Profeettojen yksinäisyys

Kristillinen kirkko ja yhteiskunta suhteutuvat toisiinsa useammalla kuin yhdellä tasolla. Jos joku vaatii, että kirkon pitäisi muodostaa määrätynlainen suhde yhteiskuntaan, hänen näkemystään ei parane pitää kokonaisuutta koskevana teoriana. Esimerkiksi historiallisessa katsannossa hyvinkin erilaiset perusratkaisut ovat mahdollisia.

Yksi kirkon yhteiskuntasuhteiden peruskuvista on Jerusalemiin aasilla ratsastava Jeesus. Hänen seuraajansa eriytyivät sekä valtauskonnoista että valtakunnista maanalaiseksi liikkeeksi. Jotkut sanoivat heitä ihmiskunnan vihollisiksi.

300-luvulla sattunut ”konstantinolainen käänne” muutti kirkon yhteiskuntasuhteiden peruskuvan täydellisesti. Sen myötä ihmiskunnan vihollisten edustamasta elämänkatselmasta tehtiin Rooman valtakunnan ns. arvopohja. Jotkut ovat tervehtineet tätä ilahtuneesti, toiset pahentunein mielin.

Sittemmin konstantinolaista perinnettä edusti varhaiskeskiajalla solmittu frankkien kuninkaan, Kaarle Suuren ja Rooman piispan välinen liitto. Se kohdensi lähetystoimintansa keskisessä Euroopassa majaansa pitävien germaaniheimojen piiriin. Ranskan, Italian ja Saksan välille syntyi kohtalonyhteys, jonka ylläpitäjäksi asettautui kristillinen kirkko.

Keskiajan kirkon yhteiskunnallinen asema muistuttaa sitä, mitä olemme tottuneet nimittämään valtioksi. Kirkko julisti, koulutti, rakensi, lääkitsi ja sääti. Sen kanoninen oikeus oli maallisten lakien yläpuolella. Sen käyttämä kieli, latina, oli yhteiskunnallisen osallistumisen edellytys. Korkeimman koulutuksen saaneet henkilöt olivat teologian tohtoreita. Uhkeimmillaan kirkko kohosi supervallaksi, jolla oli käytössään ydinaseiden vertainen täydellisen tuhon uhka: yksityisen sielun ikuinen poistaminen olevaisen inventaarioluettelosta.

Robert Bartlett huomauttaa teoksessaan The Making of Europe (1993), että kirkon jäsenet käsitettiin uudeksi kansaksi ja jopa uudenlaiseksi roduksi. Sakramenteista erityisesti ehtoollinen palveli uskonnollista rodunjalostusta. Sana on pahakaikuinen, mutta tarkalleen ottaen kyse ei ole sen karmeammasta asiasta kuin geeniseulonnassa; monet järkevät ja moraaliset ihmiset hyväksyvät sen. Uusi kansa muodosti kristikunnaksi ja Euroopaksi kutsutun yhteisön. Esimerkiksi muslimien asuttama Espanja ei ollut Euroopan osa.

Yksipuolisesti kuvattuna keskiajan kirkon brändi merkitsi armon tuotteistamista. Se tehtiin määrittämällä yksittäisten tekojen arvot ja saattamalla ne ostettaviksi hengellisessä pörssissä. Armotuotannon keskuskonttoriksi Pietarin kirkkoa rakentavan paavin legaatit konsultoivat ja lobbasivat ympäri Eurooppaa minkä kitarisoista irti lähti. He olivat perehtyneet ylen tarkasti Aristoteleen Retoriikka-teoksessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan henkilöä, joka ei käsitä rationaalista argumentaatiota, on imarreltava.

Monet hikeentyivät kirkon vallan kasvusta ja siihen liittyvistä epäkohdista. Myöhäiskeskiajalla syntyikin uudistusliikkeitä, jotka pyrkivät etsimään alkuperäistä Jeesuksen seuraamisen muotoa. Ns. uskonpuhdistus oli niiden perillinen. Kun se toteutettiin Wittenbergissä, ensimmäisiin toimiin kuului sosiaalitoimiston perustaminen. Sitä ei kuitenkaan perustettu kirkon vaan kaupungintalon yhteyteen. Yksi ajattelutavan seurauksista on verrattain tiukan verotuksen ylläpitäminen. Suomen vanha kuntalaki oli tyylipuhtaan luterilainen. Siinä kunnan lähes ainoaksi tehtäväksi määriteltiin köyhäinhuolto.

Luterilaisuus halusi jättää kirkolle hengellisen tehtävän. Sen tuli tosin esittää yhteiskunnalle lähimmäisenrakkauden vaatimus silloin, kun sitä havaittiin rikottavan. Varsinaisesti yhteiskunnallisia tehtäviä kirkolla ei tullut olla. Yhteiskuntasuhteita hoidettiin mm. siten, että paavin uhatessa lymyiltiin maallisten ruhtinaiden hoveissa. Korostetun demokraattinen liike luterilaisuus ei ollut. Ajateltiin, että yksinvaltius on parempi kuin monen valta, sillä yksi saa pahaa aikaiseksi vähemmän kuin useat.

Luterilaisuus muuntui 1500-luvun lopulla kirkolle yhteiskunnallista vaikutusta enemmän vaativaksi. Uskonpuhdistuksen aikakausi jäi lyhyeksi tähdenlennoksi. Se kyllä muutti kirkon ja Euroopan kartan, mutta sen vaikutushistoria muuntui varsin toisenlaiseksi kuin oli aiottu.

Se, että uskonpuhdistuksen ajatukset ja erityisesti luterilaisuus ovat historiallisessa katsannossa verraten vähäisesti kiinnostusta herättäneitä asioita, voisi antaa nykypäivän luterilaiselle kiinnostavan itsensä määrittelemisen pohjan: vähemmistöryhmittymän olemassaolon oikeuden puolustamisen ja näkemysten välittämisen sekä ekumeenisessa yhteisössä että globaalissa maailmassa.

Vähemmistön asian esilläpitäminen liittyy kirkon yhteiskuntasuhteiden profeetalliseen näkökohtaan. Vanhan testamentin profeetat toimivat niin temppeleissä kuin hoveissakin. Profeetoista tunnetuimpien toiminta kohdistui vallalla olevan yhteiskunnallisen tilanteen ja sen seurausten osoittamiseen.

Keskeisimpiä profeettojen käsittelemistä teemoista on kahtiajakautuminen rikkaisiin ja köyhiin. Esimerkiksi Aamoksen kirjan taustalla on suurtilallisten harjoittama maaorjuus sekä sakraalihenkilöstön ja tuomareiden lahjonta. Myös Jeesuksen aikaisessa Palestiinassa vallitsi maaomistukseen liittyvä yhteiskunnallinen epätasapaino. Toisin kuin monet muut, Jeesus tasoitti sen kehottamalla rukoilemaan vihollisen puolesta.

Se että toiset saavat maailman korskasta lujemman otteen kuin toiset, on läpi kirkon historian esiintynyt teema. Kirkon piirissä esitetyt puheenvuorot liittyvätkin profeetalliseen perinteeseen mm. silloin, kun ne käsittelevät oikeudenmukaista jakamista. Sitä, ovatko ne profeetallisia kysymykseen annetun vastauksen osalta, on kuitenkin vaikea arvioida.

Vanhan testamentin profeetat tulivat profeetoiksi usein vastentahtoisesti ja jumalallisen näyn seurauksena. Näkyyn liittyi usein jokin inha tehtävä, kuten matkustaminen Niniveen tai muu vastaava vaikea retki. Yleisön kannustus ei ollut mainittava. Profeettojen visiot eivät syntyneet strategiapalavereissa, joskin Vanhan testamentinkin aikana tyypillinen profeettainstituution muoto on profeettalauma. Kuitenkin ne, joiden kirjat koottiin Vanhaan testamenttiin, olivat tuttuja profeettojen yksinäisyyden kanssa.