Kirkkokäsikirjan virsisuosituksissa tälle päivälle on 288, jonka 4. säkeistö Anna-Maija Raittilan muokkaamana kuuluu näin:
Silmiisi katson, Jeesus./ Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin/ silmiisi helliin, Jeesus.
Virsi perustuu Lars Stenbäckin (1811-1869) sanoihin. Häntä pidettiin lupaavana, Runebergiakin tasokkaampana runoilijana, mutta löydettyään ystäviä pietisteistä, hän jätti runouden, mitä tietysti pidettiin ja on pidetty myöhemminkin kulttuurihistoriallisena lyömäaseena 1800-luvun pietismiä kohtaan; Stenbäck sai itse tuta kovaa kohtaloa hänen dosentuurihakemuksen yhteydessä käydyllä pietismikeskustelulla, mutta haavat ehkä paranivat hänen myöhemmin tullessaan kasvatusopin professoriksi Aleksanterin yliopistoon Helsingissä. Stenbäckin elämänkerta on Eliel Aspelin-Haapkylä, Lauri Stenbäck, Otava 1917.
Stenbäckin virressä esiintyy tuomioon suostumisen ajatus ja hylkääminen. Tällaisessa suhteessa varmasti psykologinen analyysi näkisi suuria, mutta niin näkee teologinenkin. Oppisana, joka asiaan liittyy on tuo tuossa otsikossa: resignatio ad infernum, helvettiin resignoituminen, voisi olla toinen suomennos.
Sillä voidaan tarkoittaa täydellistä suostumusta siihen, mitä annetaan. Ansaittuhan sen joka tapauksessa on.
Tai sillä voidaan tarkoittaa sitä, että taivastakin suurempaa on katsella Jeesusta silmiin, so. olla sellaisessa kontaktissa, johon ei sisälly vilppiä.
Tekstiksi päivälle on laitettu Luukas 18:9-14, jossa fariseus kiittää armosta, ettei ole niin kuin huonot ihmiset. Kiitos että olet varjellut minut huumeilta, huoruudelta, rötöksiltä jne.!
Vierellä on tämä julkisyntinen tapaus joka huudahtaa: armahda minua!
Resignaatio-opin näkökulmasta fariseus luetteloi pirulle, että katsopas nyt, eikös ollut aika mukavasti eletty, enkös pärjännyt kuitenkin hyvin.
10 kommenttia:
Hei hyvä Petri,
Kiitos ravitsevasta ruisleivästä.
Yksi kohta vähän hämmästytti,
so. "Ansaittuahan! sen joka tapauksessa on"
Hyvää pähäpäivää Sinulle!
Ystävällisesti tervehtien Matti
Po. ansaittuahan se, mutta sisällöstä: resignatio ad infernum -asenne pohjaa siihen, että kun opastusviitat kadotukseen annetaan, niin oikein on tehty, ansion mukaan.
Hei hyvä Petri,
Kiitos paljon vastauksestasi.
Niin taitaapi olla, kuten
sanot.
Taivastoivommekin saattaa
olla vain itsekästä, mutta
senkin saamme anteeksi,
uskon tai ainakin toivon
niin.
Pyhäpäivää Sinulle, piti sanomani.
Ystävällisesti Matti
joo olen sitä miettinyt
miksi suuri luovuus katoaa uskon myötä
tosin tiedän syyn , ainakain omalla kohdallani se rauha tai tasapaino on niin hyvä
mutta toisaalta eikö se ole luomisjärjestyksen vastaista
Heidouduu
Gogol on tietysti pahimmasta päästä. Hopkins taas kätki taitonsa, mutta ei lopettanut. Minua on mietityttänyt, miksi suomalaisista hengellisistä liikkeistä erityisesti laestadiolaisuus tuottaa kovan luokan tekijöitä kuten Hyry. Körttiläisistä ei ole tullut yhtään hyvää kirjailijaa.
Hyry, Päätalo, ehkä Raittila...aikamoista äijäproosaa. Hyry nyt on noista hyvä so. jotakin muutakin. "Körttiläisistä ei ole tullut yhtäkään hyvää kirjailijaa", enpä tiedä, körttiläisyys on parhaalta määritelmältään siionin virsiä veisaava joukko. Monet loistavat kirjailijat ovat veisanneet siionin virsiä.
hyvä hyvät Petri et al,
Kiitos ajatuksistasi, jotka herättivät pohtimaan.
Olisiko tuon Sinun kirjoitukseni
ollut mahdollista sijoittaa myös
pelastavan armon ( gratia Dei
salvifica) kontekstiin selittäen
sen olevan Jumalan ansaitsematonta
suosiota tai suopeutta tai armahtavaisuutta tai rakkautta, Kristuksen tähden ( gratuitus
Dei favor propter Christum ).
Mutta niin kuin kirjoitit se varmaan puhuttelee enemmän.
On erittäin tärkeää erottaa toisistaan armo ( favor Dei)
ja armolahja ( gratia infusa),
vaikka houkutus voi tulla suureksi
kun on kokenut Jumalan kosketuksen
ja jos ymmärtää,että armo voidaan
määritellä laajemmassa
merkityksessä myös seuraavasti: Donum gratiae; nomen
gratiae per metonymiam effectus pro
causa pro donis ex benevolentia Dei
in nos collatis sumitur. Vaikkakaan
tästä eri seuraa, ainakaan suoraan, gratia infusa. Mitä ajattelet näistä hajanaisistakin ajatuksistani?
Ystävällisesti Matti
Nietzschen suku oli täynnä radikaalipietistisiä pappeja - jopa yksi meidän piispaa vastaava löytyy (muistaakseni äidinpuoleinen setä).
Siis radikaalipietistien hyväkäytöksinen mutta kirjallisfilosofinen kauhukakara!
Yli-ihminen heijastelee (ainakin minulle) joka tapauksessa radikaalipietististä itsepyhityksen ideaa, mikä on aika paha 'heresia'..;/
Matti
Voi sijoittaa. Se, että Stenbäck edustaa resignaatiota, lienee kuitenkin melko ilmeistä.
Rauno
Niin, N epäilemättä ponnistaa ultraulstadius pohjalta osittain. Kierkegaardin isä taas oli herrnhutilainen. Joten pietismissä löytyy.
Naru
Juu, tahallisesti kärjistin.
Lähetä kommentti