Eilen kerroin demoneista. Tänään paljastan apatian ja siihen liittyvien kysymysten salat.
Isät opettavat, että ihmiselämän päämäärä on apatia.
Kaikki antiikin filosofikoulut olivat kiinnostuneita tunteista. Niiden opit, erityisesti platonistien ja stoalaisten, siirtyivät myös kristilliseen teologiaan ja sen hengellisen elämän kuvaukseen.
Näiden tunneteorioiden mukaan tunteet ovat kognitiivisia. Ne sisältävät uskomuksia ja arvostelmia mielen ulkoisista kohteista, näihin liittyviä käyttäytymissuosituksia sekä psykofyysisiä kokemuksia.
Mikään klassinen tunneteoria ei hyväksynyt näkemystä, jonka mukaisesti pelkkä ruumiillinen muutos olisi tunne. Ruumiilliseen muutokseen tulee liittyä sielun ylemmissä kerroksissa tapahtuva kognitiivinen prosessointi.
Erityisesti myöhäisstoalaisuuden piirissä opetettiin, että pelkät ruumiilliset muutokset ovat esitunteita, propassioita, jotka ikään kuin ehdottavat sielulle, että sen tulisi muodostaa jokin ulkoista todellisuutta koskeva uskomus tai arvostelma.
Augustinus ja monet muut olivat kiinnostuneita tästä teoriasta. Augustinus kysyi, mitä Jeesus oli tarkoittanut, kun hän sanoi, että joka on katsonut naista himoiten, on tehnyt hänen kanssaan aviorikoksen. Augustinus vastasi, että Jeesus ei tarkoittanut propassiota.
Syntiinlangenneella ihmisellä on luonnollisia ruumiillisia reaktioita kuten seksuaalinen herkistyminen. Se muuttuu himoitsevaksi katseeksi, tunteeksi, vasta siinä vaiheessa, kun mieli tekee sitä koskevan arvostelman ja suosittaa tietyntyyppistä käyttäytymistä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos mielessä vilahtaa ajatus aviorikoksesta, tämä ei ole vielä tunne eikä sellaisena kuolemansynti. Sen sijaan suostuminen siihen eli seksuaalisen herkistymisen pidempiaikainen kognitiivinen prosessointi mielessä, on kuolemansynti.
Augustinus edusti näissä asioissa moderaattia linjaa. Myöhemmin Petrus Capualainen esitti, että itse asiassa pelkkä esitunne, propassio, esimerkiksi seksuaalinen herkistyminen, on kuolemansyntiä heti kun se ilmenee.
Capualaisen näkemys hyväksyttiin laajalti. Seurasi kuitenkin ongelmia, kun todettiin, että avioliitossa tulisi saada lapsia, mutta lasten saaminen perustuu seksuaaliseen herkistymiseen, joka on kuolemansynti.
Kekseliäät veljet ratkaisivat asian kristillisellä mielikuvituksella. He kehittivät lääkkeen, jolla manipuloitiin genitaaleja ilman, että tähän liittyi seksuaalisen himon kokemusta. Näin lapsia voitiin siittää ”silmät kiinni ja ajattele isänmaata” –tyyppisesti hurskaan lääketeollisuuden avulla.
Tämä tarina on tosi.
4 kommenttia:
Tässä yksi esimerkki siitä, että Jeesus sanoi joistain asioista merkillisen tylysti - niin lähimmäisen rakkauden mies kuin olikin.
Joko hän käytti tietoisesti monitulkintaisia ilmaisuja tai sitten hän oli ihan "oikeasti" epävakaa persoonallisuus.
*
Augustinus ajatteli siis, että pidättäytyminen ja itsehillintä on aina mahdollista - tässäkin asiassa.
Kunpa olisikin!
Sen sijaan Capualainen ja "kristilliset veljet" ajattelivat kai, että ihmisessä vaikutti edelleen eläimellinen kiima.
Eläimet ovat kuitenkin synnin "ulkopuolella", koska ne tuskin kokevat edes propassioita himoitessaan, sillä ne toimivat vaistojensa varassa, mutta ihminen, jolla on suhteellisen vapaa tahto ja joka on himoitessaan tietoinen halustaan, lankeaa siihen paikkaan, koska ajautuu tietoisuudestaan huolimatta (tai juuri sen vuoksi!) vastustamattomaan "kiimaan".
Aika tiukka tulkinta, muttei silti loogisesti järjetön.
Nyt vain on niin, että tällaisten (tunne-)teorioiden pitäisi toimia myös käytännössä, jotta niitä voisi pitää mielekkäinä.
Capualaisen tulkinta on joka tapauksessa fanatismia, jota ei voi soveltaa yleisesti.
Olisiko sillä kuitenkin vielä arvoa jonkinlaisena ideaalina?
Augustinuksen optimismi itsehillinnän ja pidättäytymisen suhteen on sekin hieman epärealistinen ideaali, mutta todellakin huomattavan paljon kohtuullisempi ja maltillisempi kuin Capualaisen ja kump. "keinohedelmöitystä ennakoiva", himoton/kiimaton lisääntyminen.
Sillä eikö keinohedelmöitys ole täysin tunneneutraali toimenpide? Ei rakkautta, ei edes himoa - vain sondien kilinää...
Augustinuksen ja Capualaisen ideaalit ovat siis jo konkretisoituneet..?!
Mitä Viagraan tulee, niin sehän merkitsee Capualaisen että Augustinuksenkin tunneteorioiden kannalta itse Saatanan uutta ilmestymistä - kemiallisessa muodossa!
Synti on sokaissut heidät kaikki...Teologisessa tiedekunnassa oli aikanaan esikäsitteiden professori Castren, joka sanoi, että kukaan teistä ei voi kävellä Aleksanterinkadun päästä päähän tekemättä syntiä. Hän näytti olettaneen Capualaisen teorian todeksi. Augustinuksen ajattelun mukaan syntiä tekemättä olisi ollut mahdollista kulkea. Tottakai matkalla olisi syntynyt seksuaalista virittyneisyyttä, mutta jos se kesti vain muutaman sekunnin tai minuutin eikä muodostunut vaikutelman vaalimiseksi mielessä eikä semminkään toimintasuosituksen toteuttamiseksi, se vain kuului elämään. Ehdotukset vaimenevat hänen mielestään vasta paratiisissa. Tosin ei ole selvää, ajatteliko hän, että concupiscentia jatkuu ikuisuudessa vai ei. Augustinus sanoo, että Aatamilla ja Eevalla kaikki tapahtui tahdon kontrollissa. Hän huomauttaa, että mielikuvitus on tässä rajallinen, mutta hän on nähnyt myös Karthagon torilla ilveilijän, joka siirsi otsan takaraivoon pelkällä tahdon käskyllä.
en tiedä sopiiko apatia muille
mutta siinä tietty on tietty salaisuus
Lähetä kommentti