Ihmisen toivo

Viranomaiset luonnehtivat ennennäkemättömän vastavallankumoukselliseksi asiakirjaksi käsiinsä saamaansa Osip Mandelstamin runokoostetta. Runoista yhdessä Stalinia luonnehdittiin Kremlin vuoristolaiseksi, musikankurittajaksi ja murhamieheksi.

Runojensa takia Mandelstam vangittiin, kidutettiin, ja vihdoin hän kuoli jonnekin vankileirien yksinäisyyteen.

Hänen puolisonsa Nadezda julkaisi muistelmateoksen Ihmisen toivo vuonna 1970. Esa Adrian suomensi sen joitakin vuosia myöhemmin ja Otava kustansi.

Muistelmaan sisältyy katkelma, joka selostaa Mandelstamin eräässä runossa esiintyvän säkeen:

”hyppy vain ja olen järjissäni.”

Kovien kuulustelujen seurauksena Mandelstam alkoi nähdä näkyjä ja kuulla ääniä. Henkinen tuska yltyi niin, että hän päätti lopettaa elämänsä. Hän riuhtaisi itsensä irti sairaalan käytävällä ja juoksi sen päädyssä olevan ikkunan läpi.

Alla sattui olemaan pehmeä multakasa, johon Mandelstam mätkähti. Hänen kätensä katkesi, mutta hallusinaatiot katosivat.

En suosittele kokeilemaan. Toivon kuitenkin, että lukija löytää saman metaforisen sfäärin kuin itse kuvittelen runosta ja siihen liittyvästä tapahtumasta löytäväni.

Nämä ovat vanhoja juttuja, joita on sinänsä myöhäistä kauhistella. Niitä kauhisteltiin aikanaan, Stalinin kaudesta irtauduttaessa jo kyllin. Siitä huolimatta silmä kiinnittyy kirjan lopussa olevaan henkilöluetteloon, jossa on mainittu Mandelstamien elämään läheisesti vaikuttaneiden henkilöiden nimiä ja kohtaloita, esimerkiksi:

Averbach, Leopold, tuhoutui 1930-luvun laittomissa puhdistuksissa; Babel Isaak, vangittiin, tuhoutui; Bljumkin Jakov, tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin, teloitettiin; Gumilev Nikolai, teloitettiin, Jahontov Vladimir, teki itsemurhan; Jesenin Sergei, hirttäytyi; Klytskov Sergei, vangittiin; Lelevits Grigori, kuoli vankileirillä; Livsits Benedikt, vangittiin puhdistuksissa; Luppol Ivan, kuoli vankileirillä; Malakovski Vladimir, teki itsemurhan; Markis Perets, vangittiin ja teloitettiin; Meyerhold Vsevolod, kuoli vankeudessa; Mirski Dmitri, kuoli pakkotyöleirissä; Narbut Vladimir, tuhoutui vankileirissä; Punin Nikolai, vangittiin, Stenits Valentin, vangittiin ja teloitettiin; Voronski Aleksandr, kuoli vankileirissä.

Nadezda Mandelstam eli vuoteen 1980. Vaikeina vuosina hän opetteli ulkoa sen, mitä ei voinut panna paperille: miehensä Osipin ja ystävänsä Anna Ahmatovan runoja. Ehkä tämä muodostui hänen kirjoituskoulukseen niin, että hän yli 60-vuotiaana ryhtyi kirjailijaksi ja kirjoitti kirjallisen tyylinsä ja esitystapansa puolesta muistelmansa kuin romaanin.

Joseph Brodsky kertoo hänestä kokoelmassa Katastrofeja ilmassa, että ennen kuuluisaksi kirjailijaksi tuloaan hän asui Pihkovassa 8 neliön huoneessa, jonka pöydällä lepäsi Isaiah Berlinin Siili ja Kettu. Sen hän oli saanut Ahmatovalta, jonka muistaakseni kerrotaan langenneen polvilleen Berlinin vieraillessa Pietarissa.

Nämä ajatukset johtuivat mieleen eilisen Judina-jutun jälkimainingeissa. Maailmantapahtumista kerrottakoon toisessa naapurimaassamme Ruotsissa herättäneen kohua suunnitelma poistaa työuupumus sairausloman perusteena.