Englantia taitavat väittävät, että 1900-luvun suurin runoilija oli Eliot. Toiset väittävät, että tätä oli Auden Esimerkiksi Brodsky, joka lennätettiin Neuvostoliitosta lähtönsä jälkeen Audenin Kirchenstettin pömpelille lähellä Wieniä, väittää nähneensä Audenin istumassa englannin sanakirjan päällä ja että Auden oli ainoa ihminen maailmassa, jolla oli siihen oikeus. Audenin elämä oli reikäpäinen ja taidan tilata vuosia sitten lukemani Humprey Carpenterin elämänkerran Amazonista.
Eliot kurkotti kadotettuun Paratiisiin. Auden katsoi eteenpäin ja hyväksyi karmean vuosisadan. Molemmat olivat kristittyjä, mutta Eliotin eristäytyessä utopiaan, Audenin taivasten valtakunta oli tullut maan päälle. Hän ei puhunut armosta vaan käytti siitä toista nimeä, luck.
Eliotia on suomennettu, ei kovin tenhoavasti, joskin esimerkiksi se pätkä ontoista miehistä kuivassa kellarissa rullaa kyllä, Audenia tietääkseni ei, muutamaa pätkää lukuun ottamatta. Edward Mendelsonin toimittaman Audenin Collected Poems ostin keväällä 1998 Pentagon Citystä, jossa on upea kirjakauppa kahvilanurkkauksineen. Kirjakauppaa vastapäätä on hotelli, jossa presidentti Clinton omien sanojensa mukaisesti käyttäytyi sopimattomasti, se taas oli syksyllä 1997. Aina sitä pitää olla melkein oikeassa paikassa väärään aikaan, noin niin kuin maailmantapahtumien kuvastimessa arvioiden.
Jotkut nostavat näiden rinnalle vielä Irlannin Yeatsin. Hänen runoistaan on Aale Tynnin suomennos.
Gerard Manley Hopkins (1844-1889) eli edellisellä vuosisadalla, mutta hänen runonsa ”löytyivät” 1900-luvulla. Hopkins oli Oxfordin kasvatti, joka tempautui John Henry Newmanin tapaan Englannin roomalaiskatoliseen virtaukseen. John Henry Newmanin Tilinteko uskostani on suomennettu, mikäli tämä aikakausi herättää kiinnostusta. Heikki Kirjavainen väitteli hänen eräitä Wittgensteinin ideoita lähentyvistä näkemyksistään teoksessa Grammar of Assent ja liitti ne Hintikan filosofiaan
Hopkins jätti Anglikaanisen kirkon ja siirtyi Kirkkoon, liittyi jesuiittaveljistöön ja vihittiin myöhemmin papiksi. Elämänsä loppuvuoden hän vaikutti Dublinissa University Collegen kreikan kielen ja kirjallisuuden opettajana.
Hopkins on arvoituksellinen, sillä hän luopui runoudesta uskonnon tähden. Mutta hän kirjoitti salaa itseltäänkin. Kun hänen päiväkirjansa ja runonsa tulivat yleisön tietoon, se oli sensaatio: 1800-luvulla oli elänyt vanhempaan anglosaksiseen rytmiin kotiutunut veli, jonka ilmaisu ennakoi vapaata mittaa:
"How to keep - is there any, any, is there none such,/ nowhere known some, bow or brooch or braid or brace/ latch or catch or key to keep/ Back beauty, keep it, beauty, beauty, beauty...from vanishing away?.../O there's none; no no no there's none;/ Be beginning to despair, to despair./ Despair, despair, despair, despair...”
Ja:
“There is one, yes I have one (Hush there!)/ Only not within seeing of the sun/ Not within the singeing of the strong sun. Tall sun's tingeing, or treacherous the tainting of the earth's air,/ Somewhere elsewhere there is ah well where! one/ One. Yes I can tell such a key...”
Tämä siteerattu katkelma, runo kokonaisuudessaan, on suomeksi Aale Tynnin loisteliaassa kokoelmassa Tuhat laulujen vuotta. Muutoin en ole nähnyt Hopkinsia suomennettavan. Juhani Rekola kirjoittaa hänestä muutaman rivin teoksessaan Kadotetun Paratiisin portilla. Alkukielisinä runoja on osoitteessa www.bartleby.com/122
16 kommenttia:
runoilijoilla on kaipuuta ja tietoa
olet joskus puhunut enkeleistä mystikoista Pyhästä Hengestä
näihin liittyy myös
ns. 'tuttavallinen henki'
ihminen haluaa salattua tietoa ja minulle on kerrottu ettei t'llainen Salattu Opas kuulu kristillisyyteen...
No sentään muutakin kuin Saarikoskea. Eliot kirjoitti koko ikänsä samaa opusta (nobel 1948). Kai Laitinen sanoo komeasti hänen "Autiosta maastaan" Lassi Nummen 1949 ilmestyneen "Intohimo olemassaoloon" -kokoelman kansiliepeessä:
"Hänen runoutensa ei kerro suoranaisesti hänestä itsestään tai hänen persoonallisista kriiseistään, mutta saatamme heikosti aavistaa, millaista säälimätöntä rehellisyyttä ja rohkeutta on vaadittu, ennen kuin on voitu tunkeutua näin syvälle sodanjälkeisen ihmisen autiomaasieluun"
Eliotin nosteessa esiintyi Lassi Nummen ohella Lasse Heikkilä kokoelmallaan Miekkalintu (1949).
Siiri
Salattua ja salattua, miksei. Tuo mistä mainitset, liittynee rajanvetoon, joka ensin tehtiin gnostikkojen kanssa ja keskiajan jälkeen erilaisten salaseurojen suhteen.
A-K.H
Nummella on paljon hyviä runoja. Kerran haastattelin häntä, puhuimme kuusimitasta, joka oli jäänyt mieltä askarruttavaksi kokeiluksi. Yritin sitä itsekin koululaisena matkia, tuntui jännittävältä.
Mutta eikö kysymys kuitenkin ole siit' ett' etsimme johdatusta
guidelines
että järki ei ritä
Siiri
Ensin on järki, joka riittää hyvin pitkälle, mutta loppuu jossakin. Sitten alkaa mystiikka, joka opettaa, että rakkaus on tietoa.
anteeksi että polkaisen ruonoudesta yhteiskuntaan
demokratiassa syntyy tilanteita joissa voisi sanoa ettei järki riitä kaikille
ja tällä hetkellä vahvat jylläävät esim maitten välisissä suhteissa onko oikein että pieni suomi pitää yllä toisenlaista profiilia, globaalietiikkaa kuten joku sanoisi
mikäli olen ymmärtänyt usa on jonkinlainennn teokratia
onko parempi hallita ja kysyä neuvoa 'ylemmästä taholta'
taidan olla fatalisti joka inhoaa uskontoa silloin tälläin
tunnetko (historiassa) tm ihmisiä jotka sanovat että jumala puhuu heille suoraan
jos sanotaan vaikka että ilmiötä ei voi tutkia, paitsi tietysti ilmaisemalla että se on psykoosi
Siiri
Käsitykseni mukaan USA on maailman ainoa valtio(yhdistelmä), jonka perustuslaki on uskonnollinen. Myös raha on uskonnollisesti merkitty. Nykyisen presidentin politiikka on expressis verbis uskonnollista.
Jumalan suorasta puheesta. 1500-luvulla esiintyy spiritualisteiksi nimetty ryhmä, jonka mukaan Jumala puhuu heille suoraan. Ns. raamatun inspiraatio-oppi syntyi vastalauseena tälle ryhmälle: Pyhä Henki puhuu Raamatun sanan välityksellä. Yksittäisiä henkilöitä on tietysti aina ollut, jotka ovat sanoneet, että Jumala puhuu heille suoraan. Toiset voivat tietysti aina kysyä, että mistä tiedät, että puhuja on Jumala eikä esimerkiksi harhakuva.
Myös Clinton kuuluu ns uskonnoliseen vasemmistoon kuten kuulemma esim Bartholomeus täällä meidän naapurissamme Konstantinopolissa
ei siinä mitään...
mutta Ateenan arkkipiispa (joka muuten on maiamissa maksansiirrossa..) on joutunut poliitikojen hampaisiin vallanpyyteellisenä
uskonnollinen perustuslaki saattaa olla voimassa iranissa
Vanhasta blogistasi mulle jäi mieleen tällainen ahrhakuva..(oliko se nyt) musta koira huoneessasi tuolilla, se oli hyvin viehättävä
täytyy sanoa että varmaan vastaanottajan intentioista ja tarpeista paljon rippuu, voidaanko joitakin tilanteita tai kaikkia tilanteita sanoa jumalan "puheeksi"
onhan järki käytettävissä..
'congress shall make no law respecting..religion" sanotaan usan perustuslaissa
Siiri
Jep, po. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus on uskonnollinen.
Clintonin uskonnollinen tausta selittää hänen sosiaaliohjelmakorostustaan.
Mielenkiintoisia tietoja näistä patriarkoista siellä kulttuurin kehdossa.
Juuri kuolleen koiran näkeminen tuolilla elävänä oli täysin epäilemätön subjektiivinen kokemus. Vasta ehkä sekunnin päästä tajusin, että vaatteitahan ne olivatkin. Siitä huolimatta, subjektiivisesta näkökulmasta katsoen: näin koirani, jonka piti olla kuollut.
Mika Waltarin Valtakunnan salaisuudessa on sen alkupuolella käsitelty ihmettä, joka saa luonnollisen selityksen, mutta säilyy silti ihmeenä. En enää ihan tarkasti muista, mistä oli kysymys, koska luin kirjan 25 vuotta sitten. Pidin tavattomasti.
Mika w kirjoitti 'jumalaa paossa. johdatuksesta'
ja puhui vuonna 64 jossain osakunnassa vaimonsa koettelemuksista 'menestyksen mukana miehen itsetunto ja turhamaisuus kihoaa päähän pahemmin kuin viin-, tarkoitan häkä'
mistä tämä tuli mieleen
mistäs se nyt tulikaan..
meillä on vaalit täällä kulttuurin kehdossa (heti kun ne julistettiin, maapaloi viisi päivää, jotenkin kuvaa intensiiviä ilmapiiriämme)
..ja mieheni on ehdokkaana.
Lähetä kommentti