Amazonin iloina posti kantoi elokuun alussa laatikkoon Vernon J. Bourken teoksen Augustine’s Quest of Wisdom. Life and Philosophy of the Bishop of Hippo.
Kirja on vuodelta 1945. Etusivuilla on kiinnostavia merkintöjä, kuten esimerkiksi “Imprimatur, + Moyses E. Kiley, Archiepiscopus Milwaukiensis. Jotenkin Milwaukeen vääntäminen latinaksi ei tunnu osuvalta eikä se, että Wisconsinissa olisi painolupia myöntävä arkkipiispa, mutta uskottava se on, kun asiasta on mustaa valkoisella.
Lisäksi on leima: St. Paul’s Parish Library, Glastonbury, Conn. Olen tilannut kirjan luokasta “used very good”, koska muita versioita ei ollut tarjolla. Ehkä St. Paulin pappi on hiipinyt salaa kirjan luokse, sytyttänyt kynttilän ja viettänyt lukuhetkiä pimeässä…
Kiitos ja ylistys. Ennen aikaan maailmassa eikä niinkään kauan sitten, vielä kymmenkunta vuotta sitten, oli tavallista, että tällaiset teokset hankittiin kirjametsälle menemällä. Se merkitsi vuorokautta lentokoneessa ja viipymistä riistalla vähintään muutaman viikon. Tällä hetkellä saaliin saa netistä muutamassa sekunnissa, joskin postitus, shipping, viekin aikaa.
Olen suunnitellut yleisesitystä Augustinuksesta. Joitakin pätkiä olen laittanut tähän blogiinkin. Peter Brownin standardielämänkerta eräillä James J. O’Donnellin esiintuomilla lisänäkökohdilla riittää sinänsä pienen elämänkertaluvun taustamateriaaliksi, mutta vilkuilen muutakin.
Bourken kirja on tunnettu ja se oli pitkään tärkeimpiä johdatuksia, ennen juuri tuota Brownin 1960-luvulla ilmestynyttä suurtyötä. Bourke opiskeli Torontossa, johon viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla syntyi merkittävä keskiajan tutkimuksen keskus. Asialla oli erityisesti ranskalainen tomisti Etienne Gilson, joka houkuteltiin rapakon taa. Bourken opettajana toimineen Gilsonin tuotantoon kuuluu myös teos Introduction a l’etude de saint Augustin, joka ilmestyi vuotta ennen Bourken teosta.
Bourken teoksesta ensimmäiset 200 sivua muodostavat Augustinuksen elämänkerran. Kolmen elämänkertaluvun sisällyksen katsomalla pääsee perille pääpiirteistä: Monnican poika, retoriikan opettaja, kristitty platonisti ja vetäytyminen Cassiciacumiin, luostari Tagastessa, piispa, riita donatolaisuudesta, riita pelagiolaisuudesta. Jos teologian ylioppilaat näkisivät sen vaivan, että lukisivat kirjojen sisällysluetteloita ajatuksen ja muistin kera, he tietäisivät jo hyvin paljon.
Toinen osa on suppeampi: vain 100 sivua. Bourke käy läpi Augustinuksen pääteosten De Trinitate, Genesis –kommentaari ja De Civitate Dei pääajatuksia eli Augustinuksen näkemystä Jumalasta ja sielusta, luomisesta ja luodusta maailmasta sekä yhteiskunnasta. Jälleen vähällä vaivalla sivistyneeksi. Mene, myy kaikki, mitä sinulla on - eli luultavasti tupakkapaperia ja –kone -, osta Bourken kirja ja lue sen ensimmäinen sivu, niin tiedät Augustinuksen pääteokset nimeltä.
Teos on kirjoitettu yleistajuisesti ja paikoitellen hieman maalailevasti. Nootisto kulkee sivun alareunassa ja sisältää runsaasti viitteitä Augustinuksen teoksiin, kirjeisiin, sekä tutkimukseen, josta valtaosa on edelleen tähdellistä.
Erinomainen ensikäden tieto ja johdatus tämän monialaisen ja monella tavoin vaikuttaneen henkilön elämään ja ajatteluun. Tiedossani ei ole aivan vastaavia yleistajuisia mutta samalla skolaareja esityksiä. Koska kirja on julkaistu jo 70 vuotta sitten, onkin aika jo panna se viralta uudella samantyyppisellä esityksellä. Tosin oma dispositioni on käänteinen Bourken esitykseen verrattuna. Elämänkertaosuuden laajuus on 2/5 Bourken esityksestä ja Augustinuksen tuotannon esittely esityksen varsinainen pihvi.
Mukana runsas kuvitus eli tasan tarkkaan kaksi: Augustinuksen aikaisen Afrikan kartta Caesareasta Hierosolymaan sekä vuonna 1900 Rooman lateraanipalatsista löytynyt luultavasti 6. vuosisadalta peräisin oleva fresko, jonka arvellaan esittävän Augustinusta. Kopioin sen tähän Augustinuksen kotisivuilta. Ne ovat ensimmäiset yhdenkään pyhimyksen kotisivut netissä. Ylläpitäjä on yllämainittu O’Donnell.
22 kommenttia:
Oletko kiinnostunut Augustinuksen opillisesta annista kristinuskon teologiseen rakenteeseen vai Augustinuksesta teologisena ja filosofisena ajattelijana. Jos kirkollisessa traditiossa on jotakin häneltä omaksuttua, niin olisi aika paavillista väittää sen olevan siellä Pyhän Hengen vaikutuksesta. En tosin tunne siviilimielipiteitäsi uskonnosta. Itse edustan henkilöä, joka saattaisi tietää, miten pitäisi uskoa, jos uskoisi. Sehän on jo pikkusormen luovuttamista Jumalalle, vaikka pitääkin ovea avoinna Saatanalle.
Pelkästään arkijärkisesti ajatellen olen sitä mieltä, että on hyvä tietää miksi uskoo ja mihin uskoo, mutta tiedän myös, että usko Jumalaan voi olla tunnetila, jota järkisyin on ihan turha lähteä mestaroimaan. On pakko myöntää, että meissä on myös hurahtaneita.
Muuan helluntailainen (en sano hurahtanut)kertoi minulle, että hän luuli kastettuna seurakunnan jäsenenä olevansa uskossa osallistuessaan luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksiin, raamattutunteihin ja muiden sakramenttien vastaanottamiseen ja kaikenlaisiin hengellispohjaisiin aktiviteetteihin, kunnes tuli uskoon.
Tässä nyt sotkin arkiajattelun tieteellisiin pohdintoihisi, mutta haetannooko tuo mittää.
PS. Kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa kirkon "asiantuntijat" vastasivat kuuntelijoiden hengellisiin kysymyksiin. Ihmiset kipuilivat mitä moninaisimpien asioiden kanssa. Joku ei tiennyt, että pitääkö hänen rukoilla yksin Jumalaa vai myös Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Asiantuntijat pohtivat, että niin, tämä asia kuuluu siihen kolminaisuusopin piiriin. He päätyivät tulokseen, että kyllä tässä puhutan siitä yhdestä ja samasta Herrasta. (Ja sitten seuraavaan kysymykseen.) Taso oli kautta linjan tätä. Toivottavasti osasivat edes hävetä.
A-K.H
Olen kiinnostunut Augustinuksesta ensisijaisesti teologisena ja filosofisena ajattelijana eli minua kiinnostaa sellaiset asiat kuin hänen mielen filosofiansa, teoriansa ajasta, todellisuudesta, tahdosta jne. Mutta olen kyllä miettinyt, että vähintäänkin luettelomainen selitys teologisista opeista (predestinaatio, armo, kolminaisuusoppi, perisynti jne.) pitäisi esitykseen omana pakettinaan sisällyttää, jotta näkisi, mihin asioihin hän on vaikuttanut.
Tuollaiset ohjelmat ovat kaameita. Siviilimielipiteiltäni olen körttiläinen ja tapakrististitty luterilainen, jonka mielestäni isoista asioista kannattaisi pitää melko vähän ääntä.
A-K.H
Christopher Kirwanin Augustine käy läpi analyyttisen filosofian pohjalta Augustinuksen filosofisia ideoita ja Gerard O'Daly Augustine's Philosophy of Mind on loistava perustutkimus ajattelua, tunteita ja tahtoa koskevista näkemyksistä. Tiedossani ei ole kuitenkaan sellaista esitystä Augustinuksen uskonnonfilosofiasta, joka kuuluisi harrastajan peruspakettiin. On erilaisia dogmatiikan tutkimuksia tai erityiskysymyksiin kohdistuvia tutkimuksia. Suomessakin Mikko Juvan De Civitate Dei -teosta koskevan väitöskirjan jälkeen on väitelty (Rannikko) Turussa Augustinuksen tahdon teoriasta, ja Heikki Kotila teki Cambridgessä väitöskirjan kuolleiden muistamisesta Augustinuksella. Timo Nisula valmistelee väitöskirjaa A:n syntiopista. Hän on julkaissut myös joitakin käännöksiä, jotka ovat luotettavia.
niinno akh häpeää onkin tärkeää saada aikaan kaikkialla
mainitsemasi kysymyksen esittäjä var masti oli leikkimielinen muslimi
Augustinuksen mielenliikkeet ja elämä olivat sellaisia, että jos mielii älytä hänen käsitystään synnistä ja seksistä, sitä elettyä historiaa ei sovi vähätellä. Minusta nimenomaan eletty elämä tekee asioita helposti lähestyttäväksi ja tajuttavaksi. Henkilökohtaisesti tunnen A:ta aivan tolkuttoman heiveröisesti, mutta vastikäänhän Petrikin heitti tänne kommenttiosastolla kirjasuosisuksia.
Teillähän onkin paralleeliset aiheet rauno sedän kanssa, alkusynti ja augustinus
Pyhien kotisivuja löytää helpostikin, kuten lempipyhäni Hildegard Bingeniläisen tietysti ja näköjään Mestari Ekhartilla on jopa seura. Kiitos tuosta huomautuksesta, taas tuli uutta tutkittavaa!
Muuten, minusta kuulostaa jotenkin toisensa poissulkevilta olla körttiläinen ja tapakristitty?
KV
Ei olisi tarvinnut vaivautua Tuonelasta tähän matoiseen maailmaan perustamaan blogia vain sanoakseen tuon.
Veela
En ajattele mainitsemiasi asioita toisiansa poissulkevina, mutta ehkä minulla on jommastakummasta väärä käsitys. Seurat ovat melkein joka tyypillä, ja kotisivujakin, mikä on tietysti hieno juttu. Hildegaardia on jonkin verran suomennettu Teinosen kokoelmassa Rakkauden tieto, tietänet tapauksen?
'Rakkauden tieto' lojuu tuossa pöydälläni.
Pitäis se lukea ja mennä vasta sitten pornosaiteille..;)
Mutta kumpi kiinnostaa enemmän: näkymätön vai 'näkyvä'?
Taistelu mielenliikkeistä(ni) tässä asiassa on ankara.
Terveisiä vaan Akulle.
varro kalevi! minulla on kutsumus
Rauno Räsänen
Tuskin pahastut, kun paljastan tuolle Vainaalle paralleelisten kirjoitustemme syyksi sen, että kuulumme samaan salaseuraan: Tomppeliherroihin. Aiheet jaetaan Tomppeliherrojen salakokouksissa veljien kesken.
Minun käsitykseni on, että ollakseen tapakristitty ei pitäisi olla erityisesti mitään sisäistä ajatusta tahikka mielipidettä minkäänlaisista uskonasioista, koska kristittyys on vaan perintöhuonekalu salongin nurkassa. Eli jos ajatuksia on, ei voi olla tapakristitty. Kai körttiläisyys edellyttää tiettyä ajattelua/ tunteita? Ellei sitten ole olemassa tapakörttiläisyyttäkin jo :-)
Kas Teinosta en ole tavannut enkä avannut, täytyypä löytää sen luo, koska se joka paikasta pulpahtaa aina esiin.
Veela
Miltäs kuulostaisi "siivosyntinen".
Veela
Ok. Lisäisin kuitenkin, että käsitän körttiläisyyden pidättyväisyydeksi mielipiteiden osalta (jos nyt ei lasketa jotakin sellaista kuin että nöyryys on tärkeää ja ihminen on pieni ja Jumala suuri jne., jotka oikeastaan eivät ole kovinkaan henkilökohtaisia mielipiteitä, vaan traditiossa eläviä asennoitumis- ja käyttäytymismalleja, jotka sopivat tietyntyyppisille ihmisille) ja tapakristillisyyttä en ajattele vain museokäytänteenä, vaan sellaisena, että on tärkeää käydä joulukirkossa ja virittäytyä pääsiäisviikkoon, vaikka nämä sattuisivatkin henkilökohtaisten mielialojen kannalta sopimattomaan aikaan eli eivät erityisemmin "kolahtaisi".
Virittäytyä pääsiäiseen ja käydä joulukirkossa voi olla päinvastaisista syistä tärkeää. En halua udella sinun syitäsi, mietin vain asiaa eteenpäin.
Huomaan että en tiedä tarpeeksi körttiläisyydestä. Tarkoittaako pidättyväisyys mielipiteistä pidättyväisyyttä niitä julkistamasta vai yleensä määrittelemästä uskomistaan edes itselle? (onkohan se edes mahdollista...)
Vainaan arvelu siitä, että kysyjä olisi ollut leikkimielinen muslimi, jonka mielestä kristinusko on polyteismiä, jossa kristityt syövät yhtä jumalistaan, ei tainnut tällä kertaa osua oikeaan. On ihmisiä, jotka sanovat, että kyllä minä vielä Jumalan ymmärrän, mutta sitä Jeesusta ja pyhää henkeä en.
Jos presidenttiehdokas Elisabet Rehn julistaa, ettei Jeesuksen olemassaoloa ole historiallisesti todistettu, niin mitä sitten ajattelee ympyrähuulinen, yksinkertainen yhteinen kansa. Vaikka en edellytäkään riviuskovaiselta turhaa teologista syvällisyyttä, niin kyllä joitakin perusasioita pitäisi tietää. Onhan kuitenkin käsketty opettaa. Ehkei mistään tietämättömälle lueta hänen tietämättömyyttään synniksi, jos hän muuten on elänyt säällisesti. Paavin kirkossa muistaakseni ajatellaan vähän siihen tapaan. Sellaisiakin kristittyjä on, jotka rukoilevat enkeleitä ja Jeesuksen äitiä ja isoäitiäkin.
Ei tiedä, vaikka joskus suurin osa Euroopassa asuvista miehistä kulkisi rätti päässään ja naiset miten kuten.
Islamissa ajatellaan, että kaikki syntyvät islamilaisiksi, mutta jotkut huonoksi onnekseen esimerkiksi kristittyyn perheeseen.
hyvä teologi
epäilyni ovat menneisyyttä
veela voisinpa sanoa samaa:
tapakristitty ja jotain muuta.
selittäisin vain hitusen eri tavalla
Veela
Liikkuuhan sitä kaikenlaisia mietteitä mielessä, lähes koko ajan, kuin linnut, mutta eivät pääse pesiytymään lahoon puuhun.
vaikutat kovin ennakkoluulottomalta kaverilta, kalevi hoo
Kolopesijär rakastavat lahoa puuta.
Lähetä kommentti