Tekstiteeveestä osui silmään otsikko "Eduskunta siunasi uuden lastensuojelulain".
Vanha onkin 70-luvulta. Siihen on kirjattu ajatus, että lasta ja tämän perhettä yhdessä pitäisi suojella.
Ajatus liittyy vanhaan kiistaan siitä, mikä tai kuka on sosiaalipolitiikan lähtökohta. Eräät ajattelevat, että suomalaisessa yhteiskunnassa lapsi ja keskieurooppalaisessa perhe. Toiset taas viittaavat vanhaan lastensuojelulakiin, jossa se on perhe.
Huostaanottojen määrä on huolestuttavasti kasvanut. Sen yhteydessä on kehitelty malleja, joissa koko perhe "huostaanotettaisiin" joksikin aikaa eikä lasta erotettaisi vanhemmistaan. Sen suuntaiset toimenpiteet ovat toivoa herättäviä, mutta myös kalliita.
Eduskunta siis siunasi. Pitäisiköhän tehdä kantelu jonnekin?
Kiinnostavaa on sanan useampi merkitys. Siunaaminen on uskonnollinen toimenpide, kirkossa benediktio, jonka vastapooli on manaus.
Siunaamisella on myös profaani käyttö. Herää kuitenkin kysymys, miksi uskonnollista termiä käytetään profaanissa merkityksessä, ellei tahdota, että siihen liittyy myös uskonnollinen konnotaatio.
En ole nähnyt vielä uutta lastensuojelulakia, mutta sen kimppuun käyminen on mitä suositeltavinta.
torstaina, helmikuuta 15, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti