Sunnuntaita kutsutaan pieneksi pääsiäiseksi ja syyspääsiäiseksi. Kirkkokäsikirjassa määrätty evankeliumiteksti on Luukkaan 7. luvussa, jossa Jeesus herättää Nainin kaupungissa asuvan lesken pojan kuolleista.
Vanhan testamentin teksti on Jobin postia.
Hän valittaa: sinä nostit minut tyhjyydestä olemaan, nuoruuteni voimaan ja hyvästä elämästäni ja kekseliäisyydestäni seuranneisiin rikkauksiin, ihanien tyttärien ja poikien isäksi.
Nyt on jäljellä tämä, varjo ja saasta, joka olisi parempi pistää Tuonelaan odottamaan kaiken raatelevan vihan loppumista. Ei siis mitään.
Pidä hyvänäsi, ota omasi, kuka muu tätä enää kaipaisi! Ei kukaan.
Mitään ei ole enää jäljellä. Ei mitään. Vie pois.
Tämä on vanha teksti ja vanha kokemus, ihmissuvulle yhteinen, jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin tuleva. Sanatarkka lainaus on seuraava:
”Ihminen, naisesta syntynyt,
elää vain vähän aikaa ja on
täynnä levottomuutta.
Kuin kukka hän avautuu ja
kuihtuu,
on kohta poissa kuin varjo.
Ja tällaista olentoa
sinun silmäsi vartioi,
hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
Voiko saastaisesta tulla puhdas?
Ei koskaan!
Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,
lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.
Sinä olet pannut hänelle rajan,
jota hän ei voi ylittää.
Käännä siis katseesi hänestä pois,
jätä hänet rauhaan,
että hän saisi iloita
kuin palkkalainen työpäivän
päätyttyä.
Kunpa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit sinne, kunnes vihasi
on asettunut,
panisit määräajan ja
muistaisit sitten minut!
Mutta voiko ihminen herätä
eloon, kun hän on kuollut?
Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu
minä kuitenkin odotan,
että raadanta päättyy.
Silloin sinä kutsuisit minua,
ja minä vastaisin,
sinä kaipaisit jälleen
sitä, minkä oma kätesi on luonut.”
(Job 14,1-6, 13-15).
sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
pieni pääsiäinen
ai sen takia isoäiti siis teki kakun
on kunniallisen prodromun, tiennäyttäjän päivä
xantippakin juhlii
en ole vuosiin käynyt messussa, tänään teki kuitenkin mieli mennä
verification solari
Ennen kun minulla ei ollut erityisesti mitään menetettävää, pidin tätä Jobin juttua vain dramaattisena tarinana. Nykyään, kun minulla on perhe ja työ ja paikka maailmassa, tämä teki pitkästä aikaa kovan vaikutuksen. Olisi pelottava ajatus joutua taivaan ja helvetin pelinappulaksi kuten Job. Mieluummin painautuisi elämmän piiloon, kuten Job tuossa aika hauskasti vähän tinkaa Jumalalta, että kun kerran tänne toit, niin jätä minut rauhaan, anna minä hoidan tämän sorvin, tule sitten työn päätyttyä hakemaan. Eikä tartte muistella välillä.
Veela
Tuli itsellekin mieleen lohdutukseksi, että mitä se tänne pitkin metsiä ampuisi, jänikseksi luulee. Job aktualisoituu esimerkiksi silloin, kun itsellä menee verrattain mukavasti, mutta saa tietoonsa melko samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten epäonnen.
Lähetä kommentti