maanantaina, syyskuuta 24, 2007
Only one, one, and one problem
Concerning our national security, we have only one problem: United States.
Mitenköhän olisivat naamat rapakon takana lässähtäneet, jos suomalaisministeri olisi ilman sen kummempaa retorista änkyttämistä kertonut tämän totuuden? Se nimittäin pitää paikkansa yhtä lailla kuin russofobiakin.
Ainakin niiden näkökulmasta, joiden mielestä suomalaisten Nato-vastustus johtuu siitä, että Nato mielletään amerikkalaiseksi järjestöksi.
Tai miltähän olisi kuulostanut, jos ministeri olisi Moskovassa kertonut, että turvallisuuskysymyksemme on Yhdysvallat, Yhdysvallat ja Yhdysvallat?
Pelkäämme historiallisista syistä arvaamattomuuttanne, arvon tove… , anteeksi ylhäiset ystävämme, vaikka tietysti rakastamme teitä yli kaiken, ja maantiede, historia ja kohtalo on sitonut kansojemme vaiheet yhteen. Ymmärrättehän, bolshoi on Venäjä, jonka nykyisessäkin kehityksessä on meitä huolestuttavia piirteitä. Mutta kautta Finlandia-vodkan, emme kykene vahvistamaan puolustustamme kansainvälisesti, koska kansan suuri enemmistö pitää amerikkalaista sotapolitiikkaa vastenmielisenä eikä tahdo osallistua jenkkivetoiseen touhuun, josta poikkeavaa ei oikein ole tällä erää tarjolla.
Jopa kansan syvien tunteiden tulkki ja sittempi puhemies Niinistö taisi sivuuttaa näitä taustoja puhuessaan kryptisesti eurooppalaisemman Naton tarpeesta.
Nato muodostettiin toisen maailmansodan jälkeen nimenomaisesti eurooppalaiseksi turvajärjestelmäksi. Ei tule kuitenkaan ensimmäiseksi mieleen, että Nato on tehty Saksan, Ranskan, Belgian ja Italian turvaksi. Kyllä se vaan jenkkien sotilasjärjestöksi mieltyy.
Joku voisi huomauttaa, että amerikkalaiset eivät ole vetäytyneet Euroopasta, toisin kuin venäläiset, jotka tosin yhtäältä ajettiin täältä ulos ja toisaalta lähtivät, kun rahat loppuivat. Miksi eivät? Jättäisivät kaluston kohtuuhintaan tänne.
Kyllä näissä värkeissä ihan tarpeelliset turvatakuut Euroopan Unionille olisi. Suomenkaan ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä: se on Euroopan Unionin jäsen ja jos Euroopan Unionilla on oma Naton jäämistöstä muodostettu turvatakuunsa, se on myös Suomella, ellei Suomi sitten eroa Euroopan Unionista ja valitse johtajakseen perussuomalaista, perussuomalaista ja perussuomalaista.
Omilla turvatakuilla olisi lähinnä pelotteen merkitys. Ne pitäisivät yllä kynnystä Euroopan alueella suoritettua strategista iskua vastaan. Tositilanteessa niistä ei tietysti nykyistä järjestystä säilyttämään olisi. Historia opettaa, - nyt nousen varpailleni ja lausun uljaasti – historia opettaa, että kun isot armeijat lähtevät Euroopassa liikkeelle, mikään ei ole enää niin kuin ennen - ja silti lopputulos on se, että vanhat pettymykset jäävät henkiin.
Mutta olisiko järjestelmä Suomen kannalta parempi kuin nykyinen kansallinen puolustusjärjestelmä? Sanotaan, että joko Natoon tai rahaa nykyarmeijalle, mutta pitääkö tämä paikkansa, sillä ei kai nyt Natoon meneminenkään ilmaista olisi?
Entäpä, jos paras vaihtoehto onkin, että nykyinen varusmieskoulutus ylläpidetään, mutta puolustusmenoja ei tuntuvasti lisätä. Toiseksi paras vaihtoehto olisi eurooppalainen turvajärjestelmä.
Olenko näin kysyessäni niitä vastuuttomia henkilöitä, jotka antavat armeijan näivettyä? Niin ei kuulemma voi tehdä, koska tositilanteessa ei pärjää.
Itse asiassa meillä oli samanlainen linja ennen talvisotaa ja silti pärjättiin. Mannerheim löi koko 30-luvun nyrkkiä pöytään, että rahaa varustautumiseen, mutta ei vaan tippunut. Vasta aivan talvisodan kynnyksellä huomio alkoi kiinnittyä sotatarvikkeisiin. Tosin viime sodan tärkeimmät aseet olivat kyky liikkua metsässä, hyvä fyysinen kunto ja täisauna. Tässä merkityksessä suomalainen varustautuminen oli korkeata luokkaa. Suomi varustautui sotaan takomalla miekat auroiksi.
Mahdollinen, kuvittelukykyni ylittävä, sodankäynti alueellamme ei ratkeaisi kalustolla. Saattaisi olla sähköt katki ja bensa loppu. Silloin pärjää, jos osaa kaivaa kuoppaa lapiolla ja kirjoittaa lyijykynällä.
Avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla, avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla ja avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla ja idänpoliittisella ryhdillä on Suomessa jalo historia. Siihen sisältyy sekin, kun meiltä lähti viesti, että ellei Neuvostoliitto muuta kantaansa, Suomen hallitus on pakotettu saattamaan sen järkiinsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
verifigation ujohow, shdhysjp
toiseksi paras kirjoitu(kse)s
mulle ainakin selvis mitä ei sanottu
Olen pohtinut, että identiteetti perustuu vastakkainasetteluun. Näinhän se on triniteettiäkin koskien. Olen pohtinut, että identiteetti saattaa traagisesti merkitä, että mieli vaatii uhkakuvia - ainakin epäsuorasti, sillä vastakkainasettelun toisessa päässä oleva on vieras ja siten hieman peloittava. Turvallisuuspolitiikassa oikeistolainen retoriikka vaalii uhkakuvia, minkä johdosta halutaan rautaa rajalle. Minua huolettaa todellisuudentajun menettäminen. Voidaan vähätellä yhtä lailla kuin suurennella uhkaa. Kaiken tämän vouhotuksen keskellä oli kiintoisaa nähdä uutisotsikko, joka ilmoitti, että puolustusvoimien komentajan mielestä joukkoja voisi supistaa, koska grillijonossa nuokkuva reservi on hieman kömpelö.
Olisikohan parempi kestää sitä turvallisuuspoliittista todellisuutta, että kovin vahvaa identiteettiä ei yksinkertaisesti voi olla, koska uhkakuvat lentelevät edestakaisin sinnetänne. Kaksinapainen eikä varsinkaan yksinapainen maailma ei ole.
kyllä joukkoja voi supistaa, vaikka järveläisen mielestä tarvitsemme lyijykynanteroittajia
niillä rahoilla voi maksaa palkkaa lopuille hyvin asiansa osaaville ja motivoituneemmille
ja ihminen on vapaaa
onko euroopassa montakin asevelvollisien maata jäljellä
Anonyymi
Lyijykynää tarvitaan siihen, että sotilaiden palkan voi kirjoittaa muistiin, kun pankkiyhteydet eivät pelaa. Laaja asevelvollisuus eli kansanarmeijatyyppinen malli on Kreikassa, Kyproksella ja Turkissa, valikoiva asevelvollisuus ainakin Itävallassa, Liettuassa, Puolassa ja Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa, Tanskassa ja Virossa. Muissa eurooppalaisissa maissa on joko ammattiarmeija tai sellainen tekeillä. Islannissa ei ole armeijaa lainkaan. Suomen puolustusministeriön mielestä kansanarmeija on halvempi kuin ammattiarmeija.
Kannuksessa ilmestyvässä Lestinjoki-lehdessä Varamies kirjoittaa:
Puolustusministeri Häkämies on Suomea uhkaavia asioita luetellessaan lausunut kolme kertaa turhaan Venäjän nimen. Tasavallan presidentti Halonen ei ole kuitenkaan pitänyt ilmatilan loukkausta tahallisena ja vastauksena puolustusministerin puheisiin."
Tässähän on olennainen.
Huomaatteko miten poliitikot sanomalla asioita tekevät niistä totta
(verificazione amecomm )
Siiri
Politiikka on puhetta, joka on tekoja.
Lähetä kommentti