Bensaa suonissa

Hallitus vekkulisti keksii nostaa diesel-veroa.

Dieseliä on markkinoitu ympäristöystävällisempänä ja taloudellisempana vaihtoehtona semminkin niille, jotka ajavat yli 30 000 kilometriä vuodessa.

Kiinnostavaa nähdä, miten asenteet muuttuvat.

Minä ajan bensalla, jonkun 25 000 vuodessa. Kortti minulla on ollut vasta vajaat 10 vuotta. Ajoin sen yli kolmekymppisenä muutettuani julkisten kulkuvälineiden kannalta hankalampaan ympäristöön. Ei Helsingissä, ei missään Etelä-Suomen kaupungissa tarvitse autoa.

Asiaan liittyy paradoksi. Minulla on ollut, aina, unelma elää luonnonläheisesti, lähellä järveä jne. normaalein herkuin. Elämässäni tähän tekemieni ratkaisujen seurauksena ekologinen jalanjälkeni on moninkerroin suurempi kuin jos asuisin seitsemännessä kerroksessa laatikossa ja imisin peiton alla tikkaria.

Liikennepolitiikka on päin seiniä. Valtion rautateiden tarjoamat palvelut heikkenevät jatkuvasti. Samalla hinnat kallistuvat. Halpalentojen seurauksena esimerkiksi Kuopiosta pääsee Helsinkiin lentokoneella samaan hintaan kuin junallakin.

Esimerkiksi Psykon (Pohjois-Savon yhdistyneet kuntaorganisaatiot) alueella tulisi menetellä niin, että Kiuruveden ja Varkauden väliä liikennöi 10 lättähattua päivässä. Kiuruvetiset lähtisivät aamulla Varkauteen ja varkautelaiset Kiuruvedelle töihin. Junatolpalle pitäisi saada bussiyhteys.

Mutta ei. Tätä menoa ostetaan lisää bensakäyttöisiä maastureita, joilla ajetaan se kolmen kilometrin osulakäynti tahi ärräajelua ja lennetään lentokoneella niin että pilvet paukkuu.

Pakkaa vaan ihmetyttämään, aatteleppa ite.

Siitä olen vakuuttunut, että tulevaisuus on Aurinkoenergian. Ongelma on varastoimisessa. Sähköauton, joiden tehot kehitetään vedyllä, ovat jo kaikkien valmistajien listalla kokeiluversioina.

Ja kuulemma yhdistetään lentokone, juna ja auto siten, että autot liitävät yhteisohjauksen avulla.

Paitsi kun tulee ukkonen.