Lontoon keskustassa ei voi aamuisella poiketa haukkaamaan raikasta ilmaa. Ja käveleminen ei virkistä vaan uuvuttaa.
Se alue, joka painetaan turistikarttaan, Thames-joen varsi, on noin 7-8 kilometriä pitkä, matka Towerilta Buckinghamin palatsille. Kun käppäilee sellaisen päivittäin ja kulkee sitten ylös vaikkapa Harrodsin tavaratalon läpi Luonnontieteelliselle museolle ja siitä vielä Kensingtonin palatsille ja Hyde Parkin läpi Piccadilly Avenuelle hukkuen Sohon tai Covent gardenin sokkeloihin tietää kyllä kävelleensä. Katu tekee jaloista kuin tikut. Varpaat ovat rakkuloilla, ellei sitten satu olemaan mukana erityiskengät.
Mutta mikään puhtaan ilman nautinto se ei ole. Ei kunnon kohotus.
Autot ovat pahalla asialla. Niistä lähtee kaksiteräinen saaste: pakokaasut ja melusaaste. Niillä kun itseäsi sumutat päivät pitkät niin here we go.
Puistoissa, St. Jamesissa, Green Parkissa, Hyde Parkissa ja Regent Parkissa on kyllä ihmeellisen hiljaista. Joki virtaa, joutsenet lipuvat vierelläsi ja pelikaani pongahtaa ärhentelemään. Puut, kuinka vanhoja ne lienevätkään, esittävät vastalauseensa sille, mitä puistojen aitojen takana tapahtuu.
Ovatko puistot kaupungin keuhkot? En enää tiedä, sillä ekologinen ajatteluni on särkynyt pikseleiksi.
Ja mikä on luontoa? Nämä puistotko, jotka ovat muokattua todellisuutta, ihmisen käden jälkiä?
National Galleryssä 1900-luvun taiteen osastossa iskee silmään Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keiteleenjärvi. Huoneen ovelta se tekee suorastaan valokuvamaisen vaikutelman katsojaan: sininen, kirkas, jäinen. Lähemmäksi astuttaessa nämä elementit säilyvät, mutta työ osoittautuu maalaukseksi.
Huikea sininen, huikaiseva työ, joka vangitsee katseen ja mielen,
Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että kaupungin keskeisin ongelma on viemäröinti.
Meidän ongelmamme on sama. Kaupunki tarvitsee ilmaviemäröinnin ja ääniviemäröinnin. Nämä täytyy kuljettaa sieltä ulos.
Nykyisin Lontoon raikkain ilma on Gallen-Kallelan maalaus.
Se alue, joka painetaan turistikarttaan, Thames-joen varsi, on noin 7-8 kilometriä pitkä, matka Towerilta Buckinghamin palatsille. Kun käppäilee sellaisen päivittäin ja kulkee sitten ylös vaikkapa Harrodsin tavaratalon läpi Luonnontieteelliselle museolle ja siitä vielä Kensingtonin palatsille ja Hyde Parkin läpi Piccadilly Avenuelle hukkuen Sohon tai Covent gardenin sokkeloihin tietää kyllä kävelleensä. Katu tekee jaloista kuin tikut. Varpaat ovat rakkuloilla, ellei sitten satu olemaan mukana erityiskengät.
Mutta mikään puhtaan ilman nautinto se ei ole. Ei kunnon kohotus.
Autot ovat pahalla asialla. Niistä lähtee kaksiteräinen saaste: pakokaasut ja melusaaste. Niillä kun itseäsi sumutat päivät pitkät niin here we go.
Puistoissa, St. Jamesissa, Green Parkissa, Hyde Parkissa ja Regent Parkissa on kyllä ihmeellisen hiljaista. Joki virtaa, joutsenet lipuvat vierelläsi ja pelikaani pongahtaa ärhentelemään. Puut, kuinka vanhoja ne lienevätkään, esittävät vastalauseensa sille, mitä puistojen aitojen takana tapahtuu.
Ovatko puistot kaupungin keuhkot? En enää tiedä, sillä ekologinen ajatteluni on särkynyt pikseleiksi.
Ja mikä on luontoa? Nämä puistotko, jotka ovat muokattua todellisuutta, ihmisen käden jälkiä?
National Galleryssä 1900-luvun taiteen osastossa iskee silmään Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keiteleenjärvi. Huoneen ovelta se tekee suorastaan valokuvamaisen vaikutelman katsojaan: sininen, kirkas, jäinen. Lähemmäksi astuttaessa nämä elementit säilyvät, mutta työ osoittautuu maalaukseksi.
Huikea sininen, huikaiseva työ, joka vangitsee katseen ja mielen,
Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että kaupungin keskeisin ongelma on viemäröinti.
Meidän ongelmamme on sama. Kaupunki tarvitsee ilmaviemäröinnin ja ääniviemäröinnin. Nämä täytyy kuljettaa sieltä ulos.
Nykyisin Lontoon raikkain ilma on Gallen-Kallelan maalaus.
Napsasin sen tuollaisesta osoitteesta: http://www.nationalgallery.org.uk/cgi-bin/WebObjects.dll/CollectionPublisher.woa/wa/largeImage?workNumber=NG6574&collectionPublisherSection=work
5 kommenttia:
Hei taas!
Keiteeleenjärvi on ilmeisesti briteistäkin ollut raikas: National Gallery oli tehnyt siitä brandin. Löysimme ystävämme kanssa museosta nurkkauksen, jossa myytiin jääkaappimagneetteja, postikortteja, sateenvarjoja ym, joihin tuo Keiteleenjärvi oli präntätty, mutta itse teosta emme löytäneet. Mutta jo tuosta oheismateriaalista tuli taju, että Gallen-Kallelan pohjoinen veden raikkaus poikkesi kaikesta muusta esillä olleesta.
Muistaakseni Tate Modernin edessä (Thamesin rannnalla) on koivikko; kuinkahan henkitoreissaan lie.
Vietin aikaa vierailullani mm. Westminster Abbeyssa ja St Paulissa (jälkimmäisessä oli todella pätevä opastus): siinä olikin ristiriita, kun noihin katedraaleihin eli kirkkoihin oli pääsymaksut (tuntuvat) ja museoihin ei.
kiva kun tulit
mutta isänmaallisuutta ja uutta suomea??
Gallen-Kallela oli tykästynyt Väinämöisen veneenvanoihin.
Meillä on kirkkoihin onneksi vielä vapaaehtoinen pääsymaksu, kun sattuvat olemaan auki. Kehtaavat vielä kerätä kolehtia, vaikka saavat verovaroja. Muutamat vapaitten suuntien saarnamiehet kehtaavat kyllä kerätä kolmekin kolehtia illassa. Näkyy se olevan luterilaisessakin kirkossa, että mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Muut tulot ovat sitten toinen juttu. Jumalanpalvelukset ja papit voisi ulkoistaa. Se valitaan, joka nöyrästi vähiten pyytää.
Olen taas miettinyt sitä, miten Jumala sanoi, kun loi sanalla maailman. Olen myös miettinyt Hänen urakehitystään Aabrahamin ja Iisakin jumalasta maan ja taivaan luojaksi.
A-K.H
Kirkon piirissä on kaikenlaista pyydetty anteeksi, joten toiveesi lienee toteutumassa. Ulkoistaminen voidaan tietysti sekoittaa pihalla olemiseen, mutta ehkä jokin komitea selvittää itselleen näiden asioiden eron.
Hei hyvät Petri ja A-k.h. ja muut,
Erik Wahlsrömin ( sukua Jarl Wahlströmille, joka oli kuuluisa
kenraali - Pelastusarmeijassa) kirja on nimeltään "Jumala". Romaani on W:n mukaan jlan elämänkerta. (?)
W. sanoi jossain, jos oikein muistan, että syvästi uskovaisten
ei kannata lukea kirjaa,
koska he eivät pitäisi siitä.
Enpä tiedä, onko niin.
Joka tapauksessa akatemiaprofessori(emeritus) Heikki Räisänen on
kirjoittanut siitä ja myös Jonas
Gardellin "Jumalasta" ja Petri Merenlahden "Ihmisen näköinen Jumala ja muita Raamatun henkilöitä" kirjoista hienot
ja tietenkin huippuasiantuntevat arviot Vartija-lehdessä( Vartija 2/2007).
Kannattanee lukea kirjat ja niiden arviot.
Ystävällisesti Matti
Lähetä kommentti