Aleksandrian kirjastot

Professorina ollessa noloimmaksi hetkeksi muodostui se, kun kollega saapui huoneeseen ja kerroin, että valmistelen tässä luentoa, lähteenä: Wikipedia, Wikipedia ja – Wikipedia.

Wikipediaa moni besserwisser moittii ja vastaavasti ûberoberbesserwisser kehuu. Kontribuoin seuraavassa tätä keskustelua kertomalla aamuisen kokeeni tulokset.

Valitsin sumealla logiikalla eli arpomalla mielestäni ensimmäiseksi sinne jääneen aiheen. Arpa lankesi Egyptistä. Mitä Wikipedia kertoo Aleksandrian kirjastosta?

Vertailumateriaaliksi otin suomalaisten painettujen tietosanakirjojen aatelisen, Otavan Ison Tietosanakirjan. Sinne hakusanan on kirjoittanut professori Jaakko Suolahti. 14-rivinen esitys, jonka otsikko on Aleksandrian kirjastot, kertoo, että 3. vuosisadalta ennen Kristusta Egyptin hallitsijat kokosivat näihin kirjastoihin kreikkalaisen kirjallisuuden tuotteet. Pääkirjasto sijaitsi palatsialueen Museionin yhteydessä. Toinen sijaitsi Sarapise-jumalan temppelin yhteydessä. Museionin kirjastossa oli 700 000 kirjakääröä. Se paloi Caesarin aikana, mutta korjattiin. Sarapieionin laitos tuhoutui 391.

Wikipedian artikkeli on tulostettuna 5 aanelosta. Siihen liittyy myös kuvia Aleksandrian uudesta kirjastosta. Artikkeli toistaa Suolahden pätkän tiedot, mutta problematisoi tuhoutumisen historian. Esimerkiksi Caesarin aikaan väitetyn tuhon yhteydessä artikkeli suorittaa lähdekritiikin, jonka mukaisesti 16 mahdollisesta antiikin kirjoittajasta 10 ei tiedä mitään tapauksesta. Artikkelissa pidetään varmana, että Sarapieionin laitos tuhoutui 391 ja ehdottaa, että Aleksandrian kirjaston tuho ajoittuu 300-luvun lopulle.

Artikkelissa viitataan professori Jaakko Frösénin Tieteessä tapahtuu –lehdessä julkaistuun artikkeliin Aleksandrian kirjastot, joka avautuu vaivattomasti linkistä. Frösénin artikkeli on nautinnollinen. Hän johtaa tieteen huippuyksikköä, jonka tehtävänä on pelastaa edelleen olemassa olevan Pyhän Markuksen kirjaston käsikirjoitukset ja painotuotteet.

Pyhän Markuksen kirjasto?

Aleksandrian kirjastot?

Frösén valottaa kysymystä Aleksandrian kirjaston tuhoutumisesta esittelemällä ne puolenkymmentä kirjastoa, jotka Aleksandriassa olivat ja joista Pyhän Markuksen kirjasto oli ja on edelleen yksi. Ehkä tuhojen yhteydessä kirjoja siirrettiin myös kirjastosta toiseen, joten tuhoutuminen on ollut suhteellista.

Frösén kertoo, että Museionin kirjaston esikuvana on saattanut olla Aristoteleen yksityiskirjasto, jonka hänen oppilaansa Neleus kuljetti kotipaikkakunnalleen Skepsikseen ja mistä se myöhemmin kulkeutui sotasaaliina Roomaan. Aleksandriaan ensimmäiset kirjat hankittiin kopioimalla: kaikki kynnelle kykenevä takavarikoitiin, alkuperäinen liitettiin kirjaston kokoelmaan ja omistajalle annettiin kopio. Ajan kuluessa kääröjen kokonaismääräksi tuli joko 500 000 tai 700 000.

Caesarin vierailun yhteyteen liittyvän tuhoutumistarinan osalta Frösén esittää kysymyksen, tuhoutuiko kirjasto vai vain sen varasto.

Tämän äitikirjaston lisäksi oli siis olemassa tytärkirjasto Sarapieionissa, vai pitäisikö sanoa lähikirjasto. Onko niin, että koko palatsialueen tuhoutuessa vuonna 273 kirjaston kirjat siirrettiin Sarapieioniin?

Kolmas kirjasto on tämä Pyhä Markus. Se oli Aleksandrian kreikkalaisortodoksisen patriarkaatin kirjasto. Neljäs kirjasto oli koptikristittyjen kirjasto.

Myös Frösén pitää Sarapieionin laitoksen tuhoutumista vuonna 391 ilmeisenä. Mutta merkitsikö sen tuhoutuminen tytärkirjaston tuhoutumista vai vanhemman pääkirjaston sinne siirretyn kokoelman tuhoutumista yhdessä sen omien kokoelmien kanssa?

Mutta Pyhän Markuksen kirjasto, Aleksandrian kirjasto, ei siis ole tuhoutunut, vaikka se onkin vaeltanut monet vaikeat retket historiansa aikana. Se on se kirjasto, joka sijaitsi yhteydessä Aleksandrian katekeettakouluun, tähän Filonin työn seurauksena syntyneeseen uusplatonistiseen opinahjoon, jonka Ammonius Saccaksen opettamat kristityt, Origenes ja Kleemens omivat ja muunsivat teologiseksi korkeakouluksi. Frösén kertoo, että vuonna 1955 tehdyn luettelon mukaan kirjastossa on 23 746 nimikettä.

Mitä siis kokeemme Wikipediasta osoitti? Induktiiviset päätelmät eivät ole päteviä. Kokeemme on yksittäistapaus. Mutta pitää paikkansa, että Wikipedian välityksellä on tavoitettavissa ainakin Aleksandrian kirjastojen osalta kriittiseen ja mitä ajankohtaisimpaan tutkimukseen perustuvaa asiatietoa.

Jotta voisimme arvioida Wikipedian tiedollista luonnetta, on saatava lisäinformaatiota. Onnistunut yksittäistapaus osoittaa, että tutkimusta kannattaa jatkaa, mikä toisin sanoen merkitsee, että Wikipediaa kannattaa lukea.

Niinpä katsoin myös hakusanan kirjasto, jonka mukaan maailman suurin nykyinen kirjakokoelma on Moskovassa, 42 miljoonaa nidettä. Washingtonin Library of Congressissa on 29 miljoonaa nidettä. Sen sähköistä katalogia olenkin joskus käyttänyt, on näppärä: http://catalog.loc.gov Lohduksi jos vievät yöllä Siperiaan: Novosibirskin kirjastossa on 13 miljoonaa nidettä.