Ostaisitko tältä puulta käytetyn kesän, kysyin hetkessä joka sai minut pian aivovaurioon.
Olin suunnittelut projektihakemusta, mutta se muuntuikin projektiohakemukseksi eli omien huonojen puolien siirtämiseksi toisaalle. En perustanut komiteaa selvittämään asiaa, vaan oivalsin, että syksy oli saapunut mukanaan loisteliaimmat ominaisuutensa, jotka ovat auringonlaskun värejä.
Nautin siitä. Ja ylistän.
Ennen kuvittelin, että vain kesä on. Mutta vuosien vieriessä kaikki vuodenajat ovat lunastaneet paikkansa niin kutsutussa sielunmaisemassa. Elvistelen niille, jotka asuvat vain yhden tai kahden vuodenajan seuduilla ja koen sääliä.
Katu-uskottavuuteni on jo kauan sitten mennyt, mutta syksyn värit ovat.
Ja mitäkö tahdon tällä kaikella sanoa, oi Odysseuksenpoika? En mitään, en erikoista. Mainitsin vain, miltä tuntui.
Ja ajattele sitäkin: olisitko onnellinen, jos ihmiset taputtaisivat käsiään, kohottaisivat kiitoksensa taivaisiin asti puhettasi kuultuaan; jos he pystyttäisivät sinulle patsaan, joka pestäisiin päivittäin kirkaskatseisuutesi muistoksi; jos he nimittäisivät katujensa nimet sinun sanojesi perään; olisitko onnellinen, mikäli he nimittäisivät sinut tribunaaliksi, jonka valta ylittäisi muiden johtajien vallan; jos he vielä kuoltuasi ylistäisivät tekojesi voimaa säkeissään ja sanojesi viisautta lauluissaan, oi Odysseuksenpoika; olisitko onnellinen, nyt kerro sa mulle, jos sinulta kaiken tämän jälkeen otettaisiin syksyn värit pois?
Ja jos sanoillasi tai silkalla katseellasi olisi valta sitoa Orion ja Seulaset, sanoa lumelle ”tule” ja se tulisi. Riittäisikö se sinulle?
Tai asuisit talvisessa palatsissa, jonka tornit hipovat planeettoja ja vallihaudat ovat tuhannen sylen syvät. Niiden ylitse kulkevia kettinkejä tonninpainoiset jättiläiset pyörittäisivät lohikäärmeen piiskatessa heidän selkäänsä tulta miekkojen kilon häikäistessä, kun kuljet ja mietit sotasuunnitelmaa. Olisitko siihen tyytyväinen, riittäisikö se sinulle, vaatisitko muuta? Sanoppas se, olisitko sittenkin vailla, jäänyt ilman ja osaton?
17 kommenttia:
Hei Petri hyvä,
Kiitos hienoista, koskettavista,
varsin inspiroivista, viisaista
ajatuksista.
En olisi mitään, jos saisin tuon
kaiken sen rinnalla mitä nyt on:
Ihmislapsen arka katse ja tuskaisen
yksinäinen taival kohti maatuvaa,
sepäs on iloni lintunen
laulaa kanssa tahdon uudestaan
sydämeni virren, joka avaa
ihmissukuni, koko luonnon
loistoonsa ennen lumen valaisua
kaikkiallisesti sieluni pellot
Saavun näkymättömään taloon jonka Sinä rakensit elämälleni saatekirjeeksi jolle sain lahjaksi osoitteen rakkaitteni, itsenikin luo -perillepääsy
on lähtökohtaisesti meissä
kaikissa -iloitkaamme!
Ps. En kontrolloinut itseäni.
Näin kai pitäisi ihmisen uskaltaa
olla olematta erinomaisuuden vankina - minulle se ei jostain
syystä ole vaikeaa;)
Ystävällisesti Matti
joo kuumaa on
mieheni isän nimi on odysseus
ja asun kahden vuodenajan seuduilla
mutta lordin aukiolla on kolme(3!) astetta
i think im falling
niin ja burmasta puheenollen
kävimme siellä,vaikka sanotaan ettei saisi mennä
hienoa että munkit suosittelevat vallankumousta
hienoa, että sellainen on tulossa.
miten rakentaa silta onnen teoriasta onnen käytäntöön?
jos ei ole muuta tekemistä ja kaipaan jotakin, laivojen lähtö satamasta helpottaa. ihmeellistä miten sama lataus toistuu joka ilta kuuden maissa. rautatieasemat ovat myös kova juttu; siellä kaupataan, tuskastutaa, juopotellaan, suudellaan, sammutaan, odotetaan, nauretaan, tavataan ja keskustellaan. tärkein elementti on pieni levottomuus.
käyn jossakin valtion virastossa kysymässä asiaa, josta tämä virasto ei ole vastuussa. pistän hyrrän pyörimään ja kuuntelen. hämmästyn.
vietän päivän kansallismuseossa. historia selittää yllättävän paljon.
vältän kaikkea ruuhkaa. tungoksessa ihmiset eivät osaa katsoa ympärilleen. jos mieleni on tiukka, vältän ihmisiä jotka kiirehtivät ja juoksevat. hakeudun paikkoihin, joissa tuoksuu hyvältä ja joissa ei ole käytetty muovisia huonekaluja.
käyn saarilla sumuisina ja sateisina iltoina. meri velloo ja kohisee.
en mene supermarkettiin, siellä ei kukaan välitä minusta. menen elokuva-arkistoon katsomaan vanhaa ja pateettista venäläistä elokuvaa. pääsen oikeaan rytmiin.
nukun paljon. unet ovat sittenkin ihmisen parasta todellisuutta.
luen vessakirjoituksia. niistä saa käsityksen päivän teemoista ja ihmisen haluista. joskus totuuden sanat on raapustettu tussilla pienelle lapulle ja liimattu sähkökaappiin tai lauta-aitaa.
hymyilen. helsinkiläisen saa hermostumaan, kun häntä katsoo suoraan silmiin ja hymyilee, ihan noin hyväntahtoisesti.
kävelen vieraassa maassa kartta kädessä. pää on hyvä pitää pystyssä ja katse korkealla.
opiskelen, vaikka suurimmat haaveet aktiivisesta ja keskustelevasta yliopistosta haihtuivat aikanaan jo porthanian pyöröovista selviydyttyäni.
istun suurkirkon portailla ja luen kirjaa. samalla pääsen monen japanilaisperheen valokuvaan.
istun kirjaston lehtisalissa, jossa tuoksuu Helsingin pultsari ja Sanomat - painomusteen ja virtsan ikimuistoinen sekoitus. siellä tapaan vanhoja ummehtuneita miehiä ja höpiseviä naisia - tavallisia ja tavattomia ihmisiä harhauttamassa ajatuksiani tenttikirjoista kitkemättömille pelloille.
menen itseeni, jossa välillä uinuu ja välillä räjähtää.
kokonaisuuden tajuamisen kannalta oleellisia ovat omat rinnakkaiset ihmissuhteet. niihin kannattaa satsata paljon. ihmisissä on rakkautta ja mirhamista ilmapiiriä.
Ad Omnia
Noinpa tarina jatkuu. Omalla kohdallani kysymysten esittäminen alkoi muuntua auringonlaskusta ja Augustinuksen Contra Academicos-teoksen omistuskirjoituksesta hyvinvoivalle Patriciukselle, menestyksen ja onnellisuuden väliseen kysymykseen liittyen.
verification arvo
paras, parhaimpia
kirjoituksiasi!
Säälikää ihan vapaasti. Elän kesästä kesään. Vimeisenä syksynä Vantaan Jokivarressa tuskailin, että ei enää ainuttakaan tällaista. Syksy oli aina pitkä, märkä, pimeä tunneli. Nyt se on noussut jo tällekin korkeudelle kuin hirvikärpäset. Mattinelli saa suksia kuuhun, mutta Petri nauttikoon tästäkin syksystä.
Siiri
Kerro kuitenkin Odysseukselle terveisiä Rovaniemeltä.
Ehkä asioiden merkitys on siinä ettei niillä ole merkitystä.
Kiintoisa kysymys, vaihtaisinko vaikkapa syksyn värit hirmuiseen valtaan. (minä nyt otin runokuvan todesta)
Helppo sanoa, etten ikinä, koskapa moista tarjousta ei taida tulla lähipäivinä, enkä siksikään, että silloin olisin aivan toinen ihminen. Mutta jos se ikäänkuin olisi mahdollista, noin ihmisrodun edustajana, vaihtaisinko?
Meidän suvun ongelmana näyttää olevan, että värit usein vaihdetaan vallan tavoitteluun .
Veela
Tuo ylläoleva oli kommentti kommenttiisi. Suvulla tarkoitan ihmiskuntaa.
Niin, siksi juuri sitä mietinkin, kun ihmiskunnan taipumus tuntuisi olevan kasvaa nauttimaan enemmän vallasta kuin väreistä. Minkälainen olen ihmisenä, voisinko minä lähteä siihen mukaan, siis jos tilaisuus valtaan tulisi. Tuntui fyysisesti pahalta kun ajattelin maailman kauneudesta luopumista, miten se nyt reaalisesti tapahtuisikaan. En varmaan voisi. Toivottavasti.
nhnheh
Sinulle ohjeeksi jos tilaisuus tulisi, luin mirari vossia
en tiennytkään että katolisilta on kieletty osallistuminen politiikkaan ranskan vallankumouksen jälkeen'kielletty sananvapaus
lehdistönvapaus
..demokratia
maastrichin sopimus puhuu 'principal of subsidiarity' stä
Lähetä kommentti