Kävin, vihdoin, katsomassa uuden Bondin, Casino Royalen, jota ei oikeastaan lasketa, koska tarina on taustaa ja kertoo siitä, miten Jamesista tuli tuplanollaseiska Bond, James Bond.
Kaikkihan toki tietävät, että James Bond on saanut nimensä lintutieteilijästä, joka on kirjoittanut kirjan Birds of the West Indies. Bondin luoja Fleming antoi nimen sankarilleen ensimmäisessä teoksessaan, jolla on sama nimi kuin nyt käsillä olevalla 22. elokuvalla. 007 taas juontuu Kiplingin tarinoihin, jotka keskittyvät junaan 007.
Uuden elokuvan tunteilulla on peloteltu ja uutta Bondia nynneröksi väitetty - turhaan.
Mustavalkoisessa introssa päätä hakataan lawoireen ja veri roiskuu. Karmiva kuva muuttuu itse elokuvassa siedettävämmäksi, mutta se on aikaisempia ruumiillisempi: Bondissa näkyvät verinaarmut.
Kaikkihan toki tietävät, että James Bond on saanut nimensä lintutieteilijästä, joka on kirjoittanut kirjan Birds of the West Indies. Bondin luoja Fleming antoi nimen sankarilleen ensimmäisessä teoksessaan, jolla on sama nimi kuin nyt käsillä olevalla 22. elokuvalla. 007 taas juontuu Kiplingin tarinoihin, jotka keskittyvät junaan 007.
Uuden elokuvan tunteilulla on peloteltu ja uutta Bondia nynneröksi väitetty - turhaan.
Mustavalkoisessa introssa päätä hakataan lawoireen ja veri roiskuu. Karmiva kuva muuttuu itse elokuvassa siedettävämmäksi, mutta se on aikaisempia ruumiillisempi: Bondissa näkyvät verinaarmut.
Kaikenlaista puuskutusta, hikoilua ja hullunnaurua esiintyy. Saa vaikutelman, että sivistynyt maailma ja Britannian salainen palvelu on parinkymmenen vuoden viiveellä saavuttamassa tilan, jota meillä Jouko Turkka ja Jussi Parviainen harrastivat joskus 80-luvulla.
Aiemmista Bondeista poiketen kyseessä on ihmissuhdedraama. Jamesilla on ongelmia egonsa kanssa, henkisiä panssareita, joita hän riisuu, minkä jälkeen hänet petetään tavalla, joka synnyttää hänessä Bondin: teräksisen agentin, joka ei luota kehenkään.
Tunteet ja henkisen prosessin kuvaus korvaavat elokuvassa Q:n tekniset vempaimet, joita kaiketi myöhemmin on tulossa. Ainoa monimutkaisempi kone on elvytyslaite, jolla myrkytetty henkilö voi saattaa itsensä hetkessä pikajuoksukuntoon.
Bond juoksee kilometrikaupalla 10 sekuntia satasta. Elokuvan alussa näytökset rakennuksilla tapahtuvasta estehyppelystä ovat kiinnostavia. Muuta ajankuvaa on taistelu terroristeja vastaan.
Ajanhengen kannalta kiinnostavinta kuitenkin on Bondin psykologisoiminen. Käykö aikalaisellemme, joka suurkuluttaa hermopillereitä ja terapioita, kuten Jamesille, siten, että hän tulevaisuudessa menettää luottamuksensa tyystin?
Kiinnitin huomiota siihen, että elokuva oli hyvin kuvattu. Jousiorkesteri soittaa taustalla tuttuun tapaan.
Elokuvasarja on jatkunut eloisana vuosikymmeniä. Sen uudistuminen, aloittaminen kokonaan alusta, da capo al fine, on kiinnostava asia.
Aiemmista Bondeista poiketen kyseessä on ihmissuhdedraama. Jamesilla on ongelmia egonsa kanssa, henkisiä panssareita, joita hän riisuu, minkä jälkeen hänet petetään tavalla, joka synnyttää hänessä Bondin: teräksisen agentin, joka ei luota kehenkään.
Tunteet ja henkisen prosessin kuvaus korvaavat elokuvassa Q:n tekniset vempaimet, joita kaiketi myöhemmin on tulossa. Ainoa monimutkaisempi kone on elvytyslaite, jolla myrkytetty henkilö voi saattaa itsensä hetkessä pikajuoksukuntoon.
Bond juoksee kilometrikaupalla 10 sekuntia satasta. Elokuvan alussa näytökset rakennuksilla tapahtuvasta estehyppelystä ovat kiinnostavia. Muuta ajankuvaa on taistelu terroristeja vastaan.
Ajanhengen kannalta kiinnostavinta kuitenkin on Bondin psykologisoiminen. Käykö aikalaisellemme, joka suurkuluttaa hermopillereitä ja terapioita, kuten Jamesille, siten, että hän tulevaisuudessa menettää luottamuksensa tyystin?
Kiinnitin huomiota siihen, että elokuva oli hyvin kuvattu. Jousiorkesteri soittaa taustalla tuttuun tapaan.
Elokuvasarja on jatkunut eloisana vuosikymmeniä. Sen uudistuminen, aloittaminen kokonaan alusta, da capo al fine, on kiinnostava asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti