Vain hetken ma heilua jaksoin

Päähän tolpan lokki laskeu’uu
on toinen, jalompi sille
maa, mantu, perhe, puolue ja muu.
Ei jää se vieraisille.
Kesä väistyy, nuoruus, lento. Elokuu!

Tämä on leinotyylitelmä. Sellaisia kirjoitetaan perjantaina oikein radioitavassa tilaisuudessa, jossa Matti Rinne johtaa paneelia.

En pääse, Jaska, juhlaan. Olen unohtanut jo muutama vuosi sitten antaa osoitteenmuutoksen ja niinpä sain kirjeen vasta eilen, kun ilmoittautumispäivä oli jo maanantai ja tämä viikko on lauantaiaamulta kiinni. Täytyy spostittaa ajankohtaiset tiedot.

Hieno homma silti: Eino Leinon Seura täyttää 60 vuotta ja juhlii. Pitkä ikä seuralle, jonka nimihenkilö ehti vain 47 vuoden ikään.

Koin kohotusta tietysti, kun kaverit järkkäsivät jäseneksi. Onhan seura hommannut patsaan ja järjestänyt Mukkulan kokouksia, siis tehnyt muutakin kuin ollut Eino S. Revon seura. Se palkinto Olavi Paavolaiselle oli aikanaan paikallaan. Viime vuosien palkinnoista pidin eniten Tuomari Nurmion kukittamisesta.

Arvon lukija! Kerran suunniteltiin erään toisen Hannun kanssa lausuntailtaa Tuomarin runoista, otsikkona Viiniä. Malja marttyyreille. Koeta lausua meditatiivisesti vaikka tätä:

Sota takoo
maapallon kalloa
verisellä nyrkkiraudalla...
Viiniä. Malja marttyyreille.
Kuolleille, eläville, menneille, tuleville.

Mukkulassa kävin kerran. Tilaisuus on mukavasti järjestetty. Istutaan puistossa penkeillä, simultaanitulkkaus toimii kuulokkeiden kautta. Kai sekin on jokin ajan merkki, että Matti Suurpää löysi muistoja verestäessään Revon vanhasta huoneesta Heinimäen, Heikki Hakalan ja minut suunnittelemassa aikuisrippikoulua tuon kokouksen aikana. Jaska olisi pitänyt sen Kaarlo Kallialan kanssa. Minä olisin ollut kesäteologi, Mikko Kuustonen nuorisotyönharjoittelija ja Hakala ja Satu Silvo isosia. Vielä on jäänyt toteuttamatta.

Leif Salmenin puheenvuoro pyhyydestä on jäänyt mieleen. Hän siteerasi Pascalin intohimoista merkintää: Tulta! Kertoi hyvän jutun, kuinka kansa odottaa, että Nokia julkistaisi uuden kännykän, jossa on ladyshave.

Kännykän päässä voisi olla deodorantti ja parranajokonekin, mutta näistä innovaatioista joskus myöhemmin.

Leinon omat ideat olivat joskus hieman yhtä ilkikurisia. Teemu-pakinat ovat osa hänen parasta tuotantoaan ja niistä löytyy.

Ennen kuin hän kirjoitti Onervalle "lyö hätärumpua", hän suunnitteli Suomelle uuden ohjelman ja hallituksen. Ohjelmassa oli kolme kohtaa: saa syödä ja juoda mitä lystää, tulla omalla uskollaan autuaaksi ja olla muutoinkin vapaa. Ohjelma oli Leinon mukaan nuorkommunistinen. Sitä toteuttavassa hallituksessa oli määrä olla poliittisesta kunnostaan muutoinkin jo tunnettuja kansalaisia, muun muassa Jean Sibelius.

Onnea Eino Leinon Seuralle!