Kuulin pappina toimivalta ystävältäni, että pappien palkkausta ollaan järjestämässä vaatimustasojen mukaisesti.
Olin kuolla nauruun, mutta jäin henkiin. Näin omaiseni eivät joudu pohtimaan, minkä vaatimustason papin he kutsuisivat toimittamaan hautajaiset.
Lutherin mukaan pitäisi olla korkeata luokkaa.
Hän lausuu, että jokaisella papilla on yksi perkele ja teologian tohtorilla 2. Olen siis haasteellinen vainaja.
Ymmärrän, että jos joku pitää enemmän rippikoululeiriä kuin toinen, hänelle tulee maksaa tästä korvaus. Niin kai on tähänkin asti tehty.
Oman työn itsearvio ja siihen perustuva kurssitetun kirkkoherran kanssa tehtävä sopimus palkkauksesta on kuitenkin maailmanmielisyyttä, joka vie viimeisenkin motiivin kirkon työstä.
Ajatuksen ottaminen esille ja sen vakava edespäin vieminen kertoo jotakin identiteetittömyydestä, siitä, että kirkossa tuetaan niitä asioita, joiden suhteen sen tulisi olla vastarintaliike.
Kommenttini kuuluvat luokkaan "asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta..."
Kun sellaisia kommentteja, Pätkän lausuntoja syntyy, se on merkki siitä, että joku on Puupää.
Siunausta!
2 kommenttia:
Vaatimustasoja on siis useita. Tarkoitetaanko ammatillista osaamistasoa, seurakuntalaisten tasoa, seurakuntalaisten esittämää vaatimustasoa jne.
"- Pastori siis uskoo ylösnousemukseen?
- Totisesti, sehän on Raamatussa. Siinä on kaikki totta.
- Onko kaikki Raamatussa totta?
- Se on selvä, vaikka omalla tavallansa. Kaikki on totta, vaikka emme voi aina käsittää, miten se on totta. Me ymmärrämme vajavaisesti, kuten apostoli sanoo.
- Silloin pastori uskoo, että tämäkin Raamatun kohta on totta: Sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.
- Älkäähän, virkahti Ömark todella kiinnostuneena, - onko se Raamatussa? Missä kohden?
- Se on Korkeassa Veisussa. - Uskotteko, että sekin on totta?
- Tottahan minä sen uskon. Miehellä oli kai sellainen hana.
- Miehellä! On kysymys naisihmisestä.
- Tyttö parka, kylläpä hänellä mahtoi olla touhua päästäkseen naimisiin."
Tässä kuulusteltiin pastorina toiminutta Gustaf Ömarkia, joka poikkeusvalmistuskouluksen kautta halusi pätevöityä virallisestikin.
Hän oli jo hyvä pappi, joten hänestä ei koulutettuna parempaa tullut. Suosittelen siis ruotsalaisen Axel Hambraeuksen kirjaa "Uddarbon pappi" kaikille seurakuntapapin muodollisesta pätevyydestä kiinnostuneille.
N.K. Malmberg kertoo eräässä kirjeessään, miten arkkipiispa kuulusteli häntä. Suurinpiirtein näin:
AP: Oletteko juoppo?
NKM: En.
AP: Teidän kuitenkin väitetään esiintyneen juovuksissa.
NKM: No, kerran, nähtyäni ystävieni tekopyhyyden, ryyppäsin itseni humalaan Kihlmanin rouvan hautajaisissa kuin Kristus Kaanaan häissä.
AP: Oletteko te sitten Kristus?
NKM: En, mutta olen hänen nöyrä askeleissaan kulkijansa.
Lähetä kommentti