Elämän varjo

Vanhan ja keskiajan maailmankuvan mukaan näkyvän todellisuuden yläpuolella on yhdeksän näkymätöntä enkelikehää: vallat, hyveet, herruudet, voimat, enkelit, arkkienkelit, kruunut, kerubit ja serafit (Dionysios Areiopagita). Kehät muodostavat kuoroja, jotka ylistävät todellisuuden hyvää alkuperustaa. Maailma on musiikkia, ja kuta lähemmäksi todellisuuden ydintä kuorot yltävät, sitä mahtavampi on niiden ääni.

Vain Jumalan korvat kestävät kuulla enkelten laulun, joka suuntautuu yhdellä voimalla yhteen pisteeseen. Toinen nimi tälle valtaisalle musiikille on ylistys.

Jos näkymättömät voisi nähdä, ne muistuttaisivat tulenliekkejä. Henkiolentojen kiihkeä rakkaus on nimittäin sytyttänyt niissä tulen, joka valaisee koko todellisuutta. Tulta kantavan kaikkein viisaimman enkelin nimi on Lucifer, jonka Augustinus ja eräät muut samaistivat langenneeseen enkeliin.


Pariisin yliopistossa 1200-luvulla opettanut Tuomas Akvinolainen oli Luciferista ja muista enkeleistä niin kiinnostunut, että häntä kutsuttiin enkeliopettajaksi. Tuomas kirjoitti, että Lucifer sai olemassaolonsa ensimmäisellä hetkellä valita vapaasti, seuraisiko se sille asetettua luonnollista päämäärää vai valitsisiko se itselleen jonkin epäluonnollisen päämäärän.

Luciferin valinta oli, että se suuntautui sille annetun luonnollisen päämäärän sijasta itse kehittämäänsä epäluonnolliseen päämäärään. Se halusi olla niin kuin Jumala.

Luciferin lankeemuksen seurauksena todellisuuden valo hämärtyi ja sen musikaalinen luonne vaurioitui. Kolmasosa kaikkein viisaimmista enkeleistä seurasi Luciferia. Käynnistyi maailmankaikkeuden kehissä käytävä enkelten välinen sota, jossa langenneet enkelit ja Paratiisia vartioivat kerubit taistelevat keskenään. Langenneiden enkelien ylistys on muuntunut pistemaaliin ampumiseksi. Pistemaaliin ammuttaessa yli 200 tykkiä on suunnattu n. hehtaarin kokoiselle alueelle samanaikaisesti. Sotahenkilöt kutsuvat tätä murskaavaksi tuleksi. Sen maalialueilta hengissä selviämiseksi ei ole vaivatonta keksiä keinoja.

Paratiisin kuvernöörin nimi on Gabriel. Kristinuskon mukaan elämän toivo syttyy Gabrielin, itse Eedenin maaherran, välittämästä viestistä Marialle.

Vanha kuva todellisuudesta on kiinnostava mm. kahdesta syystä.

Ensinnäkin ihmiset ovat kauan miettineet, onko Jumala niin oikeudenmukainen ja hyvä kuin Pyhät Kirjoitukset väittävät. Ensimmäisenä kirjalliseen muotoon ongelman lienee saattanut Epikuros, joka eli 300-luvulla ennen Kristuksen syntymää.

Kristilliseksi vastaukseksi kirkkoisä Ireneuksesta lähtien muodostui väite, jonka mukaan pahuus syntyy vapaudesta. Pahuuden alkusyy on itsessään hyvä. Maailma, jossa ei olisi valinnanvapautta, olisi huonompi kuin maailma, jossa sitä on. Maailma, jossa ei olisi mitään kadehdittavaa, olisi huonompi kuin maailma, jossa on jotakin kadehdittavaa.

Toiseksi tarinaan sisältyy ajatus, ettei ihminen ole kovinkaan merkittävä maailmankaikkeudellinen ratkaisija. Ennen Adamin ja Evan lankeemusta kolmasosa kaikkein parhaimmista enkeleistä oli jo langennut, kuten Simo Knuuttila on oppilailleen teroittanut.

Kysymystä Jumalan oikeudenmukaisuudesta kutsutaan teodikeaksi, joka juontuu sanoista theos, Jumala ja dike, oikeudenmukainen.

Teodikeaongelma on luontevaa esittää näin:
(1) Jumala on Kaikkivaltias ja Hyvä.
(2) Kaikkivaltias ja Hyvä poistaa pahan.
(3) Maailmassa on aineellista (esim. sairaus) ja moraalista (esim. valehteleminen) pahaa.
(4) Koska Jumala ei poista maailmasta pahaa, Hän joko ei ole Kaikkivaltias tai Hän ei ole hyvä.
(5) Jumala ei ole Kaikkivaltias ja Hyvä.
(6) Kristillinen usko väittää Jumalan olevan Kaikkivaltias ja Hyvä.
(7) Kristinuskon Jumala ei ole olemassa.


Vakavimmin uskonnollista ja erityisesti kristillistä uskoa koettelevaan teodikeaongelmaan on John Hickin tyypitysten mukaan vastattu kahdella tavalla.

Augustinuksen ajattelutapoja seurannut teologinen linja on käsitellyt teodikeaa väittämällä, että paha ei ole olevaa, vaan paha on sitä, että oleva puuttuu (privatio boni). Kun jokin katoaa, sen tilalle ei synny jotakin, vaan sen puuttuminen, joka katosi.

Oleva on hyvää, olevan puute pahaa. Paha on loiseläjä. Se luo tyhjyyden sinne, missä tulisi olla olevaa. Augustinuksen ajatuksia seuraavat mielet sanovat, että Jumala on Oleminen. Luotujen elämä on osallistumista Olemiseen, joka on Hyvä. Paha on erilleen joutumista ja tyhjyyttä. Nimi diabolos merkitseekin juuri erilleenheittäjää, hajottajaa, räyhähenkeä ylistyksen viljamailla.

Hickin mukaan monet teodikeaa pohtineet ovat seuranneet Ireneuksen näkemyksiä. Ireneuksen mukaan sielun matka Jumalan luokse toteutuu koettelemusten kautta. Ihminen joutuu elämässään yhä uudelleen kamppailemaan hyvän ja pahan suhdetta koskevan ongelman kanssa. Pahan kohtaaminen herättää kaipauksen hyvään.

Luther lausui, että Saatanakin on Jumalan Saatana. Koettelemukset, joihin ihminen elämänsä aikana joutuu, ovat aidosti pahoja ja niiden kokijan kannalta kuolettavan todellisia. Ne kuitenkin tyhjentävät ihmistä hänen itsekkyydestään kohti Jumalaa

Vie vuorille tää viesti, huuda se kaikkeen maailmaan?

Niin lankesi siis kerran kolmasosa enkeleistä ja ihminen näitä jäljitellen.

Ne, jotka lankesivat, elävät Paratiisin kadottaneina. Kadottamisen ikuista jatkumista kuvataan tilaksi, johon viitataan nimellä helvetti. Joskus siihen viitataan suomalaisesta muinaisuskosta periytyvällä nimellä tuonela. Se on kuolleiden säilytysvarasto, elämän lähiö, mutta ei rankaisulaitos tai keskitysleiri kuten helvetti.

Selittäessään uskontunnustusta Tuomas Akvinolainen kysyi, miksi Kristus astui alas helvettiin. Hän löysi kaksi syytä. Kristus valloittaa pimeässä olevan Luciferin valtaistuimen. Lisäksi hän hakee tuonelasta siellä olevat ystävänsä.

Kirkkovuodessa on kohtia, joita emme hevin huomaa. Ne ovat tärkeitä ja muistuttavat samaa asiaa, josta professori Reijo E. Heinonen on kertonut:

Titanicin kohtalonyönä laivan sähköttäjä sai viestejä kalastusaluksilta läheisestä jäävuoresta. Sähköttäjä keskittyi kuitenkin välittämään yhteiskunnallisten vaikuttajien, teollisuuspohatoiden ja muiden merkkihenkilöiden viestit.

Nykyisin puhutaan hiljaisesta tiedosta (esim. Hannele Koivunen), vähäisistä viesteistä. Ehkä uskonnonkin alueella tosi tieto sisältyy pikemminkin niihin kuin suuriin ratkaisuihin: pääsiäisen tyhjä päivä kertoo eniten.