Hän on juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten yhteinen prinssi, ja hänen nimensä merkitsee ”häntä, joka on kuin itse Jumala”. Hän on hyveiden järjestyksen ruhtinas, läsnäolon, katumuksen, oikeudenmukaisuuden, armollisuuden ja pyhittymisen valtias, joka hallitsee neljättä taivasta.
Hän on kirjoittanut psalmin 85. Hän on tuhonnut yksin käsin ja yhdessä yössä 185 000 assyrialaisen armeijan Jerusalemin porteille.
Hän seisoi Abrahamin vierellä, kun tämä oli uhrata poikansa. Hän laskeutuu taivaista pimeyden avain käsissään ja upottaa lohikäärmeen tuhanneksi vuodeksi sokeuteen.
Hän oli palava pensas, jonka Mooses näki ja yksi niistä kolmesta, jotka Saara näki Abrahamin läheisyydessä.
Kerubit ovat syntyneet hänen uskollisten syntien vuoksi vuodattamistaan kyynelistä. Hän johdattaa uskolliset kuoleman jälkeisessä pimeydessä toiseen maailmaan.
Tiedot ovat teoksesta James R. Lewis & Evelyn Dorothy Oliver, Angels A to Z, Visible Ink Press 1996. Kirjoittajat ovat amerikkalaisia uskontotieteen professoreita,
Kyseessä oleva majesteetti on arkkienkeli Mikael. Ja tänään on Mikkelin päivä.
Mikkelistä juontuu mieleen Päämaja ja se kertomus, jonka mukaisesti useat rintamamiehet näkivät talvisodan aattona enkelin, joka osoitti miekalla itään.
Enkelikokemuksia on sota-aikoina muutenkin runsaasti. 1980-luvulla vallitsi enkelibuumi, erityisesti Yhdysvalloissa. Helsingin teologisessakin oli pääaineseminaari enkeleistä. Erityisesti teoria enkelten ajattelusta on ollut jälkivaikutuksiltaan tärkeä. Siihen liittyy käsitteellisiä ainesosia, jotka ovat eräänlaisia kalkyylin esikäsitteitä. Toisin sanoen erityisesti keskiaikaisesta enkeliopista kulkee vaikutushistoria tietokoneen, joka on laskuri, toimintaperiaatteisiin saakka.
Monet tutkijat totesivat tuolloin, että enkeleitä on erittäin mukava ajatella.
Mutta mitäpä näistä pyhäpäivänä. Jos uskot enkeleihin, siitä on ainakin se hyvä puoli, ettei sinun itsesi tarvitse yrittää olla enkeli. Enkeleitä matkaan! He muuten eivät tunne sydämen ajatuksia. Tästä syystä heitä on informoitava siitä, mitä mielessä liikkuu.
Evankeliumiteksti on Matteus 18:1-6,10. Vanhan testamentin teksti on se upea kohta, jota Chagall on maalannut, Jaakobin tikapuut, joita pitkin kulkee edestakaisin enkeleitä: 1. Ms. 28:10-17.
sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
kyllä enkelit tietää mitä mielessämme liikkuu
mutta jotta tietäisimme sen itse, on hyvä sanoa ääneen
Siiri
Voi olla, että oikeasti tietävät. Tuo, mihin viittasin yllä, on keskiajan enkeliopin näkemys. Sen mukaan vain Jumala tuntee ihmisen sydämen ajatukset, enkelit eivät. Koska enkeleille pitää kertoa sydämen ajatukset, pyyntörukoukset kohdistuvat erityisesti heidän suuntaansa keskiaikaisessa mallissa. Jumalahan on kaikkitietävä eikä Jumalaa tarvitse tämän ajattelutavan mukaan informoida, rukoileminen hänen yhteydessään on jotakin muuta. Enkeleiden viestintäjärjestelmä oli hyvin kiinnostava keskustelun aihe. Tuomas Akvinolaisessa se muistutti jonkinlaista puhelinjärjestelmää ja Ockhamilla radiota.
On taas vuosi vierähtynyt, kun tätä ennen taivahan valloista pärehdittiin (märehdittiin). Vain Jumala tuntee ihmisen sydämen, mutta ihminen ei tiedä, millaisia johtopäätöksiä Jumala hänen hengellisestä obduktiostaan tekee. Niinpä myös PR jäi epätietoisuuteen siitä, pääseekö "toiselle rannalle".
A-K.H
Älä muuta määkäise! Vuosi on märehditty eikä sen selvemmäksi ole tullut. Mutta tämä voi olla kiinnostava yksityiskohta katolisen ja protestanttisen asennoitumisen erosta: protestanttisuudessa enkeleitä ei rukoilla ainakaan niin paljon kuin katolisuudessa. Mitäpä rukoilemaan, kun ei edes itse tunne itseään niin paljon, että voisi informoida, mitä tarvitsee. Rukous suuntautuu suoraan Jumalaan, jolta pyydetään, että lähetä enkeleitä eli toisin sanoen enkelin informoiminen menee siihen piikkiin, jossa on tietoa. PR:n enkelin nimi oli kuulemma Karlits.
Olen maailman huonoimpia referoijia, koska en ikinä muista lähteitä, mutta jossain oli väite, että enkelit ovat viestinviejiä, jopa niinkin pitkälle vietynä, että ovatten pelkkiä viestejä. Siis jotain, minkä ihminen tarvitsee saada Jumalalta tietää, mutta asia pannaan enkelin muotoon (mikä siis on vaihtelevain enkelikirjain mukaan vaihteleva). Mutta siinä (tuntemattomassa lähteessäni) oli jotenkin, että ihmiset, jotka ovat saaneet enkelikokemuksia, yleensä kertovat, etteivät voineet vahvistaa enkelin sanoilla puhuneen, joten se tieto, mikä 'ilmestyksen' kautta tuli, tuli kuitenkin jotenkin ihmisen itsensä sisältä. Tiedä sitten.
Olen muuten syntyisin Mikkelistä, ja minua on aina harmittanut se, että tämä kaupunkipahanen, ei tiedä eikä ymmärrä kantavansa niin ylevää nimeä. Ei ole koskaan ymmärtänyt, ei edes 80-90-lukujen enkelibuumin aikaan.
Taisit sanoa vain 80-luvun enkelibuumi, mutta minä ainakin kiinnitin huomiota siihen ilmiöön vasta 90-luvulla, jolloin lama vei ihmiset lähelle kaikkea mystisluonteista, kuin myös rajatietoa.
Ja yksi protestanttisen ja katolisen kansanhurskauden ero on siinä, että kun hädässä tms. olevalle ilmestyy joku lohdullinen olento, protestantti pitää sitä enkelikokemuksena, katoliikki taas Neitsyt Marian ilmestymisenä.
Veela
Viestinvieminen on klassisen enkeliopin mukaan yksi enkeleiden päätehtävistä, joten oikein muistat, vrt. esim. Gabrielin käynti Marian luona.
Jaakko H
Enpä ole tullut ajatelleeksi, mutta totta virkat. Ehkä se on niin, että protestantti ajattelee: tuskin emäntä itte tämmötten ihmisen takia tulee, pistää piian asialle.
Olen kuullut tuttujen kertomuksia enkelinäyistä. Näissä tarinoissa valkeat siipihahmot ovat ilmestyneet unessa kertomaan jotakin.
Niinhän taisi olla myös Marian ja Josefin tapauksessa.
Ja mieleltään järkkyneitten kertomuksissa enkelit myös liitelevät.
Eräs näki jo lapsena enkelin pikkuveljen kuollessa. Myöhemmin hän ahdistuneena keräili monenlaista enkelimateriaalia. Sairastuttuaan vakavasti hän ei halunnut nähdä eikä kuulla mitään enkeleistä. Ne olivat hyljänneet hänet.
Miten paljon antiikin jumal- ja taruolennoilla lienee enkeleiden kanssa yhteistä, vai onko mitään?
Leonoora
Kyllä. Enkelikokemuksia on runsaasti, myös keskiajan jälkeen. Antiikin jumalolennot lienevät ensisijaisesti ihmisten arvomaailman heijastuksia; jos hevosilla olisi jumalia, ne olisivat hevosten näkösiä, todettiin jo antiikissa. Platon koetti puhdistaa uskontoa tästä antropomorfismista. Hän oli ekstaatikko ja saattoi todeta, että sielu tuntee, miten sille kasvaa siivet, kun se palaa alkuplaneetalleen.
hei maan päälle äkkiä
takaisin
verification turviste?
Lähetä kommentti