Isä Aurinkoisen pianisti

Kerrotaan, että Suuren Opettajan ja Johtajan huoneessa olevalta levysoittimelta löytyi hänen kuoltuaan Mozartin 23. pianokonserton levytys.

Juttu ei ehkä pidä paikkaansa, mutta mainitun levyn synty on monien vahvistama. Stalin oli kuunnellut Mozartin konserttoa radiosta ja ihastunut siihen. Hän oli pyytänyt avustajiaan toimittamaan radiossa soittaneen pianistin levytyksen tuosta konsertosta itselleen. Pikku kekseliäisyyttä vaadittiin sen ratkaisemiseksi, ettei moista levytystä ollut olemassa. Mutta ihmemaassa, jossa kaikki järjestyi, onnistui tämäkin asia ratkaista. Radiossa soittanut pianisti raahattiin äänitysstudioon orkesterin kanssa ja levytys tehtiin pikapikaa.

Kaikki muut olivat kauhuissaan, mutta ei pianisti, joka oli nimeltään Maria Judina (1899-1970).

Hänestä ei ole mainintaa Otavan isossa musiikkitietosanakirjassa, vaikka pitäisi. Suomeksi hänestä voi lukea muutaman rivin Volkovin teoksesta Pietari, jonka jutut Judinasta näyttävät pohjautuvan Sostakovitsin muistelmiin.

Judina opiskeli Sostakovitsin kanssa samalla luokalla. Sostakovitsin asenne häneen näyttää olevan kiusaantunut. Judina oli pianistina ylivertainen: joka sointu sai oman värinsä. Erityisesti Lisztin tulkitsijana hän oli muita korkeatasoisempi. Hänestä tuli erityisesti avantgardistisen musiikin puolestapuhuja, joka esitteli neuvostomuusikoille säveltäjiä Bartokista Stockhauseniin.

Sostakovitsin ja Volkovin mukaan Judina rikkoi käsityksen, jonka mukaan naiset soittavat hennosti ja aistikkaasti. Judina soitti kuin mies eikä valtamerikään yltänyt häntä kuin polviin asti.

Judinan soitto oli saarnaa. Se oli sitä tietoisesti.

Judina oli pukeutunut mustaan viittaan, jonka keskellä oli suuri ortodoksiristi. Hänen käyttäytymisensä tovereitaan kohtaan muistuttaa Wittgensteinin ehdottomuutta. Jos jollakulla oli musikaalisia ongelmia, Judina koetti kääntää hänet ortodoksiksi ja Jumalan puoleen aivan kuten nuorelle Wittgensteinille logiikan ajatteleminen merkitsi kadotustuomion pureskelemista. Sostakovits kertoo, että jos Judina soitto-oppilasaikanaan sai opettajalta teknisen huomauksen, hän lankesi heti polvilleen rukoilemaan.

Sostakovitsin muistelmissa olevassa ryhmäkuvassa Judina on suurisilmäinen kaunotar, jonka hiukset ovat tiukasti keskeltä jakauksessa ja putoavat päätä myöden kuin Mona Lisalla, johon häntä on verrattu.

Mutta ehdottomaan ortodoksiseen perinteeseen sitoutunut Judina, sen lisäksi että esitteli avantgardistista musiikkia, käytti tennistossuja ja nukkui viikkokausia kylpyammeessa. Hänen käyttäytymisensä muodosti sarjan legendoja, joita Sostakovits luonnehtii ”Judinan skandaaleiksi”:

Kesken konsertin hän saattoi ryhtyä lukemaan runoja.

Kerran Sostakovits törmäsi Judinaan rautatieasemalla. Judina ilahtui ja totesi olevansa menossa Moskovaan konsertoimaan. Kun nyt tulit paikalle ja itse asiassa en voi mennä Moskovaan konsertoimaan vaikka pitäisi, pyydän, että sinä menet ja pidät konsertin puolestani, Judina selitti. Kun Sostakovits ei suostunut, Judina jäi laiturille kiertelemään ja etsimään toista pianistia.

Judina pummasi rahaa vaikka sai hyvä ansiot. Sostakovitsin mielestä hän näytteli juridivyitä, Jumalan tähden houkkaa, vaikka ei sitä ollutkaan.

Stalinin lähetettyä Judinalle sievoisen summan palkkioksi Mozart-levystä, Judina kirjoitti hänelle seuraavanlaisen kirjeen: ”Kiitän teitä, Josif Vissarionovits, avustuksestanne. Tulen rukoilemaan Teidän puolestanne yötä päivää ja pyytämään Herraa antamaan Teille anteeksi raskaat rikkomuksenne kansaa ja maata kohtaan. Herra on armelias. Hän antaa anteeksi. Rahat olen antanut sen kirkon korjaukseen, jossa minulla on tapana käydä.” (Dmitri Sostakovitsin muistelmat, Otava 1996, s. 229).