Tiistaina 13. 2. 2007

Kirjoitan tiistain 13. 2. blogia jo maanantaina. Lähden tiistaina aamuvarhaisella Joensuuhun enkä pääse koneen äärelle.

Luen italiaksi käännettyä Pentti Saarikosken runoa:

Le biografie della gente sono tristi.
Bisognerebbe scivere qualcosa che rendesse di piu.
Di solito si pensa che cio libererebbe dai mali.
Non e cosi.
Tutto e in n tale caos che quando te n’accorgi
cio finisce col calmarti, qualche volta.
E possibile la critica?

(Ihmisten elämänkerrat ovat niin surullisia./Pitäisi kirjoittaa jotain mistä saa rahaa./ Vanhasta tottumuksesta ajattelee että se päästäisi pahasta./Niinhän ei ole. Kaikki on niin väärässä järjestyksessä että sen näkeminen/tekee joskus tyyneksi./Onko kritiikki mahdollista?)

Käännös on teoksestaTommaso Pisanto, Il ghiaccio e il fuoco. Poesis de Novecento finlandese. Guida editori, Napoli 1986.

Kansikuva on tuttu: in copertina Anita Ermala, Paesaggio.

Se on ilmeisesti kuvattu Eremitaasista, missä teos on.

Tiedän tekijästä muun muassa sen, mitä teoksen Ars – Suomen taide 6. osassa kerrotaan: ”Keväällä 1954 joukko vastikään opintonsa päättäneitä taiteilijoita päätti opettajansa Aukusti Tuhkan kannustamana perustaa näyttelyryhmän ”Nuoret graafikot”. He olivat jo Suomen taideakatemian koulun kolmannella vuosikurssilla keskittyneet yksinomaan grafiikkaan ja harjoittaneet lisäksi neljännen ylimääräisen vuoden aikana Tuhkan johdolla jatko-opintoja. Hyvä peruskoulutus näkyikin heidän ensimmäisessä näyttelyssään Salon Strindbergillä toukokuussa 1954. Kaikki grafiikan lajit mezzotintoa ja serigrafiaa lukuun ottamatta olivat näyttelyssä edustettuina…Ryhmään kuului yksitoista taiteilijaa: Anita Ermala, Tapio Haili, Juha Järveläinen, Yrjö Karivirta, Reijo Koskela, Viktor Kuusela, Antti Peippo, Risto Soininen, Raija-Liisa Tuhka, Risto Törmänen ja Jorma Valkama. Näyttelyn etukäteismainonnaksi ja varojen hankkimiseksi järjestettiin jo huhtikuun lopulla Hotelli Vaakunassa ohjelmallinen illallistilaisuus, jossa oli näytteillä ja myytävänä ryhmän grafiikan lehtiä. Kokoelman oli valinnut Jouko Tolvasen, Kaarlo Hildenin ja Aukusti Tuhkan muodostama jury. Tässä näyttelyssä oli mukana myös Lauri Ahlgren. Idearikas Aukusti Tuhka halusi siis kaikin tavoin tukea oppilaitaan ja auttaa heitä pääsemään taiteilijauran alkuun. Saman vuoden marraskuussa Nuoret graafikot esiintyivät Hämeenlinnan taidemuseossa, seuraavana vuonna Turun ja Lahden taidemuseoissa, Keski-Suomen museossa Jyväskylässä, edelleen Hyvinkäällä, Tampereella ja Helsingin Taidehallissa, seuraavana vuonna vielä ainakin kuudella paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Ryhmän kokoonpano hieman vaihteli. Hämeenlinnan näyttelystä alkaen oli mukana Lauri Ahlgren. Turussa näyttelyyn liittyi Harry Kivijärven osasto ja myöhemmin ryhmään kuuluivat Eino Vesalainen, Simo Hannula, Esko Kaarakka, Gunnar Pohjola ja Väinö Rouvinen sekä Heikki Nieminen. Kaikkialla näyttely sai osakseen myönteisen vastaanoton. Grafiikka alkoi tulla suosituksi omaperäisenä taidemuotona.”

Tiedän tekijästä enemmänkin.

Hän täyttää 75 vuotta tänään, 13. helmikuuta, tässä lumisten puiden maassa, missä meillä on valkoinen, punainen ja sininen.

Hyvää syntymäpäivää, äiti!