(Ex)(R(x)&(y)(y/x>-R(y))&K(x))
Eli: on x, x on Ranskan nykyinen kuningas ja kaikille y-yksilöille pätee, etä jos y ei ole x, ei y ole Ranskan nykyinen kuningas, ja x on kalju.
Siinä se on! Hurraa. Ensimmäisen kertaluvun predikaattikalkyylissa esitetty Russellin määrättyjen kuvausten teoria. Kiitos ja ylistys.
Ranskan nykyinen kuningas ja sen analyysi on 1900-luvun filosofian kenties kuuluisin esitys ja sen kaava tunnettu kuin suhteellisuusteorian tai veden.
Keksintö oli aikanaan vallankumouksellinen, sillä se suuntasi filosofian kielen analyysiin sekä toi sen apuvälineeksi formaalisen logiikan. Filosofia oli saavuttamassa aseman tieteiden joukossa, ja mikäs sen hienonpaa.
Samalla kaavaan on kytketty analyyttisen filosofian niin ensimmäisen kuin toisenkin aallon kuolemansuudelma: jos se pimeys mikä sinussa on, on valoa, mitä onkaan pimeys, voisi joku todeta.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
JOhdatus tieteenfilosofiaan ja rationaaliseen ajatteluun vai mikähän se oli kurssi, on ainoa, jonka olen suorittanut. Olin hyvä piirtelemään noita häkkyröitä. Ja pidin Toivo Holopaisen kuivasta huumorista. Sittemmin en ole ollut aiheen kanssa misssään tekemisissä. Jopa vierastan. Mutta jos lukioaikana olisi sanottu, miten matematiikka ja teologia liittyvät toisiinsa, olisin varmaan innostunut matematiikasta.
Mutta on mulla vain aika vieras olo silloin kun todellisuuden äärimmäisestä merkityksestä puhuttaessa joku ryhtyy piirtelemään noita häkkyröitä. Se on se ihmistyyppi, jonka täytyy kaikissa oloissa voida osoittaa sormella. teologiasta se asenne tekee taikauskoa. Ja tällaisen filosofisen tradition liepeillä synytnyt teologia on okkultismia, en voi ajatella muutoin. Oliko muuten joku prosessifilosofeista, Whitehead tai muu, Russelin kavereita? Ihan eri linjoilla.
Lisään. Sormella osoittelulla tarkoitin, että Ranskan kuninkaalla on täsmällinen vastine muodollisessa kirjainhäkkyräsekamelskassa. Minäpoika se vain uin siinä Tillichissä ja siksi tämä juttu pomppaa näin. Siis merkkien ja symboleiden ero kun on niin valtaisa. Tillichin peruskritiikki oli, että pelkät merkit ovat ontologian kannalta pinnallisia eivätkä ilmaise perimmäistä. Sitä ei voi osoittaa sormella.
Petri tuntee Tillichin symboliteorian varmasti minua paremmin. Ja varmasti Paulusta Chicagossa seurannut Ricoeur on samaa heimoa. Minusta paljon kiehtovampi maailma kuin tuo kapeahuulisten kello viiden teetä lipittävien forma. Huomaa kyllä, että mikään filosofi en ole, en sinne päinkään.
Don Jusa
Juu. Viime vuosisadan alun vallankumous filosofiassa oli Whiteheadin ja Russellin yhteinen teos Principia Mathematica. Wittgenstein totesi "logic is hell" ja kun Russell kysyi, miettiikö tämä logiikkaa vai syntejään, vastasi, että nehän ovat sama asia. Eli sellainen leikkauspiste ainakin matematiikan ja teologian välillä on nähty.
Ala sinä kirjoittaa blogeja formaalikielellä. Minä perustan runoblogin, johon kirjoittelen runoelmia binäärimerkeillä.
Mennäkseni itse asiaan, niin mihin on kadonnut sumea logiikka, joka kuului ainakin minun logiikankurssiini. Sille on tainnut käydä kuin peruskoulun ala-asteen joukko-opille.
Logiikka on Prokrusteen vuode.
Vaikka miten hienovaraisesti se ' kaavoittaisi' todellisuuden, niin aina se on supistamassa - ehkä jopa tappamassa kokemusta.
Toki ymmärrämme paremmin, kun olemme johdonmukaisia ja yritämme selittää kaiken pelkästään identtisen ja ristiriidattomuuden kautta.
Täytyy vain uskaltaa esittää kysymys: mitä me ymmärrämme paremmin, kun redusoimme maailman noihin häkkyröihin? Logiikkaa itseään vai ihmistä/maailmaa?! Minun vastaukseni jo varmaan tiedetään...
Ja etteikö ihmisellä muka voisi olla mielessään yhtäaikaisesti kahta tai jopa useampaa toistensa kanssa ristiriitaista mielipidettä ja/tai mielentilaa?
Kyseli Nietzsche ja vastasi, että kyllä voi, eli Aristoteles on väärässä, mitä tulee kolmannen poissuljetun lakiin (tertium non datur).
Eikä meitä tässä sumea logiikka auta yhtään paremmin. Fuzzy logic on vain hienojakoisempaa kaksiarvologiikkaa - nothing more.
Mutta kokemus/elämys/emootiot ovat sellaisenaan aina tulemisen - ei olemisen - tilassa, - ja siten tavallaan 'autonomisia ja koskemattomia' - kaikessa ristiriitaisuudessaankin, ja kun logiikka alkaa niitä paimentaa, se on vähän samaa kuin pantaisiin susi lammaskoiraksi.
Eikä auta vaikka suden rotu olisi IF (Hintikan Indipendence Free-susi). Se nimittäin tappaa 'elämyslampaita' yhtä lailla kuin Aristoteleen syllogismit.
Logiikka on kuin suuri pato, jonka virtaava vesi ajan mittaan kuluttaa ja murskaa. Muussa tapauksessa pato aiheuttaa lopullisen luonnonkatastrofin.
*
Olen palaamassa lopullisesti Herakleitokseen. Ongelmana Herakleitoksen kohdalla tosin on hänen käsityksensä logoksesta.
Miten tulemisen, ristiriidan ja vastakohtien todellisuus voi ilmentää jonkun hallitsevan universaalin järjen - logoksen - olemassaoloa.
Herakleitoksen logos/logiikka, jonka Hegel sitten vei liki mahdottomiin äärimmäisyyksiin, on psykologistista: se ei ole muodollisesti vaan 'sisällöllisesti' totta.
Mutta tämä ongelma sitten viekin pohdinnan jo väistämättä - jos ei metafysiikkaan niin ainakin metafiktioon.
Kantin yritys tehdä metafysiikasta eräänlainen tiede mm. jakamalla väitteet analyyttisiin ('muodollinen') ja synteettisiin ('sisällöllinen') ei vakuuta, joten todellisuudesta on pakko puhua metafiktiivisesti - ja sitähän moderni fysiikka äärimmillään juuri tekee...
(Löytyy myös omasta blogistani)
Ad A-K.H
Jos p niin q. Ei ole sumeasta logiikasta paljoa puhuttu. Kun kirjoitin väitöskirjaa ja esille tuli jokin hämäräperäinen juttu, Knuuttila ehdotti, että laita siihen että asia on sumea (jotta tekisin contemporaryn vaikutelman). Sen verran siitä on ehkä muutoinkin jäänyt jäljelle.
Ad Rauno Räsänen
Esisokraattinen filosofia on muutoinkin kuin Herakleitoksen osalta melko hyödyntämätön sarka. Meillä vain Stenius tietääkseni on kyntänyt sieltäpäin.
Hei hyvät Petri et alii,
Kiitos logiikkaan liittyvistä pohdinnoista -myös määrättyjen
kuvausten teoriasta.
Logiikka on hyvä organum.
Sillä laitetaan tavarat järjestykseen (tai epäjärjestykseen)
Russell sai kirjallisuuden Nobelin
palkinnon melko lailla populistisilla teoksillaan. Aika veijari ja vielä "alan miehiä".
Wittgenstein taisi olla vakavikko,
mutta myös hyvä tyyppi muun muassa
siksi, että toivoi, ettei hänen
kuolinvuotelleen ilmesty ainakaan filosofisesti suuntautunut pappi.
Myös sitä hän pelkäsi, että Jumala
katsoo liian lempeällä katsellaan
hänen synteihinsä. Antoi kai mielestään tietyin tavoin "ohjeita" Jumalalle tai ainakin esitti "vienon" toivomuksen, ettei vaan tulisi
virhe arviointia.
Muuten, jos Teillä on taloissanne tai toimipaikoisanne erilaisia rakennustöitä tai jopa -ongelmia
( hometta, vesivaurioita yms.)
kutsukaa joku "wittgenstein" ihmeessä apuun, voi olla että
hän ei muista laskuttaa.
Tuollaisista filosofeista on kyllä
ihan oikeesti hyötyä ihan arkipäivässä;
MOT.
Ystävällisesti Matti
Sumeaa logiikkaa näyttää esiintyvän pesukoneissa, jotka arpovat sopivimman pesuohjelman, ja joissain muissa teknisissä sovelluksissa...
Ad Imartika
Sinänsä metaforisella tasolla hauska juttu, että juuri pesukoneet ovat sumeita.
Ad Mattitaneli
Russellin juhlittu Nobel-novellikin liittyy Wittgensteiniin, joka on helvettiin joutunut Bumblowski. Tyyppi ei suostu tekemään negaatioita.
Lähetä kommentti