Only one, one, and one problem

Concerning our national security, we have only one problem: United States.

Mitenköhän olisivat naamat rapakon takana lässähtäneet, jos suomalaisministeri olisi ilman sen kummempaa retorista änkyttämistä kertonut tämän totuuden? Se nimittäin pitää paikkansa yhtä lailla kuin russofobiakin.

Ainakin niiden näkökulmasta, joiden mielestä suomalaisten Nato-vastustus johtuu siitä, että Nato mielletään amerikkalaiseksi järjestöksi.

Tai miltähän olisi kuulostanut, jos ministeri olisi Moskovassa kertonut, että turvallisuuskysymyksemme on Yhdysvallat, Yhdysvallat ja Yhdysvallat?

Pelkäämme historiallisista syistä arvaamattomuuttanne, arvon tove… , anteeksi ylhäiset ystävämme, vaikka tietysti rakastamme teitä yli kaiken, ja maantiede, historia ja kohtalo on sitonut kansojemme vaiheet yhteen. Ymmärrättehän, bolshoi on Venäjä, jonka nykyisessäkin kehityksessä on meitä huolestuttavia piirteitä. Mutta kautta Finlandia-vodkan, emme kykene vahvistamaan puolustustamme kansainvälisesti, koska kansan suuri enemmistö pitää amerikkalaista sotapolitiikkaa vastenmielisenä eikä tahdo osallistua jenkkivetoiseen touhuun, josta poikkeavaa ei oikein ole tällä erää tarjolla.

Jopa kansan syvien tunteiden tulkki ja sittempi puhemies Niinistö taisi sivuuttaa näitä taustoja puhuessaan kryptisesti eurooppalaisemman Naton tarpeesta.

Nato muodostettiin toisen maailmansodan jälkeen nimenomaisesti eurooppalaiseksi turvajärjestelmäksi. Ei tule kuitenkaan ensimmäiseksi mieleen, että Nato on tehty Saksan, Ranskan, Belgian ja Italian turvaksi. Kyllä se vaan jenkkien sotilasjärjestöksi mieltyy.

Joku voisi huomauttaa, että amerikkalaiset eivät ole vetäytyneet Euroopasta, toisin kuin venäläiset, jotka tosin yhtäältä ajettiin täältä ulos ja toisaalta lähtivät, kun rahat loppuivat. Miksi eivät? Jättäisivät kaluston kohtuuhintaan tänne.

Kyllä näissä värkeissä ihan tarpeelliset turvatakuut Euroopan Unionille olisi. Suomenkaan ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä: se on Euroopan Unionin jäsen ja jos Euroopan Unionilla on oma Naton jäämistöstä muodostettu turvatakuunsa, se on myös Suomella, ellei Suomi sitten eroa Euroopan Unionista ja valitse johtajakseen perussuomalaista, perussuomalaista ja perussuomalaista.

Omilla turvatakuilla olisi lähinnä pelotteen merkitys. Ne pitäisivät yllä kynnystä Euroopan alueella suoritettua strategista iskua vastaan. Tositilanteessa niistä ei tietysti nykyistä järjestystä säilyttämään olisi. Historia opettaa, - nyt nousen varpailleni ja lausun uljaasti – historia opettaa, että kun isot armeijat lähtevät Euroopassa liikkeelle, mikään ei ole enää niin kuin ennen - ja silti lopputulos on se, että vanhat pettymykset jäävät henkiin.

Mutta olisiko järjestelmä Suomen kannalta parempi kuin nykyinen kansallinen puolustusjärjestelmä? Sanotaan, että joko Natoon tai rahaa nykyarmeijalle, mutta pitääkö tämä paikkansa, sillä ei kai nyt Natoon meneminenkään ilmaista olisi?

Entäpä, jos paras vaihtoehto onkin, että nykyinen varusmieskoulutus ylläpidetään, mutta puolustusmenoja ei tuntuvasti lisätä. Toiseksi paras vaihtoehto olisi eurooppalainen turvajärjestelmä.

Olenko näin kysyessäni niitä vastuuttomia henkilöitä, jotka antavat armeijan näivettyä? Niin ei kuulemma voi tehdä, koska tositilanteessa ei pärjää.

Itse asiassa meillä oli samanlainen linja ennen talvisotaa ja silti pärjättiin. Mannerheim löi koko 30-luvun nyrkkiä pöytään, että rahaa varustautumiseen, mutta ei vaan tippunut. Vasta aivan talvisodan kynnyksellä huomio alkoi kiinnittyä sotatarvikkeisiin. Tosin viime sodan tärkeimmät aseet olivat kyky liikkua metsässä, hyvä fyysinen kunto ja täisauna. Tässä merkityksessä suomalainen varustautuminen oli korkeata luokkaa. Suomi varustautui sotaan takomalla miekat auroiksi.

Mahdollinen, kuvittelukykyni ylittävä, sodankäynti alueellamme ei ratkeaisi kalustolla. Saattaisi olla sähköt katki ja bensa loppu. Silloin pärjää, jos osaa kaivaa kuoppaa lapiolla ja kirjoittaa lyijykynällä.

Avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla, avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla ja avoimella ulko- ja turvallisuuspoliittisella keskustelulla ja idänpoliittisella ryhdillä on Suomessa jalo historia. Siihen sisältyy sekin, kun meiltä lähti viesti, että ellei Neuvostoliitto muuta kantaansa, Suomen hallitus on pakotettu saattamaan sen järkiinsä.