Kyldyyri

Sana kulttuuri juontuu latinan teonsanasta colere. Se merkitsee viljelemistä, jalostamista ja kehittämistä. Toimimme aineen vainioiden lisäksi hengen vainioilla.

Hengen vainio, kulttuuri, muodostuu uskonnosta, moraalista, tieteestä, taiteesta, yhteiskuntajärjestyksestä, perinteestä sekä kyvyistä ja tavoista, jotka ihminen on itselleen hankkinut (E. B. Tylor).

Kirkko puolestaan on Paratiisissa perustettu. Se on Hyvän ja Pahan Tiedon Puu, jonka salaisuutta ihmisen ei ole sallittu valloittaa (M. Luther).

Hyvän ja Pahan Tiedon Puun äärellä Aatamia ja Eevaa kehotettiin viljelemään ja varjelemaan. Kehotus näyttäisi viittaavan maatalouteen, mutta sen voi tulkita myös näin: Viljelkää ja varjelkaa, so. muodostakaa uskonto, moraali, tiede, taide, yhteiskuntajärjestys, perinteet, tavat ja kyvyt!

Kulttuuri on elämän syvyysulottuvuus. Kirkko on elämän pyhyysulottuvuus.

Pyhä on ihastuttava ja kauhistuttava (Rudolf Otto). Se merkitsee rajaa arkisen ja arjesta poikkeavan välillä (Mircea Eliade).

Pyhä viehättää ja lumoaa. Pyhä aukaisee mielen kammiot ja suuntaa ne tuonpuoleiseen. Arkisista kokemisen ja ajattelun tavoista irtautunut mieli kauhistuu sitä, että se ei hallitse itseään vaan on jonkin muun kuin itsensä armoilla.

Pyhää edustava kirkko on tuonpuoleinen, näkymätön, rajan toisella puolen oleva Sunnuntai. Kulttuuri on tämänpuoleinen, näkyvä, rajan tällä puolen oleva hengenviljelyn Kuusi Päivää.

Jos kirkko käsittää itsensä Paratiisin puuksi ja mikäli viljelemisen ja varjelemisen kehotus tulkitaan kehotukseksi muodostaa inhimillinen kulttuuri Hyvän ja Pahan Tiedon Puun lehvistöjen varjoissa, kirkon ja kulttuurin suhde on ongelmaton. Jumalanpalvelus (cultus Dei) johtaa kulttuuriin (cultura).

Kulttuurin arvon voi arvioida siitä käsin, säilyttääkö se Sunnuntain. Mikäli se ylittää kuusipäiväisen aikataulunsa, se muuntuu faustiseksi tai hybridiseksi eli ylpeäksi.

Kreikkalainen tarusto tuntee tarinan Prometheuksesta. Hän varasti jumalilta tulen, mistä häntä rangaistiin verraten inhasti. Faust on Prometheuksen perillinen. Hän teki sopimuksen paholaisen kanssa maailman valloittamisesta.

Faust oli renessanssin tiedemiesten hengenheimolainen. Heistä Girolamo Gardano ilmoitti kehittäneensä 40 000 merkittävää ja 200 000 vähemmän merkittävää kulttuuriluomaa. Tässä meillä vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden ylevä edeltäjä, eräs kaltaisemme.

Historiallisesti aihepiiriä on tarkasteltu seuraavista näkökulmista:

Inhimillisen kulttuurin on ensinnäkin katsottu valmistavan tietä Jumalan luokse. Toiseksi sitä on pidetty uskonnollisen toiminnan palvelijana, kolmanneksi kokonaan kristillisestä elämänmuodosta poikkeavana ja neljänneksi kirkon vihollisena.

Monet varhaiset kristityt kirjoittajat huomasivat, että kreikkalaiset filosofit olivat lausuneet maailmaa koskevia ajatuksia, jotka muistuttivat Vanhassa testamentissa esitettyä elämänkuvausta.

Myös yhteiskuntajärjestyksen kehittymistä Rooman valtakunnassa esiintyneeseen muotoon saatettiin pitää edellytyksenä sille, että ihmiset voivat vastaanottaa Jumalan Jeesuksessa antaman ilmoituksen.

Inhimillinen kulttuuri valmisti tietä Jumalan luokse. Sen saavutukset palvelivat myös uskonnollisen elämänmuodon sisältöjen ilmaisemista.

Kristillisen kirkon historian alkuaikoina kehkeytyi kuitenkin myös näkemys, jonka mukaan kristillinen elämä on sikäli erityislaatuinen, että se vaatii raameikseen muusta inhimillisestä toiminnasta erillisen kulttuurin. Katsanto loi taustan luostarilaitoksen syntymiselle.

Eräät taas esittivät, että Jerusalemilla ja Ateenalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Uskonnollisen kultin keskuskaupunki ja inhimillisen kulttuurin ylevin näyttämö ovat yhteensovittamattomia.

Viimeisen näkökannan mukaisesti kreikkalainen filosofia on kestämätöntä. Ajattelun korkeimmat saavutukset liittyvät kristilliseen dogmatiikkaan.

Myös kreikkalaisen taide-elämän keskeisin muoto, teatteri, tulee hylätä siihen sisältyvän valheellisuuden vuoksi. Sen korvaa kristillinen jumalanpalvelus, jossa teatterinaamiot korvautuvat siunauksen pyhillä kasvoilla.

Antiikin teologian kulttuurimyönteinen tai vähintäänkin kulttuuria hyödyntävä ajattelutapa kukoisti keskiajan kristillisessä Euroopassa.

Ateenan ja Jerusalemin erottava ajattelutapa on ollut tunnusomaisempi uskonpuhdistuksen jälkeiselle aikakaudelle.

Viimemainitun näkemyksen kulttuurihistoriallinen vaikutus on maallistuminen.

Mikäli inhimillinen hengenviljely on kirkon mukaan torjuttavaa, monet hengenviljelyä harjoittavat ihmiset muuttavat Jerusalemista Ateenaan tyystin. Onhan pienen ihmisen asennoituminen ns. lihan käsivarteen kirkon omankin julistuksen mukaan myönteinen.

Akropoliksella asuu vallan viehkoja jumalia. He kyllä tyydyttävät uskonnollisia tarpeita. Ja illan hämärtyessä Minervan pöllö, Pallas Athenen lintu, nousee siivilleen…

Syvähenkinen elämä on mahdollista ilman pyhyyttäkin. Sellaisen harjoittamisesta voi tosin saada myös kirkon kulttuuripalkinnon.

Toisaalta myös kirkon ja inhimillisen kulttuurin yhteensulattaminen aiheuttaa maallistumisen.

On lausuttu, että maallistumisen airut oli viides evankelista Johan Sebastian Bach. Uskonnollinen sanoma unohtui korkeatasoisen sävelkielen tenhosta. Makunautitsijat kulkivat kirkkoihin kuuntelemaan Bachia mutta ei pappeja.