Vaikea kysymys

Eilen ylioppilaskirjoituksissa oli tehtävä, joka oli asetettu suurin piirtein näin: vertaile maailman kahta suurinta kristillistä yhteisöä, roomalaiskatolista kirkkoa ja helluntailaisuutta.

Noin se suurin piirtein menee, kun silmäilee erilaisia uskontotilastoja. Roomalaiskatolisia on reilu miljardi, helluntailaisia arvioidaan olevan laskutavasta riippuen 100 – 350 miljoonaa ja ortodokseja 220 miljoonaa. Luterilaisia on balttiarallaa 60 miljoonaa, lähinnä Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä ameriikoissa, missä luterilaisen kirkko (ELCA) on jäsenmäärältään joitakin satojatuhansia suurempi kuin meillä täällä kurjuuden, puutteen ja eristäytyneisyyden sekä kaikenlaisen mitään tietämättömyyden alhossa, köyhässä kotimaassamme Suomessa.

Helluntailaisuuden keskukset ovat Afrikassa (40 miljoonaa) ja Etelä-Amerikassa (32 miljoonaa). Euroopassa helluntailaisia on vähän, vaivaiset kolmisen miljoonaa.

Katsahdin kysymystä ja ajattelin ensin väärin, että tässähän on vähän kuin valloissa, että maailma menee kahdeksi puolueeksi, joilla ei ole kovinkaan paljon eroa. Tai vähän kuin kotimaassa, jossa on välillä keskusteltu, että tarvittaisiinko tässä muita puolueita kuin vasemmisto ja oikeisto. Että uskonnossakin maailma keskittyy kahtaalle: instituutiota, virkaa, sakramentteja ja traditiota painottavaan muotoon ja henkilökohtaista kokemusta painottavaan muotoon. Mutta tulkinta on liian yksioikoinen.

Eurooppa, Afrikka ja Latinalainen Amerikka ovat tässä keskeisempiä avainsanoja. Mutta en uskalla enkä siis taida analysoida, missä merkityksessä, koska kyseessä on luultavasti niin monisyinen ilmiö, että asian järkevä ja uskottava käsitteleminen ei nyt oikein irtoa.

Sairaan ikävää sanoa, mutta valveutuneen vastauksen laatiminen tähän kysymykseen vaatii jo niin sanottua huippuosaamista; kysymys taisikin olla jokerina.

Hyvässä vastauksessa tulisi esittää myös huomautuksia molempien taustalla olevasta kulttuuripohjasta ja pohtia, millä tavoin esimerkiksi afrikkalainen kulttuuri muodostaa maaperää helluntailaisuuden uppoamiselle juuri sinne ja mikä eurooppalaisesta kulttuurista tekee helluntailaisuutta ja protestanttisia uskonnollisia liikkeitä ylipäänsä niin vähän sulattavaksi.

Sekin kysymys herää, mikä on tämän ilmiön, helluntailaisuuden esiintyminen roomalaiskatolisuuden rinnalla suurimpana kristillisenä yhteisönä, suhde rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välisen suhteen kysymykseen. Sehän on monen maailmantapahtumia ja trendejä ytimellisesti seuraavan mukaan keskeisin avain pimeyden ytimeen.

Jäitä hattuun: Afrikan väkiluku on yli 900 miljoonaa henkeä. Näin helluntailaisia on 5 %, joten ei se ehkä kovin merkittävä kulttuurinen vaikuttaja ole maanosan kannalta. Uskontokarttaa katsellessa Afrikka näyttää olevan islamin aluetta päiväntasaajalta Vantaanjoen suuntaan tarkasteltaessa.

Olisikohan kaikkein yksinkertaisin vastaus se, että isoista protestanttisista yhteisöistä luterilaiset ovat niin hyvää pataa kahden perinnäisen kirkon, roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa, että luterilaisuudesta ei oikein irtoa leipää siihen nälkään, johon helluntailaisuuteen kulkeutuvat ihmiset etsivät täytettä? Näin ajateltaessa uskonnollisessa etsinnässä olisi ikään kuin aukko, jonka lähestyvillä ei ole uskonnollisen käyttäytymisen muotojen näkökulmasta erityisempää tungosta helluntailaisuuden lisäksi.

Meinaan, että se saattaa olla niin, ettei helluntailaisuuden nousu toiseksi suurimmaksi kristilliseksi yhteisöksi kerrokaan niinkään perinnäisen institutionaalisen uskonnon kanssa syntyvästä kilpailusta vaan siitä, että perinnäinen kristillinen uskonnollisuus on sikäli vankkaa, että sen todelliset vaihtoehdot ovat islam sekä uskonnottomat. Tästä katselmasta käsin roomalaiskatolisuuden ja helluntailaisuuden asettaminen samalle viivalle on hieman samalla tavalla harhaanjohtavaa kuin naispappeuden vastustajien huomautus, jonka mukaan suurin osa maailman kristityistä ei hyväksy naisia pappeina. Riittäisi tietysti sanoa, että roomalaiskatolinen kirkko ei hyväksy, ainakaan vielä.

En tahdo pelotella sinua, oi nuori abiturientti, saat varmasti hyvin pisteitä, jos olet luettelomaisesti maininnut opinkäsitteiden, institutionaalisen järjestäytymisen ja käytänteiden välillä vallitsevia eroja ja yhtäläisyyksiä ja kenties maininnut, että helluntailaiselta pohjalta syntynyt karismaattisuus on limittynyt myös roomalaiskatolisen kirkon sisälle.

Tarkoitukseni on vain vihjaista, että uskonto on kouluaineiden joukossa eräässä mielessä helppo ja toisaalta tavattoman vaikea. En osaisi antaa suoralta kädeltä kovinkaan hyvää vastausta tähän kysymykseen.

Muutoin olen sitä mieltä, että Pluto on planeetta.