sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Elämä pelissä


Ja katso: niin tuli maailma vihdoin valmiiksi, että kuolinpäivänsäkin voi jo laskea nettilaskurilla.

Ihan totta.

Itse kuolen 82 vuotta ja kymmenen kuukautta vanhana.

Että aikaa vielä on ja niinpä Alkon kautta kotiin ja hengellinen kirjallisuus vaatekaapin nurkkaan muutamaksi vuosikymmeneksi.

Laskuri on Ylen, jolla on tuon otsikon niminen ohjelma. En ole katsonut, mutta mainoksilta en ole välttynyt. Tarkoituksena on, että tupakkia ja viinaa vetävä nuorisojulkkis ja ylipainoinen ammattijärjestömies muuttavat elämänsä ja elävät yhtä vanhaksi kuin minä.

Mikäpäs siinä. Turvavyö tulee pitää autossa istuessa kiinni, välttää rasvoja, jatkuvaa kaljoittelua ja stressiä. Nukkuakin pitäisi ja hikeen itsensä treenata.

Hyviä asioita kaikki. Hyviäpä hyvinkin.

Alkoi vaan hieman naurattaa, kun elinikäennustelaskuria kokeiltuani katsoin kirkkokäsikirjan tekstin tälle päivälle:


Matt. 6: 25-34:

"Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Siitä siis vaan heilumaan pitkin poikin Galileaa? Kyllä vain.

Ja jotta kukaan ei ajattelisi, että tekee pilkkaa vakavasta asiasta, niin totean lopuksi, että stressi, turha huoli, acedia, joka keskiajalla nimitettiin kuolemansynniksi, on elinkaarilaskurissakin huomioon otettu asia.

Myäntää sen meinaan siis kapitalistinenkin tiädemies, että murhe tappaa.

(Kuva on Dürerin Melankolia.)

16 kommenttia:

siiri kirjoitti...

minne kaikkosi ystävsipumppe, siellä oli hieenoja kuvia!!?

siiri kirjoitti...

siis ne tosiaankin mahtuis vaatekaapin nurkkaan?

a-kh kirjoitti...

Kerro, kerro kuvastin
vanhaksiko eläisin.

Murhe tapaa, mutta on niitä kuoliaaksinaurattajiakin.

jarvelainen kirjoitti...

Siiri
Olen ihmetellyt Pumpen osalta samaa, mutta en ole tullut kysyneeksi, on kyse jostakin latausvirheestä vai siitä, että hän on poistanut blogin kokonaan.

Riippuu nurkan koosta. Mahtuuko Kallavesikin yhteen tynnyriin, mikäli se on suuri.

A-K.H
Oletko muuten kuullut, että joku olisi oikeasti kuollut nauruun?

vaari kirjoitti...

no jos
tässä kuolla pitää niin miksei sitten yhtä hyvin naaruun

vaari kirjoitti...

onpa miehellä iso vaatekaappi
on mullakin paljon kravvaatteja
ei sen puolleen

jarvelainen kirjoitti...

Vaari
No just kravattien takiahan vaatekaappi on iso.

Leonoora kirjoitti...

Teksti sisältää todella viisaita, lohduttavia, rohkaiseviakin ajatuksia.
Joskus vuosia sitten laitoin tämän seuraavan tulosteen oikein kaappini oveen sinitarralla:
"Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Ikävä vain, että sääolosuhteet täällä meillä rajoittavat täysin vapaata vaellusta :)

a-kh kirjoitti...

JP

En ole kuullut, mutta olettaisin, että kutsu on saattanut käydä naurun aikana. Elvis taisi lähteä vesanpytyltä ja muuan tätini lähti kesken syntymäpäivätanssinsa. Sydämellinen nauru saattaa pidentää ikää enempi kuin metsänreunasta irvisteleminen. Varminta on varustautua hyvillä geeneillä ja välttää sairastumista ja onnettomuuteen joutumista.
Maailma on vähän liiankin valmis. Vieläköhän Pietarin selitys Jeesuksen viivyttelemisestä on voimassa. Ennustukset vanhenevat vasta kun ne toteutuvat, joten odottelen kiihkeästi Marxin lupamaa täydellisen yltäkylläisyyden ihantolaa.

Leonoora kirjoitti...

A-K, eräillähän se ihantola on jo, mutta ei sekään taida olla kylliksi, kumma kyllä.
Hieno paikkahan tämä planeettamme on, ainoat murheenkryynit -pahimmat tuholaiset- sen pinnalla taitavat olla me ihmiset.

Nauru vapauttaa endorfiineja, saa jännittyneet lihakset rentoutumaan, ja mikäs sen parempi kun voi nauraa samalle asialle (-asioille) kaverin kanssa vedet silmissä. Se on katharsista jos mikä!
Nauruun en ole kuullut kenenkään henkeään heittäneen, itse olen ollut kyllä monesti lähellä :)

jarvelainen kirjoitti...

Seppo Knuuttila teki aikanaan väitöskirjan Kansanhuumorin mieli. Hän taisi jossain mainita naurun kahdennentoista asteen, johon kuolee, mutta en tähän hätään muista, mikä se on.

siiri kirjoitti...

hengellisten kirjojen ja muiden vastaavien nurkkaanheitto varmaan tekisi hyvää itse kullekin ajoittain

siiri kirjoitti...

miksei kokonaankin

siiri kirjoitti...

järveläinen joo nauruja on monenlaisia, mainio tutkimusaihe jos mikä, tässä kun rupesin miettimään niin kaikkein eniten mua on naurattanut itse ukko jumala ja se on puhdasta. naurua..

jarvelainen kirjoitti...

Siiri
Riippuu kirjoista. Hurskaasti voisi todeta, että Jeesus ei kirjoittanut riviäkään, paitsi kerran tikulla santaan.

siiri kirjoitti...

niin, mielenkiintoinen tyyppi