Teidän sukupolvi on kaiken pilannut, sanoi vanhempi läheinen, kun mainitsin, että virsiäkin on väännelty, paljon luettu ja kielellisesti runsas virsikirja kun on.
”Armollas ruunaa kaunista” on hevosmiesten tunnusvirsi, kuten myös ”tietä kulkee Manne”.
Rippikouluissa ruokavirsiä on iät ajat veisattu väärin sävelin. Rock’n rollin kaavaa on sovellettu virteen ”Nyt silmäin alla Jeesuksen”, mutta ilman muuta huikein versio on veisata se Silja Linen tunnusmusiikin melodialla siten, että säkeitten loput toistetaan.
Rippikoulussa väännellään kaikkea muutakin. Yksikin ryhmä kauan sitten lauloi Katri Helenan laulua Vasten Auringon siltaa, katson Karvosen Tiltaa, joka oli leirikeskuksen emäntä (nimi muutettu).
Väännellyin sanoin tai sävelin veisaaminen on osa kansan virsiperinnettä. Kun virsikirja viimeksi uudistettiin, eräät ajattelivat, että sen eräissä virsiä virsiperinteen vääntely on suorastaan liturgisoitu. En muista, päätyikö esimerkiksi aviopuolisoille veisattava hymnologinen helmi, jossa vierekkäin vihannoitte, virsikirjaan. Omia suosikkejani on kokousvirsi yhdessä suo neuvotella, kuunnella ja keskustella tai jotakin sinnepäin.
Valmisteluvaiheessa syntyy kaikenlaista. Laadin joskus lausunnon kirkkokäsikirjaan suunnitelluista rukouksista, jotka lopullisessa muodossaan ovat erinomaisia. Huomautin, että tuskin kukaan rukoilisi esimerkiksi iltarukouksessaan, ellei ole ladattavana, että Jumala estäisi tiedotusvälineitä tunkeutumasta tajuntaan. Tällaisia kukkasia ei sitten lopulliseen versioon tullutkaan. Aina roiskuu kun rapataan, voi todeta.
Uskonnollinen kieli sisältää paljon maanviljelysaiheistoa. Tästä syystä maaseudulla asuvat ihmiset ovat etuoikeutetussa asemassa. Heille ei tarvitse selittää, mitä vilja tai sadonkorjuu merkitsee toisin kuin cityväelle, jonka maat ja metsät eivät hiljene, koska heillä ei ole oikein käsitystä siitä, että mikä se metsä taas olikaan.
Seuraavassa virsikirjauudistuksessa muutaman vuosikymmenen päästä varmastikin huomioidaan se, että sana elämä on käynyt sen ajan nykyihmiselle vieraaksi ja sisällyksettömäksi ja liittyi vanhaan ennen teknologista vallankumousta vallinneeseen esihistoriaan. Elämään uskoivat sellaiset ihmiset, jotka vaelsivat tietämättömyyden unessa kadonneessa valtakunnassa ja olivat kaiken puolin muutenkin typerämpiä kuin ne, jotka elävät tulevassa nykyhetkessä, ovat irtaantuneet menneisyyden turhasta painolastista ja käsittävät todellisuuden sellaisena kuin se on.
Hurjaa ja osuvaa tekstiä osattiin paketoida hymneiksi parhaiten 1600- ja 1700-luvulla. Esimerkiksi karoliinisen virsikirjan virsi 279, jonka Hemminki Maskulainen toimitti suomeksi käättynä 1605, Juopumusta vastaan, sanoittaa nykyaikaisen tavallisen ihmisen ja kadunkulkijan kysymyksiä tiivistetysti:
Hemmingin virttä olisi voinut veisata esimerkiksi torstaiaamujen krapulasulkeisissa silloin, kun Suomen raskasta suoritti minun petoeläimestä kehitetty teräksinen sukupolveni, joka tiesi minne tykinputkien tulee osoittaa eikä suostunut miksikään pullataikinassa vetelehtiväksi uimataidottomaksi demokratian airueeksi ja sliipatuksi nopean toiminnan baseballjoukkioksi, josta ei ole muuhun kuin kokista juomaan ja pitsatakseja tilaamaan. Mutta koska asiat ovat muuttuneet eivätkä miehet enää ole miehiä, suosittelen Suomen Lähetysseuralle, että se painaisi myös vihkon Kauneimmat Pikkujoululaulut:
Noah näytti itsens’ juopunuks’
Jost’ poika oma hänt’ pilkkas’,
Loth tuli viinast’ huokunuks’,
Tyttäriäns’ häjyst’ häväis’
Herodes vieraspidonsans’
Se sukurutsa pannain
Vuodatti veren viattoman
Antoi pahan porton aieen
Pidos Ammon henkens’ annoi
Ella myös elost’ eroi
Kosk’ palvelia Simri pääll’ karkoi
Ja vallan hänelt’ pois teloi
Sodanherra Holofernes voipa
Juoksiin joi kaikkein nähden
Puto vaimo hänelt’ pään pois löi
Häpiä häijy hänell tehtiin
Baltsar, Babylonian kuningas suur
Riemuisna pidos’ parhaallans’
Valtakuntans’ että henkens’ juur’
Kadotti pois pikimälläns’
Aleksander äkilt’ voitti
Raittiin’ monta valtakuntaa
Kosk’ viinall’ itsens upotti,
Pois toimi tuli ett’ muut monta
Kambyses, keisar’ kyll’ korkia
Raittiin riikins’ hyvin hallits’
Koht’ kuin viinall’ karais’ kurkkua
Valtans’ hän väärin vallits’
Veljens’ hän tappoi viattoman
Sisarens’ häpiäll’ häväis’
Sydänverens’ vuodatt’ omans’
Näihin hänt’ juopumus vetkäs’
Vesitaudit, ruumiin tuskat
Rinnan ahdistus, pään pakko
Pahat puuskat, häijyt yskät
Posken rypyt ja jako
Kätten väristys, kasvoin kohistus
Hengen myös häijy haju
Silmäin puna, paha pullistus
Näin ylönjuomisest’ hajoo
Kosk’ kalu ja terveys juotu on
Niin täytyy kerjäämään käydä
Taikk’ varkais’, jost’ nuoraan joudutaan
Ellei erii ennen taida
Nämät vitsat ajaiset ovat
Jos juomar’ ei paran’ vielä
Piinat, kivut ijäiset, kovat,
Hänell helvetin tules’ lienee
Rikas mies joi tääll’ mettä, viinaa
Pois pääsit hänelt’ hyvät päiväns’
Hän helvetis’ täärää piinaa
Saa tulta, tulikivee päänäns’
Se mahtaa kallis olu olla
Kuin raha ei voi maksaa
Sun helvetis’ täytyy its’ ijät olla
Piinas’ katkeras’ kitumasa
O Jesus Christ’, meidän Herram’!
Auta meitä Henkes avull’
Käyttämään meidän elokertam’
Raittiist’ ratki kaikell’ halull’
Ann’ pahat tapam katua
Elää aina tahos jälkeen,
Anna juopumutt’ karttaa kauhiat
Sitt’ me sen pahuudest’ selkeem’.
”Armollas ruunaa kaunista” on hevosmiesten tunnusvirsi, kuten myös ”tietä kulkee Manne”.
Rippikouluissa ruokavirsiä on iät ajat veisattu väärin sävelin. Rock’n rollin kaavaa on sovellettu virteen ”Nyt silmäin alla Jeesuksen”, mutta ilman muuta huikein versio on veisata se Silja Linen tunnusmusiikin melodialla siten, että säkeitten loput toistetaan.
Rippikoulussa väännellään kaikkea muutakin. Yksikin ryhmä kauan sitten lauloi Katri Helenan laulua Vasten Auringon siltaa, katson Karvosen Tiltaa, joka oli leirikeskuksen emäntä (nimi muutettu).
Väännellyin sanoin tai sävelin veisaaminen on osa kansan virsiperinnettä. Kun virsikirja viimeksi uudistettiin, eräät ajattelivat, että sen eräissä virsiä virsiperinteen vääntely on suorastaan liturgisoitu. En muista, päätyikö esimerkiksi aviopuolisoille veisattava hymnologinen helmi, jossa vierekkäin vihannoitte, virsikirjaan. Omia suosikkejani on kokousvirsi yhdessä suo neuvotella, kuunnella ja keskustella tai jotakin sinnepäin.
Valmisteluvaiheessa syntyy kaikenlaista. Laadin joskus lausunnon kirkkokäsikirjaan suunnitelluista rukouksista, jotka lopullisessa muodossaan ovat erinomaisia. Huomautin, että tuskin kukaan rukoilisi esimerkiksi iltarukouksessaan, ellei ole ladattavana, että Jumala estäisi tiedotusvälineitä tunkeutumasta tajuntaan. Tällaisia kukkasia ei sitten lopulliseen versioon tullutkaan. Aina roiskuu kun rapataan, voi todeta.
Uskonnollinen kieli sisältää paljon maanviljelysaiheistoa. Tästä syystä maaseudulla asuvat ihmiset ovat etuoikeutetussa asemassa. Heille ei tarvitse selittää, mitä vilja tai sadonkorjuu merkitsee toisin kuin cityväelle, jonka maat ja metsät eivät hiljene, koska heillä ei ole oikein käsitystä siitä, että mikä se metsä taas olikaan.
Seuraavassa virsikirjauudistuksessa muutaman vuosikymmenen päästä varmastikin huomioidaan se, että sana elämä on käynyt sen ajan nykyihmiselle vieraaksi ja sisällyksettömäksi ja liittyi vanhaan ennen teknologista vallankumousta vallinneeseen esihistoriaan. Elämään uskoivat sellaiset ihmiset, jotka vaelsivat tietämättömyyden unessa kadonneessa valtakunnassa ja olivat kaiken puolin muutenkin typerämpiä kuin ne, jotka elävät tulevassa nykyhetkessä, ovat irtaantuneet menneisyyden turhasta painolastista ja käsittävät todellisuuden sellaisena kuin se on.
Hurjaa ja osuvaa tekstiä osattiin paketoida hymneiksi parhaiten 1600- ja 1700-luvulla. Esimerkiksi karoliinisen virsikirjan virsi 279, jonka Hemminki Maskulainen toimitti suomeksi käättynä 1605, Juopumusta vastaan, sanoittaa nykyaikaisen tavallisen ihmisen ja kadunkulkijan kysymyksiä tiivistetysti:
Hemmingin virttä olisi voinut veisata esimerkiksi torstaiaamujen krapulasulkeisissa silloin, kun Suomen raskasta suoritti minun petoeläimestä kehitetty teräksinen sukupolveni, joka tiesi minne tykinputkien tulee osoittaa eikä suostunut miksikään pullataikinassa vetelehtiväksi uimataidottomaksi demokratian airueeksi ja sliipatuksi nopean toiminnan baseballjoukkioksi, josta ei ole muuhun kuin kokista juomaan ja pitsatakseja tilaamaan. Mutta koska asiat ovat muuttuneet eivätkä miehet enää ole miehiä, suosittelen Suomen Lähetysseuralle, että se painaisi myös vihkon Kauneimmat Pikkujoululaulut:
Noah näytti itsens’ juopunuks’
Jost’ poika oma hänt’ pilkkas’,
Loth tuli viinast’ huokunuks’,
Tyttäriäns’ häjyst’ häväis’
Herodes vieraspidonsans’
Se sukurutsa pannain
Vuodatti veren viattoman
Antoi pahan porton aieen
Pidos Ammon henkens’ annoi
Ella myös elost’ eroi
Kosk’ palvelia Simri pääll’ karkoi
Ja vallan hänelt’ pois teloi
Sodanherra Holofernes voipa
Juoksiin joi kaikkein nähden
Puto vaimo hänelt’ pään pois löi
Häpiä häijy hänell tehtiin
Baltsar, Babylonian kuningas suur
Riemuisna pidos’ parhaallans’
Valtakuntans’ että henkens’ juur’
Kadotti pois pikimälläns’
Aleksander äkilt’ voitti
Raittiin’ monta valtakuntaa
Kosk’ viinall’ itsens upotti,
Pois toimi tuli ett’ muut monta
Kambyses, keisar’ kyll’ korkia
Raittiin riikins’ hyvin hallits’
Koht’ kuin viinall’ karais’ kurkkua
Valtans’ hän väärin vallits’
Veljens’ hän tappoi viattoman
Sisarens’ häpiäll’ häväis’
Sydänverens’ vuodatt’ omans’
Näihin hänt’ juopumus vetkäs’
Vesitaudit, ruumiin tuskat
Rinnan ahdistus, pään pakko
Pahat puuskat, häijyt yskät
Posken rypyt ja jako
Kätten väristys, kasvoin kohistus
Hengen myös häijy haju
Silmäin puna, paha pullistus
Näin ylönjuomisest’ hajoo
Kosk’ kalu ja terveys juotu on
Niin täytyy kerjäämään käydä
Taikk’ varkais’, jost’ nuoraan joudutaan
Ellei erii ennen taida
Nämät vitsat ajaiset ovat
Jos juomar’ ei paran’ vielä
Piinat, kivut ijäiset, kovat,
Hänell helvetin tules’ lienee
Rikas mies joi tääll’ mettä, viinaa
Pois pääsit hänelt’ hyvät päiväns’
Hän helvetis’ täärää piinaa
Saa tulta, tulikivee päänäns’
Se mahtaa kallis olu olla
Kuin raha ei voi maksaa
Sun helvetis’ täytyy its’ ijät olla
Piinas’ katkeras’ kitumasa
O Jesus Christ’, meidän Herram’!
Auta meitä Henkes avull’
Käyttämään meidän elokertam’
Raittiist’ ratki kaikell’ halull’
Ann’ pahat tapam katua
Elää aina tahos jälkeen,
Anna juopumutt’ karttaa kauhiat
Sitt’ me sen pahuudest’ selkeem’.
2 kommenttia:
Olin silloin kirkolliskokouksessa, kun nykyisiä kirkonmenoja viilattiin - ja sain ammuttua alas muutaman rukouksen, joissa informoitiin Jumalaa mm. sen tapaisista asioista, että meillä on käytössämme modernia tietotekniikkaa.
Omia suosikkejani väärällä sävelellä veisatuista virsistä ovat "Minä vaivainen oon mato matkamies maan" sävelellä "Kyllä tuoppini jäljet mä tunnen" sekä Suvivirsi riemukkaasti Täti Monikan sävelellä.
Joululauluista "Joulupuu on rakennettu" soi muuten hienosti Beethovenin oodina ilolle.
Moi Jaska! Voi olla, että kommenttiasi ei moni huomaa, koska juttu on jo arkistossa. Minä huomaan, koska sähköpostiini tulee ilmoitukset kommenteista.
Lähetä kommentti