Kirkkostatistiikkaa

Osuin eilen aamulla tilaisuuteen, jossa Kirkon tutkimuslaitoksen johtaja Kimmo Kääriäinen esitteli kirkon tilastoja ja mielipidemittauksia.

Kimmon johtopäätökset olivat muun muassa seuraavat:
- uskonto yksityistyy
- seurakuntakoko suurenee

Luterilaisen kirkon väkimäärä vähenee tällä hetkellä vuositasolla yhden suurehkon seurakunnan verran. Viime vuonna tappio oli 18 ooo. Toisaalta kysyessäni, mikä jäsenmäärä voisi olla vuonna 2030, jos otetaan huomioon viime vuosien jäsenmäärän väheneminen ja pidemmän aikavälin kehitys, oli vastaus, että reilusti yli 70 % suomalaisista.

Mielipidemittauksissa ei ollut uusia asioita. Panin merkille ennenkin minua hämmentäneen asian. Noin 40 % sanoo, että uskoo, kuten kirkko opettaa. Toisaalta kaikkien perinteisten kristillisen oppien ja näkemysten "kannatus" on erittäin korkea. Jeesuksen elämä kelpaa elämänohjeeksi yli 70 %:lle. 68 % uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ja 61 %, että hän on ylösnoussut. Raamatun ihmeisiin uskoo 61 % ja neitseelliseen syntymiseen yli 50 %.

Ajatuksella, jonka mukaan kristilliset uskomukset olisivat niin sanotulle nykyihmiselle vieraita, ei ole siis gallupeissa kaikupohjaa. Mutta samalla sille, että ihmiset ajattelevat uskonnon olevan yksityisasia ja sille, että he eivät osallistu viikottain tai kuukausittain kirkon toimintaan, on niissä pohjaa.

By the way, Luther sanoo Iso Katekismuksessa, joka on luterilainen tunnustuskirja eli sen opin ilmaisu ja muotoilu, että jos henkilö ei käy kerran vuodessa ehtoollisella, hänen pitämisensä kristittynä on ongelmallista.

Nämä eivät siis ole kovinkaan hätkähdyttäviä lukuja. Raju muutos on tapahtunut kuitenkin yhdessä asiassa. Parin vuosikymmenen aikana kirkollinen avioliittoon vihkiminen on vähentynyt noin 30 % siten, että vain 61 %:iin solmituista avioliitoista liittyy kirkollinen vihkiminen.

Asian selittää osittain se, että sama henkilö solmii useita avioliittoja elämänsä aikana ja vain ensimmäiseen liittyy kirkollinen vihkiminen. Pitäisikö tätä asennoitumista pitää avioliiton pyhyyden korostamisena vai sen vähentymisenä, on vaikea sanoa. Ehkä kyse on kummastakin asiasta.

Toiminnallisesti kirkko joutuu tulevaisuudessa miettimään, kuinka moneen hiippakuntasihteeriin ja keskushallinnon suunnittelijaan sillä on varaa. Seurakuntia on yhdistettävä jonkin verran. Kunta- ja palvelurakenteen uudistus vaikuttaa tähän jonkin verran, mutta toisaalta kuntaliitoksia ei ole aivan tavattomasti syntymässä. Suhde avioliittoon pysynee kirkossa tapetilla lähivuosikymmeninä.