Oon kolmekymppinen

Päivää arvoisa yleisö!

Olen velkaa selityksen siitä, mistä blogin postauksen viipyminen johtuu.

Ajoin juuri Joensuuhun, ja pakkasta on noin 30 celsiusta. Ilma alati lauhenee poistuttuani paikalta, mutta ilmeisesti intellektini näköpiiri aiheuttaa kaupunkiin uuden jääkauden tänne saapuessani.

Siitä tuo viittaus Frederikin lauluun, huh hah.

Ajoin aamulla Jänneveden sillalta kohti Tuusniemeä, jonka Essolla usein nautin maailman ihmeellisintä aamukahvia. Hetken kuluttua ohitin viihdekeskus Hojo Hojon, joka voisi olla passeli paikka Itä-Suomen yliopiston hallintokeskukseksi.

Jo kohta lensin Volkswagen Golfillani yli Ohtaansalmen sillan, tuon rajan, jolla miehet sata-arvet kerran puolustivat sitä, mikä kaikkein pyhintä ja kalleinta on.

Kaikkinensa matka Vanhaan Suomeen sujuu siis Pähkinäsaaren rauhan rajan tällä puolen. Ehdotan sitä lähtökohdaksi kunta- ym. fuusioille. Päästään resurssointiongelmista, joihin Sailas, jonka uskollisia rakuunoita tuottavuuden tantereilla tietysti itsekin olen nöyrästi suosioon sulkeutuen, oli autoon tulleen puhelun mukaisesti viitannut.

Vanhan Suomen rajalla kuuntelin Vänskän ja Lahden orkesterin Kareliasarjan tulkintaa, jota suosittelen vauhdiksi metsätöihin ja talvipäivän iloksi.

Täällä tänään saavuttuani olen lukenut ja keskustellut kiintoisasta työstä, jonka aiheena on David Gauthierin Morals by Agreement. Teoriassa on jännite. Ensin Gauthier puolustaa ekonomisesti rationaalisen ihmisen moraalia, jossa hyödyn maksimoija luopuu hieman omista eduistaan, koska tämä on hänen etunsa mukaista. Sitten teoria jotenkin lässähtää, kun Gauthier alkaa soittaa kansainvälistä ja kertoa ihmisten välisestä rakkaudesta, joka on pyyteetöntä.

Mietiskelin apinatutkimuksia. 80-luvulla löydettiin laji, joka ei ole aggressiivinen kuten simpanssit vaan sympaattinen ja empaattinen pikkuapina. Entäpä jos lajinkehityksessämme vaikuttavat nämä molemmat ja Gauthierin teoria seuraakin ajan henkeä: filosofinen antropologia tulee muotoilla kaksinapaiseksi siten, että yhtäältä ihminen on itsekäs utilitaristi ja toisaalta humelainen myötätuntoinen olento?

Gauthierin teoria ilmestyi samoihin aikoihin kuin uusi apinalaji löytyi. Lienee sattumaa, mutta viittaa siihen suuntaan, että tutkimus, joka ei ole millään muotoa empiiristä seuraa oikeaan osuessaan empiiristen todisteiden löytymisten vaiheita.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.