
Sopinee koukata vielä takaisin
Augustinukseen, josta Petri kirjoitit
tässä yhtenä päivänä.
Teoksessaan De Civitate Dei, A.
jakaa ihmiset kahteen kaupunkiin:
civitas Dei ja civitas terrena.
Onko teoreettista pohdintaa tästä
aiheesta paljonkaan ennen Augustinusta?
Käytännössä ko. käsitteiden eriytyminen tapahtui jo alkuseurakunnissa. On kyllä mainittava, että myös hebrealaiskirjeen kirjoittaja
ei löytänyt täältä "...pysyvää
kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee." ( Hebr. 13:14).


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen kirjoitti...

Mutta kaikkein nerokkaimmin lauloi Danny - joskus kauan sitten: 'Jos maailmassa vain ois kahva, sen kääntäisin mä pois radaltaan'.

Juuri kahva Parmenideelta puuttui.

RR: 'Philosophical Instigations'

jarvelainen kirjoitti...

A-K.H
Itse olen kasvanut sillä tavalla ihmisenä, etten enää heittele niitä.

jarvelainen kirjoitti...

Matti
Äkkiseltään tulee mieleen Danais-eepos, joka kertoo Zeuksen rakkaudesta Ioon, jonka mustasukkainen Hera muutti lehmäksi ja joka vaelsi syrjäytettynä. Perikleen jälkeisessä ateenalaisessa demokratiassa syntyi kansalaisuuden edellytys, muut olivat barbaareja. Platon oli kiinnostunut vierasmaalaisten yhteiskunnallisesta osasta. Nämä eivät olleet kansalaisia, mutta eivät myöskään orjia. Näissä keskusteluissa versoi vihdoin kosmopoliittisuuden idea, joka oli stoalaisten suuri keksintö. Kyllä teoreettista työstämistäkin tälle aihepiirille on ennen Augustinusta runsaasti Platonilla ja stoalaisilla, joilta Augustinus ajatusrakenteensa omikin.

jarvelainen kirjoitti...

Rane
Liekö Dannyllä itsellään rakkauden pallo?

mattitaneli kirjoitti...

Hei hyvä Petri,


Kiitos vastauksestasi!
Tarkoitin lähinnä kristittyjä
teologeja, mutta ihan hyvä
tämäkin tieto.


Ystävllisesti Matti

siiri kirjoitti...

ehkä κανσαλαισετ barbaarit täältä löysivät sanan prkl
περικλης