Kova leipä

Television ohjelmatietoja katsellessa tulee mieleen lapsuus, poikavuodet ja 70-luku, tuo vuosikymmenten ylivoimainen ykkönen.

On Idioottia, joka päivä tarjottavaa Anastasiaa, jossa muutaman silmäilyn perusteella kuljetaan uniformut yllä, kohotellaan kulmakarvoja, suudellaan ja juonitellaan, ja sitten kaiken kukkuraksi oli tämä Shtrafbat eli että Rangaistuspataljoona.

Jostakin luin valitusta, että onpa patrioottista menoa ja epäuskottavaa, koska eivät Gulagin ulkoilmapuistoista rintamalle lähetetyt elähtyneet moisesta. Voi olla. Itse jaksoin seurata sarjasta ainakin puolet ja katselin aivan vain tunnelmoidakseni. Mitäähän tarinassa sinänsä ei oikein tapahdu. Viimeisen jakson teema oli: Vastavakoilu-upseeri Hartshenko koetti kunnostautua valtaamalla saksalaisten muonavaraston.

Ihmiset ovat sarjassa kiinnostavia ja heihin on saatu melko eleettömästi karakteeriä. Tverdohlebov, jonka nimen suomennos otsikko on, on saksalaisten vangiksi joutunut punaupseeri. Saksalaiset teloittavat hänet, mutta hän ryömii haudasta ja pakenee omalle puolelle. Täällä häntä kohdellaan kansanvihollisena ja hänet nimitetään sotilasarvonsa ja kunniansa menettäneenä rikollisista koostuvan porukan päälliköksi varman kuoleman maille.

Jotenkin tyypillinen venäläinen sankari. Hänen taustallaan ei ole tragediaa vaan totaalinen tuho. Silti hän nousee jaloon tehtäväänsä ja suorittaa sen ilmeettömästi. Mikään vaino ei häneen osu eikä tykinkuulakaan kaada.

Ihmiset ovat materiaalia, jota kaadetaan yhdellä piiskatykin huitaisulla. Taistelun jälkeen pataljoonasta on jäljellä 18 henkeä. Mutta lisää tulee kuin vilja-aitasta istumaan kuraisissa juoksuhaudoissa ja polttelemaan mahorkkaa ennen seuraavaa tuli-iskua.

Vangit ovat poliittisia vankea tai oikeita rikollisia, jotka kurjat elämän olosuhteet ovat ajaneet varkauksien ja murhien tielle. Heidän kuvataan inhimillisinä ja vastuuta kantavina henkilöinä ja näin käännetään rikollisuuden ja säällisen menon kuvio ylösalaisin.

Ja sitten on tietysti pappi, jolla on basso ja joka juoksee kaftaani yllä kivääri kainalossa laulaen taiston tuoksinassa kitaransäestyksellä kansanlauluja.

Harashoo. Nitzevoo. Kura da, loska da. Word Verification antaa tämän päreen tunnussanaksi cyrsa.

Jos joku on kiinnostunut lukuelämyksestä, joka liittyy vastaaviin olosuhteisiin, on Lemetin motista ilmestynyt kaamea teos Anatoli Gordijenko, Kuoleman divisioona, 2002.